niin minä mieleni pahoitin

Hukun johonkin kiukun ja syvän itsesäälin välimaastoon. Järjellä ja kalenteria katsoen tiedostan ettei tämä oikeasti oo mikään ongelma, siis ei sellainen oikea ja isoja maailmaa mullistava ongelma. Ainoa johon tää isommin vaikuttaa on muutama arkinen asia, kuten vapaaehtoistyö M:n koulussa ei nyt sit olekaan mahdollista ja että mä raijaan perässäni lasta aamusta iltaan. Mikäs siinä, tuttua hommaa. Viimeiset kuusi vuotta mulla on roikunut jonkinlaisessa kantovälineessä tai ihan vain kädesä yhdestä kolmeen lasta. Sehän on vaan taas yksi vuosi lisää, seitsemäs vuosi. Kukaan ei ole sairastunut, kukaan ei ole kuollut. Kaikilla on edelleen työpaikka.

Henkisen hyvinvoinnin kannalta tää on jonkinmoinen ongelma, mutta kai mä muutamassa päivässä saan itseni taas kaavittua kokoon, näen tässä sen valoisan puolen siitä että pojat saa ekaa kertaa aikaa mun kanssa ihan kahdestaan. Neljänä päivänä viikossa. Jokainen viikko. Mä olin kuitenkin ehtinyt jo asennoitua siihen uuteen. Olin ajatellut hypellä koiran kanssa syksyiselle lenkkipolulle. Käydä uimassa, tai vaikka jumpassa. Istua kahville ystävien kanssa tai ihan vaan olla. Olin iloinnut siitä että ekaan kertaan kuuteen vuoteen pääsisin kampaajalle silloin kun haluan enkä silloin kun L:lle sopii. Olin ollut onnellinen siitä että ekaa kertaan kuuteen vuoteen pääsisin lääkäriin tai hammaslääkäriin ilman lapsia, ilman että mun täytyis kysyä L:ltä sopiiko se sille. Silmälääkäriinkin olin ajatellut meneväni. Olin iloinnut, odottanut ja ollut onnellinen. Vähän haikeakin, mutta enimmäkseen onnellinen.

Keväällä ne lupas K:n koulussa et Batman jatkais aamuryhmässä. Kaiken piti olla järjestyksessä ja valmista, koulun alkamisajankohta lähinnä vähän epäselvää niin kuin se koulupiirin eskarissa on aina ollut, jokaisena kolmena vuotena kun meidän lapsia on siellä ollut. Eilen tuli kirje koulusta. Batman on iltapäiväryhmässä. Luen paperin läpi neljästi ja yritän olla hyperventiloimatta. Laitan koulupiiriin sähköpostia. En saa vastausta. Tänään ajan koululle ja saan puhelinnumeron kenelle soittaa. Ajan kotiin ja soitan.

Esitän asiani ja viittaan eiliseen sähköpostiin. Kouluhenkilö on ollut kiireinen, eikä ole ehtinyt vastata. Kerron tilanteen puhelimessa uudestaan. Liioittelen asiaa vähän sanomalla että tämä on meille myös käytännön ongelma, eikä pelkästään perheenäidin henkinen umpikuja.

- Jaa, ei täällä papereissa kyllä lue että halusitte pojan aamuryhmään...

- Ai ei. Miten on sitten mahdolista että siitä puhuttiin useamman kerran keväällä?

- No joskus nää asiat unohtuu kirjata papereihin ja sit voi käydä näin. Meillä on nyt sellainen tilanne että aamuryhmiä on vaan yksi ja iltapäiväluokkia kolme, ja jos yhdelle vanhemmalle luvataan että saa vaihtaa niin kohtahan tänne soittelee kaikki.

- Ymmärrän kyllä mutta, toivoisin että voisitte silti harkita ryhmän vaihtamista koska tää on meidän perheelle kohtuuttoman hankala tilanne.

- Mä laitan tänne merkinnän että ryhmän vaihtoa harkitaan kuun lopulla.

- Aha, no sen asian kanssa mulla on sit seuraava ongelma.

- Ai? Miksi?

- No kun kyseessä on erityislapsesta integroidussa erityisryhmässä, enkä usko että lapsen kannalta on hyvä aloittaa yhdessä ryhmässä, käydä koulua muutama viikko ja sit vaihtaa ryhmää.

- Niin, eihän se ehkä ihan ideaaliratkaisu ole, mutta minulla on vuosien kokemus kenttätyöstä.

- Ei. Ratkaisu ei todellakaan ole ideaali lapsen kannalta. Tällainen ratkaisu on järkyttävä kun ajatellaan lasta jolle ryhmään sopeutuminen on muutenkin vaikeeta.

- Niin. No jos mä palaan tähän teidän asiaan vaikka maanantaina.

Kiva, kiitos hei. Viitisen minuuttia myöhemmin jannut kysyy et miksi mä itken. Selitän ympäripyörestä että mulla on paha mieli ja ettei se liity niihin mitenkään. Jätän sanomatta että äidillä on paha mieli kun se ei edelleenkään pääse teistä hetkeksikään eroon.

Koulu alkaa keskiviikkona. Pitäis raahata itsensä kauppaan ostamaan taas värikyniä, liimaa, käsidesiä ja kopiopaperia. Ei huvita yhtään.

Kirjoitan aiheesta lyhyen romaanin ja lähetän sen koulupiirin erityisopetuksen johtajalle. En odota vastausta. Lähetin kuitenkin.

Tällä tietoa O on koulussa 9-12, K 12-2:30 ja M keskiviikkoa lukuunottamatta 9-3:30

Batman puree edelleen kun on haastavassa tilanteessa
ja silloin kun ilmassa on koulun alkamisen kaltaisia muutoksia.
Ehkä munkin pitäis ottaa hampaat avuksi...