kouluterveydenhoitajana ja autonkuljettajana

Aloitin aamun leikkimällä kouluterveydenhoitajaa. Olin valmistautunut työrupeamaani tuoreella – mulle tuoreella, kun ne tulee tänne aika pitkällä viiveellä – Kodin Kuvalehdellä ja isolla lattella ajatellen ettei sinne terveydenhoitajan huoneeseen kuitenkaan kukaan eksy tiistaiaamuna ja saan lueskella lehteä pari tuntia. Olin väärässä. Kahdessa tunnissa kaivoin pakastimesta useamman kylmäpakkauksen, tein neurologisia testejä päävammapotilaalle – joo tän vedin fikasta kun töissä ja koulussa oppii kaikkea – soittelin vanhemmille, mittasin kuumetta, pesin ja laastaroin, kirjoittelin lippusia ja lappusia niin vanhemmille kuin opettajillekin. Olin kiireinen. Oli kivaa.

Kodin Kuvalehti #17/28.8.

Haettuani K:n kanssa O:n koulusta me suunnistettiin ostarille palauttamaan niitä kenkiä, jotka me koulun alkaessa ostettiin M:lle. palautettiin kun se ei tykännyt niistä, nauhat kuulemma aukee koko ajan. Onneksi, sen minkä ostat Nordstromin tavaratalosta voit palauttaa Nordstromin tavarataloon, silloinkin kun tuotetta on jo selkeästi käytetty vaikkei se oliskaan mitenkään viallinen. En tykännyt, tai ei tuntunut hyvältä, on ihan riittävä syy palauttaa mitä tahansa. Nordstromille on tullut palautettua kuutisen kuukautta käytössä olleen lasten kengät joiden tarranauha lakkasi tarttumasta. Sinne on viety takaisin kutistunut paita, ja ei sittenkään niin kivat housut – vaikka ne oli jo lyhennettykin. Tänään sinne vietiin vähän käytetyt lenkkarit. Tilalle tarttui varmasti mieluisat Nativen kengät ja ihana Mini Bodenin mekko. Nordstrom luottaa taktiikkaansa, ja vaikka varmasti ottaa näissä takkiin hyötyy se ihan yhtä varmasti kestävissä asiakassuhteissaan ja siinä että esimerkiksi meillä ostetaan kaikki lasten kengät kyseisestä tavaratalosta just sen takia et jos ne ei olekaan hyvät ne voi aina – siis aina – viedä takaisin. Ilman kysymyksiä.

nää ei sittenkään olleet hyvät

Me haettiin M koulusta, palaveerattiin koululla pikaisesti ja ohimennen M:n erityisopen kanssa M:n koulutilanteesta, lääkityksen aloittamisesta ja muista mahdollisesti lisättävistä tukitoimista. Puhuttiin siitäkin että olihan sitä nerostimulantin käyttöönottoa mietitty pari vuotta, eikä vieläkään tiedetä tarvitaanko sitä pitkäaikaiseen käyttöön, vaan vain tähän kouluvuoden alkukaaokseen. Yhtämieltä oltiin siitä että M:n luokkahuone on varmasti – opettajasta johtuen, tai sen ansiosta – ekoista luokista se hiljaisin ja järjestelmällisin. Sovittiin et jutellaan lisää lokakuun puolivälin virallisessa palaverissa.

Ope raportoi koulun pihalla et M oli saanut kertoa koulussa tulevasta lomastaan koko luokalle ja lukea kirjan ”I’m Going to Seaside”. M kertoi et se oli saanut käyttää tunnekortteja ja ollut tosi innostunut ja iloinen.

Koulusta me ajettiin sosiaalisten taitojen ryhmään ja lopulta oltiin kotona ennen seitsemää. Autossa kyselin siltä kautta rantain mikä sen mielestä on kuluneessa viikossa ollut parasta, vai onko mikään. Yllättävästi sen eka vastaus oli et se ei ole kertaakaan hukannut mitään, ja jouduin toteamaan että sehän on aivan totta. 

Pitkä päivä pienelle tytölle. Käytännössä me oltiin kaikki lähdetty kotoa kahdeksan jälkeen, ja palattiin sinne takaisin  yksitoista tuntia myöhemmin. Onneksi huomenna on lyhyt päivä ja lapsilla paljon enemmän aikaa leikkiä kuin tänään. Leikin tärkeys menee läksyjen edelle, läksyjä ehtii tekemään myöhemminkin ja niin neli- kuin kuusivuotiaankin pääasiallisen työn pitäis kuitenkin edelleen olla leikki.

ei oltu yksin matkalla kotiin kuuden jälkeen, ajokilometrejä kertyi tiistaille 121km vaikka pysyttiin kolmen kaupungin alueella - tyyliin Helsinki-Espoo-Vantaa.