Siirry pääsisältöön

arpia

Luen kirjoituksen arvista ja mietin omiani… Katja pyysi miettimään ja kirjoittamaan. Onhan niitä, elämän jälkiä... fillariarpia, keittiöarpia, paloarpia, naiseusarpia... siellä täällä, käsissä, käsivarsissa, polvissa, säärissä, vatsassa. Ainoat lääkärin veitsellä tekemät on vatsan alueella. On se endometrioosi laparoskopia vuodelta 2002, lasten syntymät, hysterektomia... Katson sitä lasten syntymien rakentamaa perunapeltoa ja yritän nähdä sen sillä samalla hellyydellä jolla tyttäreni katsoo minua. Sillä miten se taputtaa mun vatsaa, eikä sille tule mieleenkään että se olis jotenkin viallinen tai vääränlainen.

Valokuvaan arpia. Yhden omasta kädestäni, sen jonka sain seitsemänvuotiaana rautalangasta. Se oli aikanaan iso ja pitkä, halkaisi koko käden selkämyksen. Kaksi ja puoli senttiä on paljon pienessä kädessä. Muistan miten siitä tuli verta ja muistan kuinka me juostiin mutsin toimistolle ja siihen laitettiin laastari... olis varmaan pitänyt laittaa tikit. Se käden arpi on mun arvista se omin. Se rakkain ja läheisin, kiinteä osa mua.




Valokuvaan M:n arven. Sen minkä kirurgi vuosi sitten kiireellä leikkasi. Sen millä pelastettiin pienen tytön lonkka. Muistan miten surin lapseni ihon koskemattomuuden kuolemaa. Muistan miten mietin että se joutuu kantamaan merkkiä lonkkaleikkauksestaan mukanaan ikuisesti. Muistan miten rujolta se silloin näytti. Kuvaan sitä arpea ja tajuan että siitä on vaikeeta saada valokuvaa... On kulunut vuosi. Mä tiedän missä se on. Mä tiedän että se on pitkä. Sitä on vaikea nähdä. Vaaleana ja haalistuneena pienen tytön vartalossa on seitsemän senttiä pitkä viiva... iso arpi.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi13. helmikuuta 2014 klo 14.06

    Arvet ON mielenkiintoisia, tarinoita täynnä.
    Harmi vaan kun aina löytyy niitä älykääpiöitä jotka avaavat suunsa ja mölyävät kuinka onni on ettei heillä semmosia ole... Muistat ehkä sen mun parin kk takaisen uimahalli episodin.. hohoi.
    Hienoja ovat!

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. helmikuuta 2014 klo 20.28

      Arvet kertoo eletystä elämästä ja on tärkeitä "matkamuistoja" :)

      Poista
  2. Anonyymi13. helmikuuta 2014 klo 14.08

    ni ja.. teidän iho on kyl jotain superhyvin paranevaa! =D Eihän tuota M:n näy. Sama kun se sun kauan sitten laittamaa kuvaa poikien ulostulosta. Hurjaa! =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...
40 kommenttia
Lue lisää