Siirry pääsisältöön

vapaahetken tarpeessa



Aamulla me paleltiin puistossa. Kun elohopea varoituksetta tipahtaa +35C:sta kahteenkymppiin on kylmä. Etenkin kun kuumaa on ollut jo viikkoja. M leikki villatakissa, mulla oli pitkähihainen mekko ja silti me paleltiin. Sadattelin etten ottanut toppaliiviä. Meihin kietoutunut pilvenpoikanen yskäisi välillä pisaran tai kaksi.

Istuttiin Kummitäti T:n kanssa ja vaihdettiin kuulumisia. Välillä nousin vaihtamaan pikaisia kuulumisia koulun äitien kanssa. Wendy oli käynyt pelaamassa tennistä, Roo odotti Will:iä jalkapalloleiriltä. Morganin äitiä en tunne, mutta Morgankin oli puistossa, ja oli kesäloman kunniaksi murtanut molemmat ranteensa.

Me puhuttiin meidän lapsista, kummitädin lapsistakin vähän, mutta nehän on jo melkein aikuisia, toinen lähti aamusta töihin, toinen jäi puutarhahommiin mutsin lähtiessä puistoilemaan meidän kanssa. Se muisteli omia poikiaan ja sitä kuinka se oli ollut varma että ne palautettaisiin kyllä jos joku ne vahingossa ottais, samaa sanon K:sta... ei sitä kyllä muut kuin sen oman vanhemmat jaksais katsoa vuorokautta pidempään.

Ruokakaupassa pinna kiristyi. Kaupan parkkikselta kysyin et pitääkö kenenkään käydä vessassa ennen kuin mennään ostoksille; ”Ei tartte!” – Ihan, varmasti? ”No, ei, ei...” Kun kärryyn on poimittu kolmannes tavaroista M ilmoittaa et sen on pakko päästä vessaan. Muistutan sitä viisi minuuttia aikaisemmin käydystä keskustelusta ja silmät kirkkaina se vastaa ettei sillä viisi minuuttia sitten ollut yhtään pissahätä, mutta nyt se kyllä pissaa housuun jos ei heti mennä. Huokaan ja lähden kärryjä työntäen vessaan.

Jätän kärryt vessan ulkopuolelle ja työnnän laumani vessaan. Me mennään kaikki siihen isoon invakoppiin ja O yrittää estää siskoaan istumasta pöntölle. Ai miksi? No sitä ei taida tietää kukaan... siksi että pikkuveljet nyt vaan tekee sellaista koska ne haluaa olla ärsyttäviä. M ojentaa kätensä lyödäkseen veljeään ja mä saan siitä viimehetkellä kiinni. Tyttö istuu pöntölle, hoitaa hommansa, kuivaa kyyneleensä ja mä autan sitä pukemaan. Sillävälin O on vetänyt shortsit nilkkoihin ja käy pissalle. Hyvä niin, mutta samaan aikaan K keksii työntää päänsä vessanpönttöön. Jonkun seitsemännen aistin ansiosta tarraan yhdellä lonkerolla pojan otsatukkaan sekuninsadasosaa ennen kuin se osuu sen veljen virtsasuihkuun. Kumpikin poika nauraa katketakseen. Talutan K:n vähemmän hellävaraisesti ulos vessasta ja kysyn siltä ulkopuolella mitä hittoa se oikein ajatteli, se vastaa että se oli sen mielestä hassua.

Hetkeä myöhemmin me jatketaan ostoksia. Mun vaihtaessa ystävän kanssa kolme lausetta – oikeesti kolme – jannut on lastanneet kärryihin neljää erilaista leipää ja kolme pussillista marenkeja. Sähisen hampaitten välistä että ne on syytä palauttaa paikoilleen ennen kuin avaan ääntäni. Murohyllyllä ne saa aikaiseksi liki painiottelun siitä että lupaan jokaiselle laatikollisen muroja. Tappelu syntyy siitä että sisarus valitsee just ne murot jotka se toinen halus valita. Lasken hiljaa kymmeneen ja sanon että mun puolesta ne saa vaikka kaikki kolme valita saman murot. Yritän vielä valita luomukosmetiikkahyllystä lapsille aurinkosuojaa, mutta tapahtuma keskeytyy O:n ratsastaessa veljensä kannustamana valtavalla pehmopossulla.

Kun kaupan kassa pyytää multa papereita ostaessani olutta ja pullon siideriä sihahdan sille hampaitten välistä että näytänkö mä naiselta joka on kolmetoistavuotiaana päättänyt pyöräyttää kolme lasta ja seisoo nyt tässä niitten kolmen lkapsen kanssa. Samalla ojennan sille ajokortin ja sanon N-E-L-J-Ä-K-Y-M-M-E-N-T-Ä-K-O-L-M-E ei alle kaksikymmentäyksi. Nuori mies kassan takana näyttää pelästyneeltä ja toivottaa mulle hiljaa parempaa päivänjatkoa.

Parkkipaikalla löydän auton ovikotelosta vähän käytetyn purkan. Epäilen että jokainen kolmen mailin –  4.8km – säteellä tietää mun mielipiteen asiasta. Karjahtelen parkkipaikalla että meillä ei syödä enää K-O-S-K-A-A-N purkkaa. M kysyy saako Fredden kanssa syödä purkkaa ja mä kysyn siltä mikä on todennäköisyys että Fredde enää ikinä edes ostaa purkkaa kuultuaan tästä. M purskahtaa itkuun ja ilmoittaa itkun seasta ettei se ole hänen syynsä että se on saanut niin tyhmiä veljiä. K sanoi ettei hän ikinä tekis mitään sellaista ja mä tungen sen vähän syödynpurkan takaisin syyllisen – O suuhun. Ai mistä mä tiesin että se on syyllinen? No, koska se purkka oli sen autoistuimen viereisessä ovitaskussa.

Me ajetaan kotiin ja koko matkan hoen itselleni että mun täytyy rauhoittua. Mun T-Ä-Y-T-Y-Y ymmärtää että ne purkaa viimeisen kahden viikon aikaista tähtitieeteellisen hyvää käytöstään ja niitten täytyy saada irroitella. Mun täytyy asettaa mittasuhteisiin eilinen kaaos ja meidän kylppäriin tehty uima-allas. Mun täytyy ymmärtää että niitten maailmat on kaaoksessa jua mun T-Ä-Y-T-Y-Y pysyä aikuisena ja rauhallisena. Peruskallio. Muista peruskallio. 

Kotona lasken kauppakassit keittiön saarekkeelle. Fredde on tullut kotiin tekemään töitä ja on kotimatkalla käynyt myös kaupassa. Osa ostoksista odottaa yhä purkajaansa keittiössä. Lavuaari on täynnä likaisia astioita koska kukaan ei ole muistanut laittaa tiskikonetta päälle. Fredde on menossa yläkertaan puhelinpalaveriin. K kaivaa kauppakassista leipää ja haluaa että mä paahdan sille leivän ja laitan voita päälle. M mankuu että Fredden ostama leipä ei ole hyvää ennen kuin se on pakastettu ja sulatettu mikrossa. Se haluaa että mä pakastan leivän, jotta se voi syödä sen NYT sulatettuna,  ja O haluaa pestä pehmolelut keittiön täydessä lavuaarissa, ja samaan aikaan kun K syö se haluaa että mä korjaan sen rättösen – siis neulon neljä neliötä ja virkkaan ne siihen kiinni, just nyt - heti. Vilkaisen kassirivin takaa aviomiestäni ja sanon sille että saatan tänään saada hermoromahduksen, ei siksi että mun päivä olis mitenkää normaalia kamalampi, vaan siksi että mä olen ollut yhtäjaksoisesti kaksikymmentäkuusi päivää mun lasten kanssa ilman vessassakäyntiä pidempää taukoa, ja silloinkin mulla on useimmiten seuraa. Öisinkin vähintään yksi niistä on ollut meidän makkarin lattialla ellei sängyssä. Eilen illalla kaikki kolme teki tuloa meidän sänkyyn.


Ensi viikolla on seurakunnan kesäleiri. Viitenä aamuna saan jättää omat lapseni kolmeksi aamuksi jonkun muun hoteisiin. Vastalahjaksi saan toki useamman apuopettajan ja kolmisenkymmentä jonkun muun nelivuotiasta, ne ei sentään ole mun omia. Fredde lukee tän tekstin ja kysyy saataisko me jostain lastenvahti et voitais mennä kahdestaan ulos. Laitan tekstarin luottositterille - se tulee viikon päästä sunnuntaina.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...