Siirry pääsisältöön

itsepäinen jäärä vai periksiantamaton

Epäilemättä jos siltä koulupiirin Pikku Pomolta kysyy olen jääräpää. Mahdollisesti myös itsepäinen, hankala, hullu, epämiellyttävä ja kaikinpuolin ikävä tyyppi. Ison Pomon mielestä oon ehkä vaan taas yksi ylihuolehtiva vanhempi. Ystävän mielestä olen lapseni paras asianajaja. Itse käyttäisin sanoja määrätietoinen, sinnikäs, periksiantamaton - äiti. Niin, kuka niitten ja meidän puolia pitää jos en minä. Lasten äiti. 

Ensin surin itseäni. Surin menetettyä vapaata aikaa. Lopulta surin kuitenkin enemmän sitä ettei pojilla ole aikaa leikkiä yhdessä. Surin sitä etten ole kotona K:n tullessa koulusta. Surin sitä etten saisikaan osallistua M:n koulunkäyntiin. Surin sitä ettei K:lla olisi tuttuja lapsia ryhmässään.

Kertaakaan en ollut asiaton, vaan vain ja ainoastaan korostetun asiallinen. Perustelin oman kantani ja jopa myötäilin vastapuolen perusteita päätökselleen, ja sitten taas perustelin oman kantani. En korottanut ääntäni. En vaatinut, pyysin. En kiukutellut. En polkenut jalkaa. Perustelin asiani uudestaan ja pyysin. En kuitenkaan antanut periksi. En antanut periksi tuumaakaan tarjotun kompromissin ollessa älytön. Sain myös vastapuolen ymmärtämään ettei kompromissi olisi palvellut sen tärkeimmän – lapsen – etua. Kysymyshän on kuitenkin lapsesta. Erityislapsesta erityisopetuksen yksikössä.

Lopputulos on kuitenkin se, että kannatti pitää kiinni asiastaan. Kannatti olla aktiivinen. Kannatti valittaa. Kannatti kirjoittaa sähköposteja, jättää kymmeniä viestejä puhelinvastaajiin, käydä koululla viidesti. Kannatti puhua Pikku Pomolle, Pikku Pomon kolleegalle, Isolle Pomolle, Sihteerille, Opettajalle, Erityisopettajalle.


Huomenna K aloittaa koulunsa siellä missä pitikin, aamuryhmässä. Säköpostia lukiessani – autossa, liikennevaloissa – tuuletin äänekkäästi. Illalla nostin maljan. Tänään huokaisen helpotuksesta ja hymyilen hiljaa. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi10. syyskuuta 2014 klo 10.19

    Itse olen ihan liian kiltti ja joustava. Rispektit sulle. Yritän ottaa oppia. -Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa10. syyskuuta 2014 klo 17.18

      Täällä oon oppinut että kiltit ja hiljaiset jyrätään. Jos osaa vaatia saattaa hyvin saadakin.

      Poista
  2. salaperäinen10. syyskuuta 2014 klo 11.08

    Jesh! Hienosti taisteltu.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10. syyskuuta 2014 klo 11.37

    Jesssss!!!! Hyvä sinä! Ihana uutinen, näin sen piti tapahtua!
    Miten kävi keväällä kun kerroit K:n diagnoosista koulun viisastelijoille?
    Nauttikaa voitosta!:)
    Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa10. syyskuuta 2014 klo 17.19

      Ei mitään. Meillä on onneksi kohta vuotuinen palaveri tiimin kanssa, ja mulla korkeat odotukset :)

      Poista
  4. Reetta10. syyskuuta 2014 klo 11.53

    Juuri näin!
    Tosin hirvittää niiden puolesta, joilla ei ole tuollaista äitiä :) Mutta toisaalta, kaikilla ei ole tällaisia lapsia eikä kaikki tiedä niiden omiensa parasta, ei sille vaan voi mitään. Vähän samantapainen juttu, kun mun lapset käy ip-kerhossa leikkipuistossa. Minä viime keväänä paikkaa hakiessa kysyin, että saatetaanko lapset ensi vuonnakin koululta puistoon, ja mulle vastattiin, että saatetaan. Nyt syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että tapana on saattaa vain ekaluokkalaiset, tokat menköön keskenään. Matka ei ole kamalan pitkä, mutta siinä on Hgin vilkkaimmin liikennöidyn kadun ylitys: kaksi pyöräkaistaa, neljä autokaistaa ja kaksi ratikkakaistaa - ja siinä ajetaan kovaa, koska siinä kohdassa tavallaan vasta tullaan keskusta-alueelle. Pieni vääntö open ja reksin kanssa ja reksin kanta oli, että jos puistosta on näin luvattu, niin puistohan hakee tokatkin. Ja niin ne hakee, jee :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää