Siirry pääsisältöön

saisko olla viiniä?

Joku pyysi juttua viineistä. Instassa näin kuvan jonkun lähettämstä kutsusta ja siinä luki jotenkin et on tullut aika taas vaihtaa valkoisesta punaiseen. Yhdyn vaihtamisen teemaan, mutta vaihdan vaaleanpunaisesta takaisin punaiseen, en valkoisesta. En ole viiniammattilainen. En tiedä viineistä kovin paljoa. En erota sokkona kahta eri vuosikertaa toisistaan, tai siis erotan maun, mutta en osaa sanoa että joo tää viini on vuodelta 2010 kun se oli sellainen ja tällainen viinivuosi tällä rinteellä. Pääasia on että viinistä tykkää, ja että sitä on.

Erotan rypäleet maun perusteella, osaan sanoa onko lasissa syrah, cab, malbec, merlot, pinot, sangiovese, chardonnay, sauvingnon, chenin, riesling... sekoituksiahan ne kaikki pääasiassa on, harvemmin viini on ihan puhtaasti yhtään mitään. Paljon on hyviä pöytäviinejä. Olen epämuodikas ja vähän vanhanaikainen. Pidän voimaisen rasvaisesta,  tukevan tammisesta chardonnaysta ja punaiseksi valitsen mieluiten cabin tai cab blendin. Malbec on usein turhan tupakkaista ja merlot nyt muuten vaan aika turhaa mehua. Tänä kesänä valkkarit on vaihtuneet vaaleanpunaisiin trendijuomiin. Rose on ollut kaikkien huulilla ja lasissa, ja on meillä ollut rose bileetkin viiniklubilaisten kanssa.

Tavalliseksi arkiviiniksi kelpaa tavallinen arkiviini. Sattuneista syistä me nojataan tukevasti tänne oman alueen viineihin, mutta satunnaisesti lasiin kaatuu myös Kalifornian viiniä. Eilen lasissa oli Etelä-Afrikan tuote. Pääsääntöisesti juodaan kuitenkin näitä omia vaan.



Washington onYhdysvaltain toiseksi suurin viinintuottaja. Täällä on yli 800 viininvalmistajaa ja rypäleitä kasvatetaan yli 350 viinitilalla. Viimevuonna rypäleitä kasvoi 20.234 hehtaarin alueella. Viiniä valmistuu vuosittain keskimäärin 12,5 miljoonaa laatikollista (laatikossa 12 pulloa). Viinituotannon taloudellinen vaikutus meidän osavaltioon on 8,6 miljardia dollaria, ja teollisuudenala työllistää vajaat 30,000 ihmistä. Suomessa alueen viinit tunnetaan huonosti. Sääli.

Kahdessatoista vuodessa olen oppinut tuntemaan oman alueen viinit ja tiedän että pidän tiettyjen rinteitten viineistä enemmän kuin toisten. Olen löytänyt omat suosikkitilani, mutta edelleen tavoitteena on jokaiselle viiniretkellä käydä tutustumassa myös muutamaan uuteen tuttavuuteen. Vuosi takaperin löysimme tällä tavalla uuden helmen. Jos rypäleet on kasvatettu Rattle Snake Ridgessä, jätän pullon kauppaan, sen sijaan Red Mountain, Indian Wells ja Horse Haven Hills ovat kestosuosikkeja. Wahluke Slope uusi kiinnostava tuttavuus. Tää ei tarkoita että näillä rinteillä kasvaneet viinit olis jonkun spesialistin mielestä jotenkin ainutlaatuisia, mutta meillä tykätään näistä.

Kotikaupan hyllystä irtoaa pullo halpaa punkkua muutamalla taalalla. Meidän arkiviinien keskihinta on jossakin $12 hujakoilla, halvimmat $9, kalleimmat arkiviinit $15. Ne kesäretkiltä poimitut helmet ja viiniklubien klubiviinit taas on vastaavasti ehkä sen $35-$60/pullo. Kaapissa on kypsymässä retkiltä ostettuja viinejä, sellaisia joita juodaan ehkä viiden vuoden päästä.


Noin keskimäärin viineillä ei täällä kauheesti hifistellä. Tai siis voihan niillä hifistelläkin, mutta viini on osa arkea ja elämää. Kaikki juo viiniä, arkena ja juhlana, lounaalla ja illalla ihan muuten vaan. Ei tarvitse olla erityistä hetkeä viinipullon avaamiseen.  

tässä viinejä muutamalta meidän lempitiloista... D2:sta kaadetaan lasiin Valkoisessa Talossakin

Kommentit

  1. Kiitos! Täähän oli mielenkiintosta. Sellasta asiantuntijalausuntoa en kaivannutkaan, vaan just tämmöstä omaa mielipidettä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...