Siirry pääsisältöön

koiran ihan paras aamu

Puolituntia aikaa kirjoittaa. Koira istuu paikallaan mun sylissä ja toimii puoliergonomisena tukena käsivarsille. Se on tyytyväinen kun me ollaan keskenään, se on tyytyväinen lenkistä tuoksuvassa metsässä. Jos Koira sais äänestää se varmaan valitsis aina tällaisen aamun. Kaikkialla on hämähäkkejä, paljon hämähäkkejä, ja toinen toistaan upeampia seittejä. Osa naapureista on saanut uuden syyn olla menemättä metsään. Sinne voi mennä sit kun sieltä on poistettu karhut, peurat, kojootit, puumat, ilvekset, oravat ja hämähäkit. Sen ne tietää et puput ei oo vaarallisia, mutta sitäkin on kuitenkin tiedusteltu et voisko ne kuitenkin poistaa – tappaa – koska ne syö kukat ja lisääntyy vaarallista vauhtia. Niitä ei lohduta se että ne ilvekset, puumat ja kojootit syö pupuja, ja kun niillä on pupuja syötävänä jättää ne ehkä sen ulos livahtaneen sisäkissan syömättä, ehkä.


M varustautui päivän koulukuvaan vaihtamalla korvikset ja pukeutumalla mekkoon. Hiukset piti laittaa hienosti ja viimeistellä rusetilla. Mä en voi välttää mielleyhtymää venäläiseen telinevoimistelijaan, mutta mun lapsi ei ole koskaan nähnyt venäläistä telinevoimistelijaa. Sen mielestä se rusetti päälaella on hieno. Se olis halunnut pinkin tukan koulukuvaan. Onneksi hiusväri oli loppu. Bussipysäkillä oli tänä aamuna lauma lapsia mekoissaan, slipovereissaan ja näkyi siellä muutama mirri kaulassakin. Ope laittoi sähköpostia jossa se pahoitteli et luokan koulukuva on vasta lounaan jälkeen. Henkilökohtaisesti voisin oiken hyvin elää ilman tätä koulukuvahysteriaa, pakkohan ne kuitenkin on tilata kun kaikki muutkin tilaa ja saa.

Ennen kuin koulubussi pysähtyy taas meidän talon eteen olen käynyt lenkillä, juorunnut puhelimessa, syönyt aamiaista, lukenut blogeja, kirjoittanut omaani, selvittänyt pyykkikasan ja pessyt lisää pyykkejä, tyhjentänyt tiskikoneen, kirjoittanut muutaman sähköpostin. Mä yritän opetella tähän uuteen elämään, siihen että mulla on aikaa myös mulle.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää