keskiviikko 17. syyskuuta 2014

koululaiset

Mulla meni sukset ristiin K:n viimevuotisen opetustiimin kanssa jo kauan ennen kuin K oli edes kouluikäinen. Lähtökohdat viimevuodelle oli siis heikot, ja vasta kevään viimeisessä palaverissa tiimi myönsi että ongelma saattaa ehkä kuitenkin olla myös jossakin muualla kuin lapsen vanhemmissa. Vuosi meni siihen että yritettiin lähinnä olla asiallisia ja tulla edes jotenkin toimeen. Kaadoin siis lasiin kuohuvaa alkukesästä kun sain kuulla että yksi opettajista oli siirtymässä toiseen kouluun ja toinen jäämässä eläkkeelle. Tiedän etten ollut ainoa, aika moni muukin huokaisi helpotuksesta kevätjuhlassa.

Tämänvuotinen tiimi on mulle uusi, mutta olin kuullut paljon hyvää ystäviltä ja tuttavilta. Tiesin että toisen open sisko on ollut M:n ope aikanaan. Ensivaikutelma oli hyvä, siis silloin kun ajoin ennen koulunalkua puhumaan K:n ryhmäsijoituksesta. Neljän koulupäivän jälkeen koulusta tulee iloinen, hyväntuulinen ja puhelias lapsi. Viime vuonna sain käsiini väsyneen ja kiukkuisen pienen pojan, jota ei pidellyt yhtään mikään. Toki aikaakin on kulunut vuosi, koulunkäynti ei ole uutta ja nyt lapsella on lääkitys.

Maanantaina lääke jäi siinä aamun kaaoksessa antamatta ja kun koulun jälkeen kysyin et miten sillä oli mennyt, sain odotusten mukaisesti kuulla että aika levotonhan se oli ollut. Tiistaiaamuna K:n lääke tais olla ensimmäinen asia josta huolehdin ja hakiessani K:n koulusta kysyin taas miten sillä oli mennyt. Sekä erityisope että ope sanoivat että huikeeta miten valtava vaikutus lääkityksellä on K:hon. Niinpä.

Eilen pojat oli leikkineet aamun kahdestaan meidän muitten vielä nukkuessa. Jo maanantai-iltana K pyysi et rakennettais junarata ja mä sanoin et rakennetaan vaan – huomenna. Aamusta K oli tarttunut härkää sarvista ja kun avasin poikien huoneen oven oli junarata valmis. Katselin sitä hetken ja hain kameran, tästä pitää saada kuva. Vielä illalla pöytä oli ollut tyhjä.



M:lla oli eilen koulussa testipäivä. Testauksen tarkoituksena on selvittää jokaisen oppilaan lukemisen taso, jotta opetus voidaan parhaiten räätälöidä oppilasryhmän tarpeitten mukaan ja tarvittaessa myös antaa eritasoisille oppilaille erilaisia tehtäviä näitten tason mukaan. Tavoitteena on välttää turhautuminen liian vaikeista tai helpoista tehtävistä. Koulun jälkeen kysyin miten sillä oli sujunut huolimatta siitä ettei testituloksia kerrota oppilaille tai vastauksia kysymyksiin kommentoida mitenkään. Testi on ns. aikatesti ja tavoitteena selvittää kuinka monta sanaa lapsi ehtii lukemaan annetussa ajassa oikein. En ollut erityisen hämmästynyt kun M kertoi et sanat oli loppuneet ennen kuin aika. Sitä en tiedä oliko se lukenut kuinka monta sanaa oikein.


Siinä missä M saa ahdistuskohtauksia ja raivareita, ja on monin tavoin haastava, tiedän että olen yhtäaikaa sangen onnellisessa asemassa siinä ettei M koe lukuläksyjään läksyiksi. Sille se säädetty 10-15 minuuttia päivässä on lähinnä alkupala.


tänään matkalla koulubussille 
meillä on vielä kesä ja tuntuu huimalta että Suomessa odotellaan jo ensilunta.

1 kommentti:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.