Siirry pääsisältöön

maanantaina

Maanantai meni taistellessa Don Quijoten lailla järjestelmää vastaan. Aika näyttää oliko ne tuulimyllyjä vai kantaako tää taistelu mua johonkin. Ainakin sain vastuksen siltä Isolta Pomolta. Se lupas selvittää asiaa ja palata parin päivän kuluessa. Pikku Pomo sen sijaan ei antanut mulle lupaamaansa päivitystä K:n koulutilanteesta. Saattaa olla käärmeissään koska hyppäsin kolmen pykälän ylitse ja menin suoraan niin korkeelle kuin pääsin. Seuraava aste olis ollut osavaltiotason hallinto. Iltapäivällä latasin vielä uuden liudan kuteja pyssyyn ja ilmoitin ettei K pääsee ainakaan tällä viikolla kouluun, jos on iltapäiväryhmässä. K kun ei ihan aikuisten oikeesti voi aloittaa kouluaan niin etten mä ole sitä vastassa kun se hyppää ulos bussista. Jos se aloittaa sellaisen päivänä kun mä olen töissä ei ole takeita mitä meillä tapahtuu jannujen viihtyessä keskenään, L:n palaveeratessa yläkerrassa. Tavoite on että K käy koulua myös mun työpäivinä – iltapäiväryhmässä – lankeaa jonnekin syys-lokakuun vaihteeseen, aikaisintaan.

Selkeästi se jännittää kouluaan kun sitä ei pitele aisoissa mikään lääke sen enempää kuin rutiinit. Meno on täysin tolkutonta ja vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni tilanteen sekavuudesta ja kaoottisuudesta nelivuotiaan silmin, joudun laskemaan sataan. Lasken sataan satoja kertoja päivässä, ja silti koivuniemenherra tuntuu vähintään kerran päivässä aivan loistavalta vaihtarilta. Jätkä muistuttaa enmmän irvailevaa superpalloa kuin pientä poikaa. Se pomppii, hyppii, juoksee, kiljuu, huutaa, kikattaa, käkättää ja puree. Onneksi ne voi edelleen heittää pihalle riehumaan.



O taas rakastaa uutta opeaan, jota K kutsuu Hampurilaiseksi. O:n opella on saksalaisperäinen sukunimi, joka eittämättä taipuu helposti nelivuotiaan suussa edellämainittuun muotoon. O korjaa veljeään kärsivällisesti, ja nukahtaa koulun jälkeen autoon. Jokainen päivä olen kysynyt siltä mikä oli koulupäivässä parasta. Tänään se oli köksäntunti. Kurjinta oli istua paikoillaan.


O:n lounas
Kävin ostamassa itselleni sellaisen BB voiteen ja samalla laumalle kauden tuotteen – täitä ehkäisevän rosmariinishampoon. M:lle lisäsin ostoskoriin saman sarjan hoitoaineen ja antistaattisuihkeen. Ole kiltti äläkä tule meille tänäkään kouluvuotena päätäi. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää