perjantai 10. heinäkuuta 2015

vapaahetken tarpeessa



Aamulla me paleltiin puistossa. Kun elohopea varoituksetta tipahtaa +35C:sta kahteenkymppiin on kylmä. Etenkin kun kuumaa on ollut jo viikkoja. M leikki villatakissa, mulla oli pitkähihainen mekko ja silti me paleltiin. Sadattelin etten ottanut toppaliiviä. Meihin kietoutunut pilvenpoikanen yskäisi välillä pisaran tai kaksi.

Istuttiin Kummitäti T:n kanssa ja vaihdettiin kuulumisia. Välillä nousin vaihtamaan pikaisia kuulumisia koulun äitien kanssa. Wendy oli käynyt pelaamassa tennistä, Roo odotti Will:iä jalkapalloleiriltä. Morganin äitiä en tunne, mutta Morgankin oli puistossa, ja oli kesäloman kunniaksi murtanut molemmat ranteensa.

Me puhuttiin meidän lapsista, kummitädin lapsistakin vähän, mutta nehän on jo melkein aikuisia, toinen lähti aamusta töihin, toinen jäi puutarhahommiin mutsin lähtiessä puistoilemaan meidän kanssa. Se muisteli omia poikiaan ja sitä kuinka se oli ollut varma että ne palautettaisiin kyllä jos joku ne vahingossa ottais, samaa sanon K:sta... ei sitä kyllä muut kuin sen oman vanhemmat jaksais katsoa vuorokautta pidempään.

Ruokakaupassa pinna kiristyi. Kaupan parkkikselta kysyin et pitääkö kenenkään käydä vessassa ennen kuin mennään ostoksille; ”Ei tartte!” – Ihan, varmasti? ”No, ei, ei...” Kun kärryyn on poimittu kolmannes tavaroista M ilmoittaa et sen on pakko päästä vessaan. Muistutan sitä viisi minuuttia aikaisemmin käydystä keskustelusta ja silmät kirkkaina se vastaa ettei sillä viisi minuuttia sitten ollut yhtään pissahätä, mutta nyt se kyllä pissaa housuun jos ei heti mennä. Huokaan ja lähden kärryjä työntäen vessaan.

Jätän kärryt vessan ulkopuolelle ja työnnän laumani vessaan. Me mennään kaikki siihen isoon invakoppiin ja O yrittää estää siskoaan istumasta pöntölle. Ai miksi? No sitä ei taida tietää kukaan... siksi että pikkuveljet nyt vaan tekee sellaista koska ne haluaa olla ärsyttäviä. M ojentaa kätensä lyödäkseen veljeään ja mä saan siitä viimehetkellä kiinni. Tyttö istuu pöntölle, hoitaa hommansa, kuivaa kyyneleensä ja mä autan sitä pukemaan. Sillävälin O on vetänyt shortsit nilkkoihin ja käy pissalle. Hyvä niin, mutta samaan aikaan K keksii työntää päänsä vessanpönttöön. Jonkun seitsemännen aistin ansiosta tarraan yhdellä lonkerolla pojan otsatukkaan sekuninsadasosaa ennen kuin se osuu sen veljen virtsasuihkuun. Kumpikin poika nauraa katketakseen. Talutan K:n vähemmän hellävaraisesti ulos vessasta ja kysyn siltä ulkopuolella mitä hittoa se oikein ajatteli, se vastaa että se oli sen mielestä hassua.

Hetkeä myöhemmin me jatketaan ostoksia. Mun vaihtaessa ystävän kanssa kolme lausetta – oikeesti kolme – jannut on lastanneet kärryihin neljää erilaista leipää ja kolme pussillista marenkeja. Sähisen hampaitten välistä että ne on syytä palauttaa paikoilleen ennen kuin avaan ääntäni. Murohyllyllä ne saa aikaiseksi liki painiottelun siitä että lupaan jokaiselle laatikollisen muroja. Tappelu syntyy siitä että sisarus valitsee just ne murot jotka se toinen halus valita. Lasken hiljaa kymmeneen ja sanon että mun puolesta ne saa vaikka kaikki kolme valita saman murot. Yritän vielä valita luomukosmetiikkahyllystä lapsille aurinkosuojaa, mutta tapahtuma keskeytyy O:n ratsastaessa veljensä kannustamana valtavalla pehmopossulla.

Kun kaupan kassa pyytää multa papereita ostaessani olutta ja pullon siideriä sihahdan sille hampaitten välistä että näytänkö mä naiselta joka on kolmetoistavuotiaana päättänyt pyöräyttää kolme lasta ja seisoo nyt tässä niitten kolmen lkapsen kanssa. Samalla ojennan sille ajokortin ja sanon N-E-L-J-Ä-K-Y-M-M-E-N-T-Ä-K-O-L-M-E ei alle kaksikymmentäyksi. Nuori mies kassan takana näyttää pelästyneeltä ja toivottaa mulle hiljaa parempaa päivänjatkoa.

Parkkipaikalla löydän auton ovikotelosta vähän käytetyn purkan. Epäilen että jokainen kolmen mailin –  4.8km – säteellä tietää mun mielipiteen asiasta. Karjahtelen parkkipaikalla että meillä ei syödä enää K-O-S-K-A-A-N purkkaa. M kysyy saako Fredden kanssa syödä purkkaa ja mä kysyn siltä mikä on todennäköisyys että Fredde enää ikinä edes ostaa purkkaa kuultuaan tästä. M purskahtaa itkuun ja ilmoittaa itkun seasta ettei se ole hänen syynsä että se on saanut niin tyhmiä veljiä. K sanoi ettei hän ikinä tekis mitään sellaista ja mä tungen sen vähän syödynpurkan takaisin syyllisen – O suuhun. Ai mistä mä tiesin että se on syyllinen? No, koska se purkka oli sen autoistuimen viereisessä ovitaskussa.

Me ajetaan kotiin ja koko matkan hoen itselleni että mun täytyy rauhoittua. Mun T-Ä-Y-T-Y-Y ymmärtää että ne purkaa viimeisen kahden viikon aikaista tähtitieeteellisen hyvää käytöstään ja niitten täytyy saada irroitella. Mun täytyy asettaa mittasuhteisiin eilinen kaaos ja meidän kylppäriin tehty uima-allas. Mun täytyy ymmärtää että niitten maailmat on kaaoksessa jua mun T-Ä-Y-T-Y-Y pysyä aikuisena ja rauhallisena. Peruskallio. Muista peruskallio. 

Kotona lasken kauppakassit keittiön saarekkeelle. Fredde on tullut kotiin tekemään töitä ja on kotimatkalla käynyt myös kaupassa. Osa ostoksista odottaa yhä purkajaansa keittiössä. Lavuaari on täynnä likaisia astioita koska kukaan ei ole muistanut laittaa tiskikonetta päälle. Fredde on menossa yläkertaan puhelinpalaveriin. K kaivaa kauppakassista leipää ja haluaa että mä paahdan sille leivän ja laitan voita päälle. M mankuu että Fredden ostama leipä ei ole hyvää ennen kuin se on pakastettu ja sulatettu mikrossa. Se haluaa että mä pakastan leivän, jotta se voi syödä sen NYT sulatettuna,  ja O haluaa pestä pehmolelut keittiön täydessä lavuaarissa, ja samaan aikaan kun K syö se haluaa että mä korjaan sen rättösen – siis neulon neljä neliötä ja virkkaan ne siihen kiinni, just nyt - heti. Vilkaisen kassirivin takaa aviomiestäni ja sanon sille että saatan tänään saada hermoromahduksen, ei siksi että mun päivä olis mitenkää normaalia kamalampi, vaan siksi että mä olen ollut yhtäjaksoisesti kaksikymmentäkuusi päivää mun lasten kanssa ilman vessassakäyntiä pidempää taukoa, ja silloinkin mulla on useimmiten seuraa. Öisinkin vähintään yksi niistä on ollut meidän makkarin lattialla ellei sängyssä. Eilen illalla kaikki kolme teki tuloa meidän sänkyyn.


Ensi viikolla on seurakunnan kesäleiri. Viitenä aamuna saan jättää omat lapseni kolmeksi aamuksi jonkun muun hoteisiin. Vastalahjaksi saan toki useamman apuopettajan ja kolmisenkymmentä jonkun muun nelivuotiasta, ne ei sentään ole mun omia. Fredde lukee tän tekstin ja kysyy saataisko me jostain lastenvahti et voitais mennä kahdestaan ulos. Laitan tekstarin luottositterille - se tulee viikon päästä sunnuntaina.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.