Siirry pääsisältöön

koululaiset

Mulla meni sukset ristiin K:n viimevuotisen opetustiimin kanssa jo kauan ennen kuin K oli edes kouluikäinen. Lähtökohdat viimevuodelle oli siis heikot, ja vasta kevään viimeisessä palaverissa tiimi myönsi että ongelma saattaa ehkä kuitenkin olla myös jossakin muualla kuin lapsen vanhemmissa. Vuosi meni siihen että yritettiin lähinnä olla asiallisia ja tulla edes jotenkin toimeen. Kaadoin siis lasiin kuohuvaa alkukesästä kun sain kuulla että yksi opettajista oli siirtymässä toiseen kouluun ja toinen jäämässä eläkkeelle. Tiedän etten ollut ainoa, aika moni muukin huokaisi helpotuksesta kevätjuhlassa.

Tämänvuotinen tiimi on mulle uusi, mutta olin kuullut paljon hyvää ystäviltä ja tuttavilta. Tiesin että toisen open sisko on ollut M:n ope aikanaan. Ensivaikutelma oli hyvä, siis silloin kun ajoin ennen koulunalkua puhumaan K:n ryhmäsijoituksesta. Neljän koulupäivän jälkeen koulusta tulee iloinen, hyväntuulinen ja puhelias lapsi. Viime vuonna sain käsiini väsyneen ja kiukkuisen pienen pojan, jota ei pidellyt yhtään mikään. Toki aikaakin on kulunut vuosi, koulunkäynti ei ole uutta ja nyt lapsella on lääkitys.

Maanantaina lääke jäi siinä aamun kaaoksessa antamatta ja kun koulun jälkeen kysyin et miten sillä oli mennyt, sain odotusten mukaisesti kuulla että aika levotonhan se oli ollut. Tiistaiaamuna K:n lääke tais olla ensimmäinen asia josta huolehdin ja hakiessani K:n koulusta kysyin taas miten sillä oli mennyt. Sekä erityisope että ope sanoivat että huikeeta miten valtava vaikutus lääkityksellä on K:hon. Niinpä.

Eilen pojat oli leikkineet aamun kahdestaan meidän muitten vielä nukkuessa. Jo maanantai-iltana K pyysi et rakennettais junarata ja mä sanoin et rakennetaan vaan – huomenna. Aamusta K oli tarttunut härkää sarvista ja kun avasin poikien huoneen oven oli junarata valmis. Katselin sitä hetken ja hain kameran, tästä pitää saada kuva. Vielä illalla pöytä oli ollut tyhjä.



M:lla oli eilen koulussa testipäivä. Testauksen tarkoituksena on selvittää jokaisen oppilaan lukemisen taso, jotta opetus voidaan parhaiten räätälöidä oppilasryhmän tarpeitten mukaan ja tarvittaessa myös antaa eritasoisille oppilaille erilaisia tehtäviä näitten tason mukaan. Tavoitteena on välttää turhautuminen liian vaikeista tai helpoista tehtävistä. Koulun jälkeen kysyin miten sillä oli sujunut huolimatta siitä ettei testituloksia kerrota oppilaille tai vastauksia kysymyksiin kommentoida mitenkään. Testi on ns. aikatesti ja tavoitteena selvittää kuinka monta sanaa lapsi ehtii lukemaan annetussa ajassa oikein. En ollut erityisen hämmästynyt kun M kertoi et sanat oli loppuneet ennen kuin aika. Sitä en tiedä oliko se lukenut kuinka monta sanaa oikein.


Siinä missä M saa ahdistuskohtauksia ja raivareita, ja on monin tavoin haastava, tiedän että olen yhtäaikaa sangen onnellisessa asemassa siinä ettei M koe lukuläksyjään läksyiksi. Sille se säädetty 10-15 minuuttia päivässä on lähinnä alkupala.


tänään matkalla koulubussille 
meillä on vielä kesä ja tuntuu huimalta että Suomessa odotellaan jo ensilunta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

kuusitoista

Tiesin että tässä kävisi näin ja silti ne väkisin esiin puskevat kyyneleet pääsivät yllättämään. Sellainen sekoitus iloa, onnea, ylpeyttä ja luopumisen tuskaa uuden ajanjakson edessä. Minun lapseni, minun ihana, ihana lapseni. Minä. Rakastan sinua niin ettei siihen löydy edes sanoja, että se tuntuu fyysisenä kipuna. Sinä. Minun rakas, rakas lapseni. Tättähäärä. Minä muistan kuinka silloin kauan sitten takerruit minuun lastensairaalan ovella terapeutin päättäväisesti kantaessa sinut sisälle. Minä jäin ulos ja itkin. Minun koko kehoni halusi josta sinun perääsi, tuntui kuin joku olisi repinyt irti osan minua. Minä muistan kuinka kuljit hattu keikkuen eskarin orientaatioon ja me seurasimme perästä. Minä muistan. Minun koko kehoni muistaa.  Keskiviikkona sinä täytit kuusitoista. Tulit vähän unenkarheana alakertaan, halasit ja moiskautit pusun ensin minulle, sitten isälle. Hymyilit kun näit sinulle katetun aamiaisen ja ojensit läppärisi isälle sanoen: ”Tekisin itse, mutta tartten sun aj...