Siirry pääsisältöön

joulun lahjat

Kaksi kertaa vuodessa on edessä lahjontaurakka, mitä antaa kiitokseksi opettajille, bussikuskeille ja terapeuteille... jokaisella niistä kun on varmasti vähintääkin riittävästi mukeja, kynttilöitä ja muuta mukavaa. Mulla on ollut tapana tehdä näitten ihmisten lahjat itse. Jos ei muuta niin siksi että niistä näkyis se että niitten työtä oikeasti arvostetaan, arvostetaan niin paljon etten käy hakemassa pariakymmentä kahviketjun lahjakorttia ruokakaupasta ja lykkää niitä pikaisesti kouraan viimeisenä koulupäivänä.

Tänä vuonna ajattelin ensin tehdä saippuaa. Sit tälle epäaskasrtelijalle selvis että saippuoitten pitää antaa kypsyä viikkotolkulla eikä aika riitä. Mietin niitten kynttilöitten tekemistä ja laskeskelin projektin tulevan melko tyyriiksi sen lisäksi että kynttilöitä ne varmasti muutenkin saa. Huulihoiteet ne sai keväällä, edellisenä vuonna sitä saippuaa ja sitä edeltävänä kuivakakut. Jossakin välissä tein sokerikuorintoja koko laumalle. Päädyin tilaamaan netistä karkkilämpömittarin tavoitteena taklata kotitekoiset vaahtokarkit.

Kädet täristen selailin reseptejä. Jostakin syystä se lämpömittarin käyttö ja siihen liittyvä täsmällisyys tuntui pelottavalta. Olin varma että siirapit kiehuu yli tai palaa pohjaan tai siitä litkusta ei nyt vaan synny mitään vahtoavaa ja herkullista. Olin väärässä. Vaahtokarkkien tekeminen on oikeesti helppoa ja nopeeta. Lopputulos herkullinen.

tarvitset liivatetta, vettä, sokeria, maissisiirappia, vaniljaa (tai muuta makua), tomusokeria ja maissitärkkelysjauhoja, mä lisäsin vielä vähän unaista karamelliväriä

vettä, suolaa, sokeria ja maissisiirappia

siirappi on valmista kun mittari näyttää 240F (115C)




valmis karkkimassa meni autotalliin lepäämään yöksi






Kommentit

  1. Hienoa, että M on edistynyt niin paljon monissa taidoissa! Onneksi olkoon!

    Minullakin on autismin kirjon lapsi, joka voi ja pärjää nykyään jo melkoisen hyvin lähtötilanteeseen verrattuna. Ihmettelen tässä tuota tulkintaasi, ettei autismi ole sairaus. Suuri osa asiantuntijoista, lääkäreistä yms ja itsekin pidän sitä kuitenkin nimenomaan sairautena,erityisesti aivojen ja koko keskushermoston kehityshäiriönä. Sillehän altistavat monet geenivirheet ja epigeneettisetkin tekijät. Eivät terveet aivot ja terve perimä tuota autistista käyttäytymistä. Itsellänikin on autismin kirjon oireita ja pidän niitä kyllä ihan sairauden ja kehityshäiriön seurauksina. En koe olevani muuten vain erilainen, enkä haluaisi olla näin erilainen. Tahdon myös kuntoutua mahdollisimman paljon pois autismin kirjon oireilusta, esim aistiyliherkkyyksistä, tunnetiloihin juuttumisista, oman toiminnan ohjauksen vaikeudesta jne. Onneksi minäkin olen paljon kuntoutunut, mutta mieluummin olisin terveempi enkä haluaisi tätä kehityshäiriötä, sairautta omata.

    Ei se siitä muuksi muutu, vaikka sen sairauden leiman yrittäisi tältä autismilta poistaa. Itse koen sellaisen asenteen keinotekoiseksi ja minua aina harmittaa, kun autimismia jotkut yrittävät selitellä vain erilaiseksi käyttöjärjestelmäksi tms. Ihan sairaus tämä on ja itse ja lapseni kärsimme tästä sairaudesta kuten joku voi kärsiä maanisdepressiivisyydestä, Downin syndroomasta tai muusta. Voisihan niitäkin sanoa erilaisiksi käyttöjärjestelmiksi, mutta sairauksia ovat minusta kaikki tyynni ja diagnoositkin näihin sairauksiin saa. Jos on muuten vain erilainen keskiverrosta, muttei sairas, niin sitten ei diagnoosiakaan saa. Miksi asiat pitäisi ilmaista jotenkin lievennetysti, pikkusievästi ja vesitetysti...ei mene tän autistin kaaliin.

    "Autismi on keskushermoston kehityshäiriö." " Autismi kuuluu lapsuuden laaja-alaisiin kehityshäiriöihin, joille on ominaista jo lapsuudessa ilmenevät vakava-asteiset ja laaja-alaiset vajavuudet lapsen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestintäkyvyssä. Autismi on pysyvä ominaisuus, jonka syyt ovat suurelta osin tuntemattomia ja eri lapsilla luultavasti myös erilaisia. Useiden eri perintötekijöiden arvellaan lisäävän alttiutta autismin kehittymiseen. Tämän lisäksi erilaisten äidin raskauden aikaiset infektioiden ja ympäristön myrkkyjen epäillään vaikuttavan autismin syntyyn."(Autismi, Terveyskirjasto)

    terkuin autistin autistiäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että me ajatellaan sairauden käsitettä eritavoin. Kyllä autismilla, autisminkirjolla ja kehityshäiriöillä noin yleensäkkin on olemassa diagnoosikoodinsa ja lääketieteen luokituksessa ne katsotaan sairauksiksi. Kuinka moni downlapsen vanhempi kokee kuitenkaan lapsensa olevan sairas sellaisessa sairauden tavanomaisessa merkityksessä? Kyllä sekin on sairaus ja sillä on tautiluokituksessa oma koodinsa. Se mitä ajoin takaa oli ettei autismista, adhd:stä tai downista voi parantua, kuten esimerkiksi syövästä, murtuneesta luusta tai influenssasta.

      Poista
  2. Herkullisen nakoisia! Ehka itsekin uskaltaisi. Tosin nykyaan olen se kiireinen aiti joka iloitsee ruokakaupan lahjakorttivalikoimasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, työssäkäyvät vanhemmat ansaitsee ihan erillisen kategorian vaikka kyllä mä silloinkin tekisin varmaankin itse, hullu kun olen. Tiedän kuitenkin ihan valtavasti kotona olevia vanhempia jotka käväisee matkalla kouluun ostamassa ne pakolliset lahjakortit.

      Poista
  3. Ihana idea! Näyttää herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyviä niistä tulikin.

      Poista
    2. Hei, mitä ohjetta käytit näihin? Löytyykö se netistä?

      Poista
    3. Netistä joo, täältä:
      http://www.foodnetwork.com/recipes/alton-brown/homemade-marshmallows-recipe.html
      Kerro jos meinaat tehdä ja tarttet apua reseptin tulkitsemiseen, siis mittoihin :)

      Poista
  4. Ihan mahtavaa, etta teet itse lahjat, arvostan! Henkilökohtaisuus on parasta mita voi antaa lahjaksi, kylla varmasti osaavat arvostaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi