Siirry pääsisältöön

illlalla olen lähinnä aika väsynyt

Ensimmäinen kolmesta (K) koulubussiin kymmentä yli kahdeksan. Toka ja kolmas valmiiksi – eväät eväslaukkuun, vaatteet päälle, kengät jalkaan, hiukset ja hampaat harjaten - jotta saadaan se toka (O) vietyä kouluun vähän ennen yhdeksään. Samalla ilmoitan O:n lounaalle ja saan tunnin enemmän aikaa päivääni. Vitonen on halpa hinta ylinopeussakkojen välttämisestä. O:n koululta kaahataan reippaasti lastenlääkäriasemalle. M:n vatsa on taas kipeä. Suoli ei toimi lääkityksestä ja ruokavaliohoidosta huolimatta. Sen lisäksi se valittaa ylävatsakipua. Eilen illalla nukahtamiseen meni melatoniinista huolimatta toista tuntia ja vatsaa haudottiin lämpötyynyllä, mieltä silityksillä ja juttelulla.


Lääkäri määrää M:n uudestaan kolmen päivän tyhjennyskuurille. Sen vatsa on taas täysin pysähdyksissä. Selkeästi se jäätelö lauantaina, ja marjarahka sunnuntaina oli liikaa. Seuraavan kerran maitotuotteita saadaan kokeilla varovaisesti aikaisintaan syksyllä. Tällä kertaa me saadaan unohtaa ajatukset laktoosittomista maitotuotteista tai niistä laktoosinpilkkojalääkkeistä. Ulostuslääkettä pitää nyt syödä vähintään vuosi. Hitaasti tajuan olevani nyt "se äiti", se jonka lapselle pitää aina olla omat eväät, se joka tekee kaikesta hankalaa ja vaikeeta...




Me ajetaan lääkäristä suoraan kirkolle MOPS:iin. Mun aisapari kysyy olenko valmis jatkamaan syksyllä. Vastaan että joo olen, jos tää mun tämänhetkinen epäsitoutuminen on riittävää sille... enempään en pysty. Kirkolla saan onneksi aamiaista. M:lle lykkään evääksi omenasoseen kun näen että niillä on kultakaloja välipalaksi ja niissä tunnetusti on juustoa ja juustossa maitoa.




Karkaan palaverista etuajassa. Pitää lähteä K:n bussia vastaan ja laittamaan lounasta kaksikolle. Tarjoan niille kinkkuquesadillaa soijajuustolla ja hotkaisen itse lounaaksi proteiinipatukan kahvin kanssa ennen kuin pakkaan kaksikon autoon dumpatakseni M.n koulubussille ja hakeakseni O:n koulusta. Bussipysäkillä tulee vaihdettua kuulumisia M:n luokkatovereitten äitien kanssa. Me puhutaan kevätbileistä, eläintarharetkestä, pian syntyvästä pikkusiskosta – ei meille, ja kaksosista ja...

Matka jatkui O:n koululta ruokakauppaan opintoretkelle... maidotonta voita, maidottomia keksejä, maidottomia muropatukoita, maidottomia sitä ja maidottomia tätä. Mun lukiessa tuoteselosteita ja etsiessäni vegaanivaihtareita K keskittyy repimään asioita lattialle kaupan hyllyistä. Mitään ei onneksi mene rikki ja useimmat saan kiinni ennen kuin ne päätyy lattialle. Lahjon, ei en lahjo, uhkailen ja kiristän, haron epätoivoisena omia hiuksiani enkä voi taas kerran olla miettimättä miksi just mulle on annettu tämä lapsi. Maidottomien asioiden lisäksi ostin teepuuöljyä torjuakseni jokakeväisen suloisen vieraan, sen joka syö mun kaikki kukat. Monet käyttää niihin järeämpiäkin aseita kuin teepuuöljy, mä yritän sillä öljyllä ja porkkanoilla – pehmo kun olen.



Kotona puran kauppakassit, kannan ohimennessäni raivoavan K:n omaan huoneeseensa – se ei halunnut pestä käsiä. Hetkeä myöhemmin palaan yläkertaan ja nostan raivoavan K:n yläsänkyyn ja vien siltä tikkaat, onnistun pitämään naamani peruslukemilla kertoessani että sitten joskus kun se on rauhoittunut se saa tikkaat takaisin korjatakseen sen sotkun minkä se oli saanut aikaiseksi hetkeä aiemmin, jonka jälkeen me pestään kädet. Suljen oven ja kuuntelen kuinka se heittää kaiken irtaimen pois sängystään. Mielessäni mietin että pitäis muistaa soittaa M:n psykiatrille ja varata aika K:lle...

Alakerrassa me leivotaan O:n kanssa maidottomia muropatukoita. Se oli itseasiassa M:n idea, se muisti että mä leivoin sille aina ennen niitä ja et mä varmaan osaisin tehdä ne ilman maitoakin... niinpä. On se hyvä että nuoret aivot osaa ajatella. Lykättyäni O:n kanssa pellin uuniin kapuan takaisin yläkertaan ja annan K:lle tikkaat. Se kiipeää alas ja rupeaa siivoamaan yhdessä veljensä kanssa. O:ta säälittää ja se haluaa auttaa. Sit me mennään pesemään käsiä.



L tulee onneksi kotiin joten pääsen hakemaan M.n bussilta kahdestaan koiran kanssa. Matkalla kuulen naapurilta huhun että ne – siis koulupiirin hallinto - jakaa koulupiirin koulurajat uudestaan. Taas. Vastahan nää uudet koulut selvisi vuosi sitten. Mielessäni luen tyyneysrukouksen varmasti pariinkymmeneen kertaan...

”Jumala, anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa. Anna minulle rohkeus muuttaa ne jotka voin, ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.”


Tälle asialle minä en voi mitään. Jos koulurajat muutetaan taas, voin vain valmistaa lastani muutokseen ja hyväksyä sen mitä tuleman pitää. Me kävellään M:n kanssa kotiin ja jutellaan päivän tapahtumista. Se kysyy leivoinko niitä muropatukoita? Joo, leivoin.

Koira ja kevätaurinko bussipysäkillä

Kommentit

  1. Onko teillä siis kaikki eri kouluissa? Kuinka monta päivää viikossa pojat on preschoolissa? Mä olen miettinyt preschoolia tytöille ensi syksynä, mutta ne maksaa ihan hirveesti. Juuri sain tarjouksen kahdelle päivälle (pelkkä aamupäivä) $1200/kk. Olin ihan whaaaat? Tolla hintaa opetan itse samat jutut tytöille. Halvimmatkin on ollut $600/kk. Me ollaan kyllä aloitettu jo kotona koulujutut ja joka päivä opetellaan uusi kirjain jne. Ostin sellaiset preschool kirjat, jotka toimii hyvänä materiaalina. Mutta siis nuo hinnat on kyllä järkyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muropatukat? Saiskos ohjetta - kuulostaa houkuttelevalta! (maidolla tai ilman...)

      Poista
    2. Anna. Meillä kaikki kolme on erikouluissa. K sai paikan koulupiirin eskarista integroidulta - osa lapsista taviksia, osa erityislapsia -erityisluokalta. Koska K sai paikan erityislapsena, se on meille ilmainen, ja kustannetaan verovaroin.

      O taas on pienen luterilaisen seurakunnan eskarissa ja tänä vuonna se kaksi aamua viikossa maksaa $195/kk, ensi vuonna nelipäiväinen Pre-K $295/kk. Kannattaa etsiä edullisempaa koulupaikkaa näistä pienistä kirkoista. Opetus on usein hyvinkin laadukasta, kaikki lapset eivät ole kristillisistä perheistä ja opetussuunnitelma jättää ehkä vähän enemmän tilaa leikillekin. Ongelmaksi saattaa tosin tulla teillä se, että ainakin täällä meillä kouluihin ilmoittaudutaan tammikuussa, ja monet opetusryhmät on jo täynnä.

      M taas on ala-asteella.

      Poista
    3. Noi summat kuulostaa vähän inhimillisemmiltä. Mä olen jo tutkinut melkein kaikki alueen vaihtoehdot ja kalliita tuntuvat olevan. Koulun ohessa oli edullisempi vaihtoehto, mutta sinne pääsee vain lapset joidenka vanhemmat ansaitsee alle tietyn summan. Täällä tuntuu olevan paikkoihin jatkuva haku, ei tiettyä päivämäärää. Yksi kristillinen kirkko mulla olikin kiikarissa, pitää tutustua siihen vielä tarkemmin.

      Poista
  2. Mäkin kaipailisin tota ohjetta! :) muutenkin olis kiva sellanen postaus, jossa olis sun lemppari (amerikkalaisia) ruoka-/ välipalaohjeita ja ehkä jokunen leivontareseptikin? :)

    VastaaPoista
  3. Kannatan myös lempparireseptipostausta! Ihan omaan alaani liittyen kiinnostaa onko tuo M:n sennavalmiste vain tyhjennystä varten vai käytetäänkö sitä sielläpäin myös pitkäaikaiskäytössä?

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senna on käytössä vaan kolmepäivää ja sen jälkeen siirrytään pelkästään tohon ulosteen pehmentäjään.

      Poista
  4. minakin annan aanen toiveelle muropatukka reseptille! Kylla sulla kiiretta pukkaa paivat pitkat, tsemppia!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi