torstai 11. syyskuuta 2014

lentomatkalla

Herätyskello soi seiskalta mutta O on jo kerinnyt kiipeämään mun kainaloon muutamaa minuuttia aiemmin.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin Koira on päässyt päässyt pissalle ja K ja M on ilmestyneet alakertaan. Mulla on pöydällä auki sarja eväslaatikoita. Jokainen saisi koulussaan ruokaa ja/tai välipalan, mutta maidoton perhe tekee eväänsä itse. Samalla kun pakkaan lasten eväitä tarjoilen niille aamiaista. Soijajogurttia, mantelimaitoa, kesäkurpitsamuffinseja. Kirjoitan M:n eväslaatikkoon päivän lappusen, ja lopulta paimennan koko lauman yläkertaan pukemaan. K:n bussisysteemit alkaa sitten joskus. L tekee lähtöä tärkeeseen palaveriin ja mun hommaksi jää kääntää vähintäänkin puolimahdotonyhtälö mahdolliseksi.

M:n lounas: kurpitsaleipää, viinirypäleitä, riisikakkuja ja vaniljamantelimaitoa

Starttaan auton tasan 8:15. Takapenkillä istuu kolme iloista lasta ja ne haluaa mennä kouluun lentokoneella; ”Hyvää huomenta matkustajat. Kiinnittäkää ystävällisesti turvavyönne ja huolehtikaa että käsimatkatavaranne ovat jalkatilassa. Lentosää on tänä aamuna hieno, mutta matkanteko saattaa viivästyä suuren lentoliikennemäärän takia, ja on mahdollista että joudumme muuttamaan reittiä kesken matkan mahdollisen turbulenssin vuoksi. Ensimmäinen pysähdyksemme on Emily Dickinson Preschool. Miehistö toivottaa matkustajille leppoisaa lentomatkaa.”

K:n koulu alkaa 8:30. Matkaa sinne on meiltä ilman ruuhkaa 7,6km, mutta ruuhkan takaia aamulla joudun reitittämään ajon uudestaan ja matkaa tulee sivuteitä pitkin 9,3km. Olemme perillä 8:27.

”Valmistaudumme laskeutumaan ensimmäiseen kohteeseemme. Kohteessa on tänään aurinkoista ja lämpötila on tällä hetkellä noin 13C:sta. Pyydämme lennolla jatkavia matkustajia pitämään turvavyöt kiinni ja olemaan poistumatta lentokoneesta. Poistuvia matkustajia kehoitamme keräämään käsimatkatavaransa ja poistumaan koneesta pikaisesti. Miehistömme toivottaa poistuville matkustajille hyvää päivää ja kiittää seurastanne aamulennollamme.”

Vien K:n jonoon, otan lakisääteiset ekan aamun kuvat. Tervehdin tuttua bussikuskia ja päivittelen koulunkäyntiavustajan kanssa sitä ettei bussikyytiä muka saa järjestettyä ennen kuun vaihdetta. Moiskautan pusun poikani poskelle, huudan heipat opeille ja juoksen takaisin autoon.


M:n koulussa pitää olla viimeistään 8:55, mutta O:n koulu alkaa 9:00. Matkaa K:n koululta M:n koululle on 8,7km ja ajamme onneksi muuta liikennettä vastaan.

”Hyvät lentomatkustajat. Seuraava kohteemme on Laura Ingalls Wilder Elementary. Lentosää on edelleen hyvä ja odotamme tälle seuraavalle etapille vähemmän ruuhkaista matkaa. Olkaa hyvä tarkistakaa että turvavyönne ovat edelleen lukittuina, ja että käsimatkatavaranne ovat jalkatilassa”

”Lähestymme seuraavaa määränpäätämme. Miehistö haluaa kiittää poistuvia matkustajia mukavasta lentomatkasta. Sää kohteessa on aurinkoinen ja lämpötila edelleen noin 13C:sta. Toivotamme poistuville matkustajille oikein mukavaa päivänjatkoa. Haluamme muistuttaa aamulennollamme jatkavia matkustajia pysymään paikallaan, turvavyöt lukittuina.”

M hyppää ulos autosta koulun pihalla klo 8:46. Pikaiset pusut ja halit ja rutistukset. Lupaan soittaa sille töistä iltapäivällä. Juoksen perään, ja halaan vielä kerran; ”Nähdään aamulla rakas!” M hyppelehtii reppu selässään kulman taakse.

M:n koululta on O:n koululle periaatteessa se sama 8,7km kuin K:n koululta M:n koululle, ovathan O:n ja K:n koulu saman kadun varrella toisiaan vastapäätä. Käytännössä matkaa tuli kuitenkin 14,2km koska se sama tie jota niin joutuisasti ajettiin M:n koululle on täysin tukossa aamuisin siihen toiseen suuntaan ja pitää ajaa toista kautta.

”Hyvät matkustajat. Tervetuloa viimeiselle lentoetapillemme. Seuraava kohteemme on Living Hope Preschool. Lentomatkalla on odotettavissa runsasta turbulenssia ja hurjia määriä lentoliikennettä. Joudumme reitittämään lentomme uudelleen välttääksemme viivästyksiä lentomatkallamme. Lentosää on aurinkoinen. Kohteeseemme on luvattu hyvää säätä ja lämpötila kohteessa on tällä hetkellä noin 13C:sta. Miehistömme ja lentoyhtiömme kiittää matkustajia, ja lentää myös jatkossa mieluusi teidän kanssanne. Toivotamme matkustajille oikein mukavaa päivää kohteessa.”

Kurvaan O:n koulun pihaan 8:59. Olen hämmästynyt siitä ettei kukaan myöhästynyt, vaan oikeasti onnistuin ajamaan tän 23,9km lenkin alle puoleen tuntiin haleineen ja pusuineen. Saatan O:n luokkaan, moiskautan poskelle pusun ja vilkutan. Kerron opeille ylpeänä aamun saavutuksesta ja saan aplodit. ”Go Mom!” Saan luvan tiputtaa O:n koululle aamuisin etuajassa jos opet on paikalla. Se säästäis ajoaikaa ja matkaa melkoisesti.

Parkkeeraan auton meidän pihaan 9:15. Tasan tuntia myöhemmin kuin lähdin. Olen ajanut tunnissa 39,8km, tiputtanut kolme lasta kolmeen kouluun. Halannut, pussannut, valokuvannut ja saattanut. Leikkinyt lentokapteenia ja ansainnut aamukahvini.


Kotona on hiljaista. Liian hiljaista. Vastassa on hämmentynyt Koira. Se tuntuu kysyvän et mihin mä jätin ne. Keitän kupin kahvia, laitan aamiaiseni ja istun alas. Hetken mietin et lähtisin lenkille metsään mutta valitsen kahvin ja blogin ja hiljaisuuden. Parinkymmenen minuutin päästä pitää taas olla autossa, lähteä hakemaan K. Ihanaa että ne on kaikki koulussa.


7 kommenttia:

  1. Jälleen kerran hengästyin jo lukemisesta. Aikamoista! Go mama, indeed!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi sanomatta että meidän lapsethan käy omia lähikoulujaan, täällä se lähellä on vaan melko suhteellinen käsite :)

      Poista
  2. sankariäiti, aplodeja loistavalle lennonjohdolle!

    VastaaPoista
  3. Melkoinen saavutus! Onneksi meillä on vain kaksi + naapurin lapsi ja ensimmäinen koulu on lähes matkan varrella autistin kouluun mentäessä. Tärkein pointti on että asumme niin korvessa että ruuhkat ovat tuntematon käsite aamuisin. Olisin tainnut vääntää kunnan kanssa autistin koulukuljetuksista aikasta paljon enemmän jos odotettavissa olisi tuollaista kuin sulla. Aplodit olet todella ansainnut!
    -autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koulukyyti on kyllä kullanarvoinen :)

      Poista
  4. Miksi teillä ei oo koulut kävelymatkojen päässä? Yhdysvalloissa ei tietty kävellä/pyöräillä juuri minnekään, kun taas Helsingissä pääsen kaikkialle pyörällä, kun yli 10 kilsaakin taittuu helposti pyöräteitä pitkin, mutta onko koulujen pakko olla kaukana. Onko alue niin harvaan asuttua, että lähikoulu on siksi kaukana?

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.