Siirry pääsisältöön

pieni palanen taivaasta



On lauantai. Meillä ei oo kiire mihinkään. Fredde ja M lähtee pyörälenkille metsäpoluille, jannut leikkii yläkerrassa. Mä keitän itselleni kolmannen kahvikupillisen, otan käteeni neuleen ja istun ulos kuistin reunalle. On pilvistä. On lämmintä ja pilvistä.





Neulon neliöitä korjatakseni sen rikkimenneen rättösen, välillä hörppään kuumaa mustaa kahvia. Se on täydellistä. Ei liian vahvaa, ei laihaa, ei liian kuumaa tai haaleeta – sopivaa. Täydellistä. Katson vieressä kukkivaa hortensiaa ja toisella puolella kukkivien laventelien syvää sineä. Heinätkin on taas kasvaneet. Pihakäytävän poikki loikkii kani. Yläkerrasta kantautuu poikien leikin äänet. Eilinen kiukkuineen tuntuu kaukaiselta. Juuri nyt, juuri nyt.  Tässä hetkessä on pieni palanen taivaasta. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit