Siirry pääsisältöön

nälkä, karmaiseva nälkä

38C


Eilen oli 38:n asteen päivä. Siis ulkona, celsiusta. Ottaen huomioon että tänään jo kymmeneltä ollaan päälle kolmessakympissä, niin eiköhän se sama lukema saavuteta iltapäivästä.

Uimarannalla oli ihan jees, niin kauan kun pysyi varjossa ja piti kengät jalassa. Paljaita varpaita kuuma hiekka poltti. Välillä kävin uimassa ja silti varjossakin oli kuuma. M ui neljä tuntia putkeen ja jannut rakenteli ystävän lasten kanssa hiekkalinnoja, kahlaili vedessä ja M ajelutti niitä kaikkia ympäriinsä jättimäisellä uimarenkaalla. Mä laskin lapsia – 1, 2, 3... M, K, O... 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7... M, K, O, Josiah, Caedmon, Ella, Ethan - ja vaihdoin kuulumisia kahden hyvän ystävän kanssa.

Me puhuttiin vähän kaikesta. Me puhuttiin elämästä ja työstä, Angela on sairaanhoitaja ja Amy valokuvaaja. Angela palaa syksyllä osa-aikaisesti - kolme päivää kuukaudessa - työhönsä saattohoitoon, Amy tekee keikkahommia. Käytiin läpi äitiyden suuria tunteita, pohdittiin maanjäristyksiä, kesälomia, käsilaukkuja, kesämuotia, maailmaa, maailmanpolitiikkaa ja yhteiskuntajärjestelmää noin yleensä. Yhtäaikaa pieniä ja suuria asioita.  Kolme naista ja kolmen naisen yhteensä kahdeksan lasta, nuorimmainen neljä kuukautta.

O saattaa vihdoinkin kasvaa, tai sit sillä oli vaan nälkä isolla N:llä. Siellä rannalla se söi kolme leipää, kaksi mandariinia, omenasoseen, kaksi keksiä ja valitti että sillä on edelleen aivan karmea nälkä. Se siirtyi naapurin apajille syömään vesimelonia ja riisikakkuja. Edelleen sillä oli nälkä.

Kirjastosta tarttui mukaan 35 kirjaa. M lainasi kaksi kokonaista sarjaa, K lainasi kasan Batmaneitä ja Tuomas Vetureita. O itselleen läjän sekalaisia opuksia. Mä poimin kassiin M:lle kirjoja maanjäristyksistä ja tulivuorista, ja K:lle kirjoja tunteista ja niiden käsittelemisestä. Yhteiseksi otin muutaman koirakirjan.

Kotona kuurasin kolmikon kylpyammeessa pesulapulla ja saippualla. Pesin niitten hiukset ja ristin sormet ja varpaat toivoen ettei meillä taas olis kutisevia lapsukaisia. Ei ollut. Se urheiluaurinkosuoja teki tehtävänsä – luin artikkelin jonka mukaan vedenkestävä aurinkosuoja ehkäisee myös järvisyyhyä - jos koko kutinaa nyt tässä järvessä edes olikaan.

O söi välipalansa ja päivällisensä mukisematta ja kun me M:n kanssa oltiin potkulautailtu itsemme takaisin naapurin siivousbileistä mua odotti keittiössä nuorimies jolla oli karmaiseva nälkä. Se söi kasan riisikakkuja, päärynän ja mandariinin, nukahti sänkyynsä ja heräsi ensimmäisenä... karmaisevaan nälkään.


Ennen puoltapäivää ulkona on 36 celsiusta, taitaa mennä neljäkymppiä rikki iloisesti. On perjantai. Me leikitään sisällä ja leivotaan pullaa. M makaa sohvalla uppoutuneen kirjaan, K tanssii baarituolilla ja laulaa vesipulloon.




Kommentit

  1. Näitä teidän arjen kertomuksia on sitten niin mukava lukea! Kiva, että olet jaksanut postailla usein! :)

    M.T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enemmän kuin jaksamisesta tai halusta, on kysymys puhtaasti ajasta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...