Siirry pääsisältöön

aika järjestyksessä

Mulla ei oo mitään sanottavaa. Mulla on nälkä. Kun mulla on nälkä, olen kireä, turhautunut ja ankea. Liian monta vuotta olen nähnyt nälkää. Tunnen nälän mekanismin liian hyvin. Tiedän että se menee pois. Tiedän että lopulta ei enää ole nälkä. Tiedän että lopulta ruoka tulee uniin ja syön unissani. Muu perhe epäilemättä harkitsee mulle mielialalääkitystä, mä harkitsen syömistä. Viimeiset kolme kiloa istuu tiukassa, ekat seitsemän lähti helposti. Periksi en anna. Periksi en anna. Periksi en jumalauta anna. En vaikka se veis koko perheen hullujenhuoneelle. Mä näen lasten silmissä sellaisen epäuskon ja hämmennyksen välimuodon mun kiukutellessa, riidellessä ja karjuessa... L näki unta että poltin liekinheittimellä jonkun. Siis jonkun tuntemattoman.

sunnuntaina syötiin udoneita tiikeriravuilla - oikeesti! Mä rakastan ruokaa ja mulla on nälkä

maanantaina käytiin lasten kanssa siinä ranskalaisessa kahvilassa

mulle kahvi ja lapsille macaroons



Saan iloa etupihalla pilkistävistä narsissin nupuista. Ystävä sanoo kuulleensa sammakot eilen illalla... sammakot on kevään ja kesän ääni. Sammakoita on varmasti vähintään satoja tuhansia, ne kaikkin laulaa lauluaan yhdessä. Ne laulaa niin kovaa että makuuhuoneen ikkunan joutuu sulkemaan. Rakastan sammakoita. Kaksi ja puoli viikkoa kesäaikaan. Kevät tulee pian. Sitä ei estä mikään. En malta odottaa. Haluan kevään ja viimeiset kolmekiloa. Haluan molemmat NYT.

lupaus keväästä


Batman



Posti tuo kalenterin. Luovutan ja siirryn takaisin paperille. Päivitän näitä elektronisia hilavitkuttimia L:lle, mutta mun pitää nähdä aika paperilla. En hahmota tulevaa ilman että siihen liittyy kynä ja kumi ja paperi. L nauraa ja haukkuu vanhaksi ja vanhanaikaiseksi. Haukkukoot. Nautin omasta vanhanaikaisuudestani siirtäessäni kalenterin tietokoneelta paperille.


aika järjestyksessä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina18. helmikuuta 2014 klo 17.45

    Millaista dieettiä pidät? Olen kuullut hyviä juttuja paasto-syklisestä ruokavaliosta jossa joka toinen päivä syödään miten lystää, joka toinen päivä säästöliekillä tosi vähäkalorisesti (paljon vihanneksia kuitenkin). Ei tarvitse kieltäytyä kokonaan herkuista, paastopäivä pitää kokonaiskalorimäärän pienenä ja normaali päivä pitää huolen ettei keho mene säästöliekille. Eka pari paastopäivää vaikeimpia, sitten elimistö tottuu eikä ole yhtä nälässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. helmikuuta 2014 klo 18.05

      Periaatteessa ihan järkevää... 1200kcal, joka on siis ihan virallisestikin sopiva laihdutuskalorimäärä. Käytännössä oon sisuuntunut tästä painonpudotuksen pysähtymisestä ja yritän puskea sitä takaisin liikkeelle sillä että kalorit pysyy siellä 600-800kcal välissä. Se ei tosiaankaan ole ideaalia ja väliaikaista vaan, ja ihan sairaan epäterveellistäkin... :)

      Poista
  2. Kisu18. helmikuuta 2014 klo 21.58

    Tsemppiä painon pudotukseen! Itse laihduin tämän nykyisen raskauden alussa ihan huomaamatta, kun en pystynytkään enää syömään "normaaleja" (lue: jättimäisiä) annoksia, vaan liika syöminen sai minut voimaan pahoin. Söin ihan normaaleja juttuja (makeakaan ei kyllä maistunut), mutta huomattavasti pienemmillä annoskooilla ja useammin. Perisyntini on syödä näin normaalisti vain 3 ateriaa päivässä (aamupala, lounas ja päivällinen), mutta selvästi ne välipalat auttaisivat olemaan ahmimatta pääaterioilla...

    No, nyt kilot on tietenkin tulleet jo takaisin (rv 21 tai 22 (???) menossa, rakenneultrakin selvitetty jo kunnialla, wohoo!), mutta tuota menetelmää täytyy kokeilla taas sitten joskus, kun on tarvetta laihduttaa raskauskiloja pois.

    Kait sää voit siihen nälkääs puputtaa vaikka porkkanaa? Nälissään on karmeaa olla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää