keskiviikko 10. syyskuuta 2014

itsepäinen jäärä vai periksiantamaton

Epäilemättä jos siltä koulupiirin Pikku Pomolta kysyy olen jääräpää. Mahdollisesti myös itsepäinen, hankala, hullu, epämiellyttävä ja kaikinpuolin ikävä tyyppi. Ison Pomon mielestä oon ehkä vaan taas yksi ylihuolehtiva vanhempi. Ystävän mielestä olen lapseni paras asianajaja. Itse käyttäisin sanoja määrätietoinen, sinnikäs, periksiantamaton - äiti. Niin, kuka niitten ja meidän puolia pitää jos en minä. Lasten äiti. 

Ensin surin itseäni. Surin menetettyä vapaata aikaa. Lopulta surin kuitenkin enemmän sitä ettei pojilla ole aikaa leikkiä yhdessä. Surin sitä etten ole kotona K:n tullessa koulusta. Surin sitä etten saisikaan osallistua M:n koulunkäyntiin. Surin sitä ettei K:lla olisi tuttuja lapsia ryhmässään.

Kertaakaan en ollut asiaton, vaan vain ja ainoastaan korostetun asiallinen. Perustelin oman kantani ja jopa myötäilin vastapuolen perusteita päätökselleen, ja sitten taas perustelin oman kantani. En korottanut ääntäni. En vaatinut, pyysin. En kiukutellut. En polkenut jalkaa. Perustelin asiani uudestaan ja pyysin. En kuitenkaan antanut periksi. En antanut periksi tuumaakaan tarjotun kompromissin ollessa älytön. Sain myös vastapuolen ymmärtämään ettei kompromissi olisi palvellut sen tärkeimmän – lapsen – etua. Kysymyshän on kuitenkin lapsesta. Erityislapsesta erityisopetuksen yksikössä.

Lopputulos on kuitenkin se, että kannatti pitää kiinni asiastaan. Kannatti olla aktiivinen. Kannatti valittaa. Kannatti kirjoittaa sähköposteja, jättää kymmeniä viestejä puhelinvastaajiin, käydä koululla viidesti. Kannatti puhua Pikku Pomolle, Pikku Pomon kolleegalle, Isolle Pomolle, Sihteerille, Opettajalle, Erityisopettajalle.


Huomenna K aloittaa koulunsa siellä missä pitikin, aamuryhmässä. Säköpostia lukiessani – autossa, liikennevaloissa – tuuletin äänekkäästi. Illalla nostin maljan. Tänään huokaisen helpotuksesta ja hymyilen hiljaa. 


8 kommenttia:

  1. Itse olen ihan liian kiltti ja joustava. Rispektit sulle. Yritän ottaa oppia. -Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oon oppinut että kiltit ja hiljaiset jyrätään. Jos osaa vaatia saattaa hyvin saadakin.

      Poista
  2. Jesssss!!!! Hyvä sinä! Ihana uutinen, näin sen piti tapahtua!
    Miten kävi keväällä kun kerroit K:n diagnoosista koulun viisastelijoille?
    Nauttikaa voitosta!:)
    Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään. Meillä on onneksi kohta vuotuinen palaveri tiimin kanssa, ja mulla korkeat odotukset :)

      Poista
  3. Juuri näin!
    Tosin hirvittää niiden puolesta, joilla ei ole tuollaista äitiä :) Mutta toisaalta, kaikilla ei ole tällaisia lapsia eikä kaikki tiedä niiden omiensa parasta, ei sille vaan voi mitään. Vähän samantapainen juttu, kun mun lapset käy ip-kerhossa leikkipuistossa. Minä viime keväänä paikkaa hakiessa kysyin, että saatetaanko lapset ensi vuonnakin koululta puistoon, ja mulle vastattiin, että saatetaan. Nyt syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että tapana on saattaa vain ekaluokkalaiset, tokat menköön keskenään. Matka ei ole kamalan pitkä, mutta siinä on Hgin vilkkaimmin liikennöidyn kadun ylitys: kaksi pyöräkaistaa, neljä autokaistaa ja kaksi ratikkakaistaa - ja siinä ajetaan kovaa, koska siinä kohdassa tavallaan vasta tullaan keskusta-alueelle. Pieni vääntö open ja reksin kanssa ja reksin kanta oli, että jos puistosta on näin luvattu, niin puistohan hakee tokatkin. Ja niin ne hakee, jee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että pidit puolesi, tai siis lastesi puolta!

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.