sillä meni hermot eikä se ala enää

täällä tuli raja vastaan, sillä meni hermot, eikä se alkanut enää yhtään

Muutama liian myöhään valvottu ilta ja aamulla turhan varhain herännyt veli tekevät esikoisesta haasteellisen. Joku saattais väittää että se on kamala, mutta mä tyydyn sanomaan että tilanne on haastava. Vieraskoreus on karissut niin lapselta kuin lapsen äidiltäkin ja esitys rantaravintolassa oli sitä tasoa että lapsen äiti ilmoitti muulle seurueelle loppupäivän suunnitelmien muuttuneen. Seuraava kohde olisi suunnitelmasta poiketen koti, ei rantabulevardi, ei ajelu kivalla asuinalueella saati sitten ravintola. Tänään me syödään kotona ja lapset menee nukkumaan järjelliseen aikaan. Ei sitä kyllä kukaan vastustellutkaan.

itsenäisyyspäivänä nostettiin lippu salkoon, tai siis kaivettiin lippu salkoineen autotallista

Yhteen autoon, siihen isoon pakattiin appi ja apen vaimo, Fredde ja kaksi jannua. Fredden pikkusporttiin lastattiin itkevä esikoinen ja sen äiti. Ensin se itki siellä rantaravintolassa sitä että oli ahdasta. Sen jälkeen pätkittiin broidia turpaan koska sillä oli musta väriliitu. Autossa se itki elämän yleistä kurjuutta, sitä että sillä oli nälkä ja kuuma ja pissahätä ja uupumus ja ettei se enää halunnut yhtään mitään.

vähän noloo pitää naapurintyttöä kädestä

Automatkalla se kaapi itsensä kokoon ja kyseli multa triviatietoa Yhdysvaltain osavaltioista. Kuka oli ainoa presidentti joka ei asunut valkoisessa talossa? George Washington. Mikä oli ensimmäinen osavaltio? Delaware. Ensimmäinen Presidentti? George Washington. Missä osavaltiossa on keskellä korkeeta ja reunalla pyöreetä? Ohio. Mitä tarkoittavat kirjaimet D ja C Washington DC:ssä? District of Columbia.

aika pieni mies ja isohko hattara

Kaupan pihalla oli liian kuuma ja neiti puuskahti mulle ettei häntä ole kertakaikkiaan tehty tähän Teksasin säähän. Kaupan ovella äiti ja tytär keräsivät rahaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen ja meidän kävellessä heidän ohitseen M ilmoitti mulle kuuluvalla äänellä: ”Nämä ihmiset ovat afroamerikkalaisia – African American” Autistiselle lapselle tämä on puhtaasti fakta. – Joo rakas, kyllä. Mutta yleensä ei ole kohteliasta korostaa puheessa kenenkään ihon väriä. ”Miksi ei?” – No kun me ollaan kaikki ihan samanlaisia ihmisiä oltiin sitten mitä alkuperää, rotua tai väriä hyvänsä. M jäi miettimään asiaa ja näin ettei se oikein tajunnut miksi näin itsestäänselvä asia vois jotenkin olla epäkohteliasta tai sopimatonta.

herkkujonossa meidän asukasyhdistyksen bileissä

Lihatiskillä se itkee taas. Se olis ehdottomasti halunnut mustikkakanamakkaraa eikä sitä ollut tänään tarjolla. Bratwurstitkin oli loppu ja epätoivo oli pohjatonta. Sinappihyllyllä se ilmoitti vihaavansa sinappia eikä asiaa auttanut se että sanoin ettei sen tarvitse syödä sinappia. M ei nyt vaan halunnut ostaa sinappia. Ostin silti ja mun perässä kulki sangen kiukkuinen seitsemänvuotias. Kysyin haluaako se melonin kanssa aprikooseja vai mansikoita. Hetken pohdittuaan se ilmoitti haluavansa molemmat. Saat toisen. Valitse. Lopulta mä valitsin sille ne aprikoosit sen polkiessa jalkaa. Tiesin että se tykkää niistä loppupeleissä enemmän. Se on taas kaksivuotias seitsemän vuotiaan ruumiissa. Se tarvitsee sen jykevän peruskallion. Sen joka ei jousta eikä taivu tuulessa. Sen joka kestää itkun ja kiukun. Sen joka kestää ihan mitä tahansa ja rakastaa aina.

itsenäiset herkut

On siitä niistettykin. Koko lapsi kierretty kuiviin ja se on jaksanut ja jaksanut ja jaksanut. Se on hymyillyt ja ollut mukava. Kiltisti se on kiertänyt nähtävyyksiä aamusta iltaan, istunut ravintoloissa syömässä, tehnyt aikuisten asioita. Puistossa ne on olleet kai kahdesti kahden viikon aikana. Ei mikään ihme että tänään kuminauha, äärimmilleen venytettynä katkes. Se ei ala enää. Se ei ala enää yhtään mitään. Se ei halua nähdä enää yhtään nähtävyyttä. Se ei halua enää yhtään autoretkeä. Se ei halua enää yhtään mitään. Nyt se makaa yläkerrassa ja tuijottaa telkkaria. Pojatkaan ei taida uskaltaa sanoa sille sanaakaan. Ei sen puoleen, ei pojissakaan ole mehua enää jäljellä. 

muistoja eiliseltä