maanantai 8. syyskuuta 2014

saisko olla viiniä?

Joku pyysi juttua viineistä. Instassa näin kuvan jonkun lähettämstä kutsusta ja siinä luki jotenkin et on tullut aika taas vaihtaa valkoisesta punaiseen. Yhdyn vaihtamisen teemaan, mutta vaihdan vaaleanpunaisesta takaisin punaiseen, en valkoisesta. En ole viiniammattilainen. En tiedä viineistä kovin paljoa. En erota sokkona kahta eri vuosikertaa toisistaan, tai siis erotan maun, mutta en osaa sanoa että joo tää viini on vuodelta 2010 kun se oli sellainen ja tällainen viinivuosi tällä rinteellä. Pääasia on että viinistä tykkää, ja että sitä on.

Erotan rypäleet maun perusteella, osaan sanoa onko lasissa syrah, cab, malbec, merlot, pinot, sangiovese, chardonnay, sauvingnon, chenin, riesling... sekoituksiahan ne kaikki pääasiassa on, harvemmin viini on ihan puhtaasti yhtään mitään. Paljon on hyviä pöytäviinejä. Olen epämuodikas ja vähän vanhanaikainen. Pidän voimaisen rasvaisesta,  tukevan tammisesta chardonnaysta ja punaiseksi valitsen mieluiten cabin tai cab blendin. Malbec on usein turhan tupakkaista ja merlot nyt muuten vaan aika turhaa mehua. Tänä kesänä valkkarit on vaihtuneet vaaleanpunaisiin trendijuomiin. Rose on ollut kaikkien huulilla ja lasissa, ja on meillä ollut rose bileetkin viiniklubilaisten kanssa.

Tavalliseksi arkiviiniksi kelpaa tavallinen arkiviini. Sattuneista syistä me nojataan tukevasti tänne oman alueen viineihin, mutta satunnaisesti lasiin kaatuu myös Kalifornian viiniä. Eilen lasissa oli Etelä-Afrikan tuote. Pääsääntöisesti juodaan kuitenkin näitä omia vaan.



Washington onYhdysvaltain toiseksi suurin viinintuottaja. Täällä on yli 800 viininvalmistajaa ja rypäleitä kasvatetaan yli 350 viinitilalla. Viimevuonna rypäleitä kasvoi 20.234 hehtaarin alueella. Viiniä valmistuu vuosittain keskimäärin 12,5 miljoonaa laatikollista (laatikossa 12 pulloa). Viinituotannon taloudellinen vaikutus meidän osavaltioon on 8,6 miljardia dollaria, ja teollisuudenala työllistää vajaat 30,000 ihmistä. Suomessa alueen viinit tunnetaan huonosti. Sääli.

Kahdessatoista vuodessa olen oppinut tuntemaan oman alueen viinit ja tiedän että pidän tiettyjen rinteitten viineistä enemmän kuin toisten. Olen löytänyt omat suosikkitilani, mutta edelleen tavoitteena on jokaiselle viiniretkellä käydä tutustumassa myös muutamaan uuteen tuttavuuteen. Vuosi takaperin löysimme tällä tavalla uuden helmen. Jos rypäleet on kasvatettu Rattle Snake Ridgessä, jätän pullon kauppaan, sen sijaan Red Mountain, Indian Wells ja Horse Haven Hills ovat kestosuosikkeja. Wahluke Slope uusi kiinnostava tuttavuus. Tää ei tarkoita että näillä rinteillä kasvaneet viinit olis jonkun spesialistin mielestä jotenkin ainutlaatuisia, mutta meillä tykätään näistä.

Kotikaupan hyllystä irtoaa pullo halpaa punkkua muutamalla taalalla. Meidän arkiviinien keskihinta on jossakin $12 hujakoilla, halvimmat $9, kalleimmat arkiviinit $15. Ne kesäretkiltä poimitut helmet ja viiniklubien klubiviinit taas on vastaavasti ehkä sen $35-$60/pullo. Kaapissa on kypsymässä retkiltä ostettuja viinejä, sellaisia joita juodaan ehkä viiden vuoden päästä.


Noin keskimäärin viineillä ei täällä kauheesti hifistellä. Tai siis voihan niillä hifistelläkin, mutta viini on osa arkea ja elämää. Kaikki juo viiniä, arkena ja juhlana, lounaalla ja illalla ihan muuten vaan. Ei tarvitse olla erityistä hetkeä viinipullon avaamiseen.  

tässä viinejä muutamalta meidän lempitiloista... D2:sta kaadetaan lasiin Valkoisessa Talossakin

2 kommenttia:

  1. Kiitos! Täähän oli mielenkiintosta. Sellasta asiantuntijalausuntoa en kaivannutkaan, vaan just tämmöstä omaa mielipidettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos oli sitä mitä olit toivonutkin :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.