perjantai 31. heinäkuuta 2015

nälkä, karmaiseva nälkä

38C


Eilen oli 38:n asteen päivä. Siis ulkona, celsiusta. Ottaen huomioon että tänään jo kymmeneltä ollaan päälle kolmessakympissä, niin eiköhän se sama lukema saavuteta iltapäivästä.

Uimarannalla oli ihan jees, niin kauan kun pysyi varjossa ja piti kengät jalassa. Paljaita varpaita kuuma hiekka poltti. Välillä kävin uimassa ja silti varjossakin oli kuuma. M ui neljä tuntia putkeen ja jannut rakenteli ystävän lasten kanssa hiekkalinnoja, kahlaili vedessä ja M ajelutti niitä kaikkia ympäriinsä jättimäisellä uimarenkaalla. Mä laskin lapsia – 1, 2, 3... M, K, O... 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7... M, K, O, Josiah, Caedmon, Ella, Ethan - ja vaihdoin kuulumisia kahden hyvän ystävän kanssa.

Me puhuttiin vähän kaikesta. Me puhuttiin elämästä ja työstä, Angela on sairaanhoitaja ja Amy valokuvaaja. Angela palaa syksyllä osa-aikaisesti - kolme päivää kuukaudessa - työhönsä saattohoitoon, Amy tekee keikkahommia. Käytiin läpi äitiyden suuria tunteita, pohdittiin maanjäristyksiä, kesälomia, käsilaukkuja, kesämuotia, maailmaa, maailmanpolitiikkaa ja yhteiskuntajärjestelmää noin yleensä. Yhtäaikaa pieniä ja suuria asioita.  Kolme naista ja kolmen naisen yhteensä kahdeksan lasta, nuorimmainen neljä kuukautta.

O saattaa vihdoinkin kasvaa, tai sit sillä oli vaan nälkä isolla N:llä. Siellä rannalla se söi kolme leipää, kaksi mandariinia, omenasoseen, kaksi keksiä ja valitti että sillä on edelleen aivan karmea nälkä. Se siirtyi naapurin apajille syömään vesimelonia ja riisikakkuja. Edelleen sillä oli nälkä.

Kirjastosta tarttui mukaan 35 kirjaa. M lainasi kaksi kokonaista sarjaa, K lainasi kasan Batmaneitä ja Tuomas Vetureita. O itselleen läjän sekalaisia opuksia. Mä poimin kassiin M:lle kirjoja maanjäristyksistä ja tulivuorista, ja K:lle kirjoja tunteista ja niiden käsittelemisestä. Yhteiseksi otin muutaman koirakirjan.

Kotona kuurasin kolmikon kylpyammeessa pesulapulla ja saippualla. Pesin niitten hiukset ja ristin sormet ja varpaat toivoen ettei meillä taas olis kutisevia lapsukaisia. Ei ollut. Se urheiluaurinkosuoja teki tehtävänsä – luin artikkelin jonka mukaan vedenkestävä aurinkosuoja ehkäisee myös järvisyyhyä - jos koko kutinaa nyt tässä järvessä edes olikaan.

O söi välipalansa ja päivällisensä mukisematta ja kun me M:n kanssa oltiin potkulautailtu itsemme takaisin naapurin siivousbileistä mua odotti keittiössä nuorimies jolla oli karmaiseva nälkä. Se söi kasan riisikakkuja, päärynän ja mandariinin, nukahti sänkyynsä ja heräsi ensimmäisenä... karmaisevaan nälkään.


Ennen puoltapäivää ulkona on 36 celsiusta, taitaa mennä neljäkymppiä rikki iloisesti. On perjantai. Me leikitään sisällä ja leivotaan pullaa. M makaa sohvalla uppoutuneen kirjaan, K tanssii baarituolilla ja laulaa vesipulloon.




2 kommenttia:

  1. Näitä teidän arjen kertomuksia on sitten niin mukava lukea! Kiva, että olet jaksanut postailla usein! :)

    M.T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enemmän kuin jaksamisesta tai halusta, on kysymys puhtaasti ajasta :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.