Siirry pääsisältöön

risaisen yön jälkeen tulee raukea maanantai

L ravaa koko yön nuhaisena. Se käy huuhtomassa nenää, hakemassa lääkettä, lisäämässä öljyä ja vettä höyryttimeen. Viideltä mä herään siihen et lastenhuoneessa on bileet. Vaellan paimentamaan kaikki kolme takaisin sänkyyn ilmoittaen että on edelleen YÖ. Hetkeä myöhemmin M ilmestyy meidän väliin ja lopulta nukahtaa. Minä en nukahda ja vähän jälkeen kuuden nousen ylös kuuntelemaan metsän siimeksessä huhuilevaa huuhkajaa. Niitä on kaksi. Mietin mistä ne juttelevat.



Kahdeksan jälkeen tulee K:n bussi. Lastaan loput kaksi autoon ja me ajellaan tihkusateessa M:n bussipysäkille. M laulaa puisto raikuen epävireisesti ”Gitchee Gitchee Goo” ja O vinkuu et se haluaa jo mennä. Yhdeksältä tiputan viimeisen kolmesta omaan kouluunsa ja jään kuuntelemaan miten mun poika kategorisesti kieltäytyy tavaamasta nimeään, se sanoo vaan ettei se haluu. Huokaisen, kävelen autolle, vaihdan oman musiikkini soimaan ja ajelen aamiaiselle Salwan kanssa. Salwa tilaa kinkkua, perunaa, munaa ja kastiketta. Mä syön köyhiä ritareita kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla. Kahvia kuluu paljon. Mä kerron sille et M on nyt puolivirallisesti taas taapero ja se kertoo mulle oman poikansa uusimmat haasteet ja toilailut. Me nauretaan ja pallotellaan ideoita. Tärkeä hetki viikossa.



Ehdin vielä ruokakauppaan. Ostan flunssankarkotteita; inkivääriä, valkosipulia, chiliä, korianteria. Me syödään tänää nuudeleita. Ostan homeopaattiset flunssalääkkeet L:lle ja lisää suolaa nenän pesemiseen. Ostan kookosjätskiä jälkkäriksi ja sit niitä jokapäiväisiä; mantelimaitoa, soijajugurtteja, omppuja ja leipää.




Kotona puran kauppakassin,vien tropit L:lle yläkertaan, sytytän pari kynttilää, laitan höyrystimeen taas sen saman ”thieves” öljyn ja istun kirjoittamaan, ja odottelemaan K:n bussia. Oli hyvä aamu, ihanaa kun on syksy. Huomenna on syksyn eka päivä – virallisestikin. Haluan ostaa kuistille kurpitsan.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää