Siirry pääsisältöön

muista lukea tuoteseloste!



Muutaman päivän me ollaan Fredden kanssa mietitty miksi meidän rakkaasta prinsessasta on taas kerran tullut kuin myrskyn merkki. Se pätkii poikia turpaan, pyörittelee silmiään, tiuskii ja kiukuttelee, noin kaiken kaikkiaan ihan kaikki on huonosti ja jos ei just nyt ole niin kohta ainakin. Se ei itsekään tiedä miksi se on niin huonolla tuulella... kunnes.


siellä oli rapu - oikeesti


Kunnes me istuttiin uimarannan laiturilla luomassa sitä ikimuistoista kesää ja mä kaivoi kylmälaukun uumenista eväitä. Kaivoin lounasleivät, pakastekuivatun parsakaalin ja riisimaidosta tehdyt juustotikut. Sen jälkeen kun löysin ne muutama viikko takaperin niitä on syöty paljon. Lauma söi eväitään ja mä ihan vaan silmäkulmastani huomasin sen riisijuuston tuoteselosteen; vettä, tummaa riisiä, vaaleaa riisiä, kaseiinia... Niin, kaseeinilla on toinenkin nimi. Kaseiini on maitoproteiinia. Kaseiini on just se asia jota mun lapsen elimistö ei kykene käsittelemään. Kaseiinista tulee epämääräisen huono-olo, se katkoo yöunia ja aiheuttaa mun lapselle vatsakipuja. Miksi, oi miksi en lukenut tuoteselostetta vaan tyydyin uskomaan siihen pussin etupuolen mainoslauseeseen; ”Riisijuusto, maidoton ja gluteeiniton!” Uskoisin muistavani taas muutaman kuukauden että jokainen, siis JOKAINEN tuoteseloste pitää lukea. M saa maitoproteiinista allergiareaktion, täällä sitä sanotaan viivästyneeksi reaktioksi (delayed reaction) se ei uhkaa henkeä mutta meidän perheen hyvinvointia kyllä.

vihdoinkin ne osaa keinua - ITSE!



Ja sit ne ui ja ne ui ja ne ui. K ei uinut. K pelkää sorsia ja rapuja. Mä uin myös - olen se äiti joka ui niin uima-altaassa kuin uimarannallakin. Opetin M:lle miten seistään käsillä vedessä ja miten rintauinnissa hengitetään oikein. M kokeili ja totes että nykyinen tyyli sopii sille paljon paremmin. Se missä ei tartte lykätä naamaa veteen. Neljä uimavalvojaa kävin erikseen kertomassa mulle että mulla on ihana tytär. Olen samaa mieltä, se on ihana ja täydellinen ja maailman paras ja kaunein ja... mun pitää lukea tuoteselosteet vähän paremmin.






Kotona se sama prinsessa nostaa ensin armottoman metelin siitä että printteristä on paperi loppu. Kysyn onko tää nyt ihan oikeasti hätätilanne? - Kyllä on. Ymmärrettävästi se suuttuu mulle kun esitän henkilöä joka kuolee koska tulostimessa ei ole paperia. Varttia myöhemmin se on rahoittunut ja piirtää meidän perheportrettia. Kynät on asetettu tarkkaan järjestykseen ja siinä samassa järjestyksessä niitä myös käytetään. Järjestys ajaa logiikan ja mielekkyyden edelle - aina. Lopputulos on mielenkiintoinen. 



Kommentit

  1. Ihana piirrustus! :)

    VastaaPoista
  2. Aina välillä lukiessani sun kirjoituksia nousee ihmetystä autistisuuden ilmentymisestä tytöllä eli M:llä mieleeni. Olisin luullut, että autisti, erityisesti tyttöautisti haluaa toimia sääntöjen mukaan. Autisteillahan on usein korostunut tarve elää ja toimia järjestyksen, sääntöjen ja rutiinien mukaan tai tulee huono olo ja ahdistus. Ja eivätkö autistikin voi potea huonoa omaatuntoa normaalisti vai onko siinä puutteita?

    M käy pyhäkoulussakin yms ja on varmasti kuullut paljon opetusta siitä, että tee lähimmäisellesi niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän ja ei saa satuttaa toisia jne. Kuitenkin aika usein kirjoitat, että M pätki, siis löi veljiään yms. Miltä se oikein tuntuu M:stä jälkeen päin? Onko hänellä tosi paha mieli ja ymmärtääkö hän, että se on väärin vai oliko hänestä esim oikein kun hän löi, koska pojat ärsyttivät tms. Tunteeko hän normaalisti syyllisyyttä ja empatiaa sitä lyötyä kohtaan vai vaikuttaako autismi hänellä niin, että hänen on vaikea eläytyä poikien kokemaan ja tuntea syyllisyyttä teoistaan. Vai kokeeko hän jopa keskimääräistä enemmän syyllisyyttä /ahdistusta tekojensa jälkeen, mutta ei vain osaa oikein hillitä impulssejaan? Toisaalta kun yleensähän autistit haluaisivat toimia sääntöjen mukaisesti ja oikein.

    Miten te reagoitte, jos hän lyö pikkuveljiään? Saako hän esim aina jäähyä, arestia tai muuta rangaistusta vai sanotko vain, että lopeta ja noin ei saa vasta tehdä.

    Olen tuntenut vain yhden tyttöautistin ja ainakin lapsena hän toimi korostetusti sääntöjen mukaisesti ja ei esim pätkinyt koskaan ketään. Sen sijaan tuntemillani poika-autisteilla on ollut niin vaikea impulssikontrollihäiriö, että he ovat kyllä pätkineet muita paljonkin, vaikka ovat tienneet sen vääräksi ja saaneet rangaistuksiakin.

    Helsingissä lastenlinnan autismiosastolta sanottiin aikoinaan, ettei heillä ollut ollut tarkkailuhoidossa autismiosastolla kuin pelkkiä poikia. Tytöillä autismi on kuulema harvinaisempaa tai ainakin se näyttäytyy yleensä erilaisessa muodossa kuin pojilla ja jää siksikin usein diagnosoimatta ja löytämättä. Onko M:llä oikeastaan kuitenkin aika samantyyppistä autismia kuin poika-autisteillakin?

    T: Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä Maaria! Käy lukemassa mun uusin kirjoitus "yksi kymmenistä miljoonista", yritän siinä vastata samalla myös sinun kysymyksiisi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...