Siirry pääsisältöön

vähän toisenlainen heinäkuun eka

Seattle Space Needle rakennettiin 1962 maailmannäyttelyyn ja on Seattlen kaupungin "ikoni".
Korkeutta tornilla on 184 metriä.


Heinäkuun ekana meillä pestiin taas liinavaatteita. Poikkeama tavallisesta arjesta ja arjen rutiineista johtaa lähes poikkeuksetta siihen että vähintään yksi sängyistä on aamulla märkä, ainakin meillä on puhtaat lakanat. Me syötiin aamiaiseksi kaurapuuroa ja mansikoita, riehuttiin, puettiin ja lähdettiin matkaan. Matkan varrella uhkailtiin ja kiristettiin hyvin tuloksin. Lauma pärjäs mukana matkassa koko pitkän päivän. Illalla ne kävi kylvyssä, katsoi telkkaria ja me pelattiin lautapelejä. Kaikki valvoi myöhään – onhan kesä ja loma.

Hissillä neulaan




...ja hissillä taas alas.


Autoon me hypättiin puolikymmeneltä, kotiin palattiin illalla ennen kahdeksaa. Siinä välissä me seikkailtiin helteisen Seattlen nähtävyyksissä. Tänään me maataan sohvalla yöpaidassa, rakennetaan legoista kaupunki, juodaan liikaa kahvia ja hoidetaan rästissä olevia asioita. Huomenna me jatketaan turistikierrosta kaupungissa.

Seattlen Monorail rakennettiin siihen samaiseen maailmannäyttelyyn




Kaks jannua keskustassa

Kuppikakku ja kaffe paussi



On ihanaa kun on vieraita. Niin kuin Melina totes, tulee katsottua taas niitäkin asioita jotka tavallisessa elämässä on itsestäänselvyyksiä siellä jossakin. Kun katsoo omaa kotikaupunkia ja osavaltiota vierailijan silmien läpi, huomaa miten paljon täällä on nähtävää. Miten mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja, huikeita maisemia, ystävällisiä ihmisiä ja lapsilähtöinen ajattelumalli. Päivääkään ei ole mennyt ilman etteivätkö ne suomenvieraat sitä olis ihmetelleen; ”Huikeeta miten hyvin lapset otetaan täällä vastaan. Mieletöntä miten viisivuotiaskin kohdataan ihmisenä ja yksilönä. Miten se saa ravintolassa palvelua ja miten kaikki näkee tärkeäksi myös lasten viihtymisen.”

Pike Place Market, Seattlen kauppahalli on avattu 1904.
Vastapäätä tätä kauppahallia on se ihan ensimmäinen Starbucks ja sinne oli eilenkin kymmenien metrien jono. 

Tässä tehdään juustoa.




Maistuisko hummeri?



On ihanaa kun on vieraita. On raskasta kun on vieraita. Alle kahdessa viikossa me ollaan panostettu näkemiseen ja kokemiseen enemmän kuin tavallisesti kahdessa vuodessa. Lauma on jaksanut valtavan hienosti. K on ottanut isovanhempansa haltuun omalla maailmoja syleilevällä tyylillään. M on pannut parastaan ja säästänyt väsymyksensä niihin hetkiin, joita ei muut kuin vanhemmat ole näkemässä. O on varautunut. Sille ei ihan täysin ole avautunut se että kaksi sille miltei vierasta ihmistä lyöttäytyy hetkeksi meidän elämään, ja ne pitäis ottaa vastaan avosylin kuin vanhat ystävät. Ehkä siksi se ensimmäinen B:lle suotu hymyntapainen sai eilen arvoisensa vastaanoton. 



Seattlen maailmanpyörä avattiin kesällä 2012. Se on suurin maailmanpyörä Yhdysvaltain Länsirannikolla.
Jokainen kori on ilmastoitu ja lämmitetty. Koreja on 42 ja korkeutta koko systeemillä 53 metriä. 







Maailmapyörästä karuselliin

Näissä kujissa on vaan jotakin niin kuvauksellista ja kiehtovaa - ainakin päivällä

...ja monoraililla taas takaisin


EMP - Experience Music Project - ulkopuolelle on tänä kesänä avattu uusi leikkipuisto.
Sen nimi on Artists at Play ja kyllä siellä kelpaskin leikkiä, soittaa ja kiipeillä. 


Kiipeilytelineellä on korkeutta liki 11 metriä. 

Puistosta löytyy puuhaa myös vähemmän hurjapäisille. Osa kiipeilytelineistä on liki maantasolla.
Karuselliin ja keinuihin pääsevät myös liikun tarajoitteiset leikkijät.



Päivällisaikaan mennessä laumaan iski uupumus. Onneksi ympäristö suhtautui hyväntahtoisesti kolmeen pöydän alla leikkivään lapseen. Myönnän että huokaisin helpotuksesta siinä vaiheessa kun me lähdettiin ja viereiseen pöytään tuli isompi seurue viettämään mummun satavuotispäiviä. Se seurue kun oli pukeutunut juhlan mukaisesti, eikä mukana ollut yhtään metrin mittaista. 

Din Tai Fung on päivän sana täällä Länsirannikolla. Ravintolaketju on useaan kertaan äänestetty eri tahoilla maailman kymmenen parhaan ravintolan kärkeen. 

On pakko myöntää että kyllä se oli aika hyvää ja lapsillekin maistui.
Seitsemän hengen päivällinen - neljä aikuista ja kolme lasta - maksoi juomineen $136.
Annoksia me tilattiin yhdeksän, juomaksi neljä isoa olutta ja lapsille mehua, limonaatia ja pepsiä.

Kommentit

  1. Voi vautsit mikä puisto! Mä tuun niin kylään.

    Tultiin viime yönä Suomeen ja ääh ja plääh. Mä en oo tätä maata varten eikä tää mua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...