olihan taas maanantai

Eilen illalla me oltiin pitkästä aikaa kahdestaan ulkona syömässä. Haettiin ensin viinit viinitilalta, syötiin hyvin viiniravintolassa ja käytiin lopulta jälkkäriksi vielä yhdellä. Lastenhoitaja - ihana, ihana Lotta - oli leikkinyt ja katsonut elokuvaa, askarrellut ja ulkoillut. Me saatiin vapaata sunnuntai-illasta ja iltapäivästä, kiitos!

M aloitti tänään cheerleadingleirin kirkolla ja oli jännityksissään hereillä jo ties koska. Mä nousin seitsemältä herättyäni johonkin kolahdukseen ja löysin neidon lukemasta kirjaa sängyssään. Se luki labbiksista ja niitten kouluttamisesta.

Eilen illalla K valitti kipua jalkapohjassaan. Tutkailin tilannetta ja löysin jannun jalasta syylän, tosiäiti olis toki puuttunut tilanteeseen jo aikaa sitten. Olinhan mä sen huomannut aiemminkin ja onnellisen onnettomasti unohtanu. Aamusta soitin lääkäriin ja sain ajan iltapäiväksi. Fredde lupas viedä M:n leirille, mä pakkasin sille eväät ja tarvittavat paperit, samalla opastaen Freddeä siitä mihin se pitää viedä.

Me lähdettiin jannujen kanssa kahville Taideopen kanssa. Oli ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa. Kesälomien alusta meillä on kummallakin ollut vuorotellen vieraita ja kesää ja kesäkaaosta, nyt vihdoin istuttiin nokakkain parantamassa omaa ja lasten maailmaa. Puhuttiin Microsoftin irtisanomisista ja mietittiin kuinka moneen perheeseen se täällä vaikuttaa, onhan täällä paljon niitä tuoreita suomalaisperheitä. Mietittiin sitä miten erilaisessa tilanteessa näissä perheissä ollaan, viisumilla maassaolijat kun joutuvat lähtemään käytännössä välittömästi. Meille amerikkalaisille työpaikkoja tulee ja työpaikkoja menee, se on maan käytäntö ja tapa.

Ei tästä tuu mitään. Tänään sanat hukkuu ja eksyy eikä ajatus löydä tietään ruudulle.

Me käytiin jannujen kanssa ruokaostoksilla ja ostettiin illan ruokaostosten lisäksi vähän sitä sun tätä. Kassalla tulin kysyneeksi siltä tytöltä mitä se tykkää siitä maustamattomasta kookosjugurtista jonka ostin, se vastas ettei oo maistanut ja kysyi mun mielipidettä. En ollut maistanut minäkään. Totesin et jos ei siitä muuhun ole, niin ainakin leivontaan... Toisen kerran muutaman viikon aikana kävelin ulos kaupasta kassissani ilmainen ostos. Viimeksi se oli kympin jalkarasva, tänään 700g maustamatonta jugurttia. Kummallakin kerralla saatesanat oli samat, kokeile ja kerro mitä tykkäät. Samaan kauppaan voi toki palauttaa elintarvikkeet vain siksi ettei niitten maku miellyttänyt; ”Ei ollut hyvää leipää, salaattia, makkaraa, juustoa...”

Kaupasta puistoon. Mä istahdin penkille neulomaan poikien juostessa, kiipeillessä ja liukuessa. Silmäkulmasta päättelin et ne leikki jonkinlaista hippaa ja huomasin miten isompi poika auttoi pienempäänsä ohimennessään. Sit tuli ampiainen ja suru. Ensin en uskonut – ikävä äiti – tuijotin pojan sormessa olevaa puolenmillin mittaista naarmua ja silitin surullista selkää. Kahden sentin päähän siitä puolenmillin naarmusta ilmestyi hetkessä punainen läiskä, seuraavassa hetkessä turvotus ja sitä seuraavassa näin pistosalueen valkoisen keskustan. Kannoin nuoren sankarin autolle ja kaivoin keskikonsolin uumenista tarvittavat välineet; antihistamiinia ja kipulääkettä. Edellämainittujen lisäksi auton keskikonsolista löytyy haavanpuhdistukseen tarvittavat välineet, antibakteerista salvaa ja laaja arsenaali laastareita. Puolituntia myöhemmin pistoskohta oli tuskin havaittavissa.

lääkkeet kehiin alle viisi minuuttia pistoksesta

puolen tunnin kohdalla ei pistoskohtaa juuri näy

Iltapäivällä lastenlääkäri vilkaisi pistosta ja totes että onneksi oli kaikki tarvittava mukana matkassa. Sen jälkeen kaivettiin esiin syylänpoistovälineet ja siinä sivussa M esitteli myös oma jalkapohjaansa. Sen ilmastointiteipillä kertaalleen nitistetty syylä oli tehnyt comebackin. Poimin lattialta taas muutaman huonoäitipointsin kun en tästäkään taas mitään tiennyt, kyllähän hyvä äiti tietää miltä lasten jalkapohjat näyttää ja mitä niissä kasvaa – kai? Syylät jäädytettiin ja loput hiilihappojäät heitettiin kaikkien ihaillessa lastenlääkäriaseman lattialle. Kotona jäädytetyt syylät sai ilmastointiteippikuorrutuksen ja hienot siniset siteet pitämään teippejä paikoillaan, meidän lauman hikijaloissa kun ei teipinpalaset pysy muutamaa minuuttia kauempaa.

Lasten katsoessa yläkerrassa elokuvaa kasasin niitten kenkäarsenaalin lavuaariin, kaadoin päälle kloriittia, tiskiainetta ja vettä. Luulis että kuolevat, mokomat virukset.

Niin et sellainen maanantai. Ampiaisenpistoja, kesäleirejä ja syylänpoistoa ja valkaisuainetta.