Siirry pääsisältöön

lehmistä, kanoista ja muista maataloustuotteista

Viimekeväästä olen kasvattanut tätä allergisen lapsen äidin identiteettiä. Viikko sitten maitoallergisia tupsahti perheeseen yksi lisää. Ensiavun lääkäri neuvoi pitämään kaiken maitoon liittyvän kaukana pojasta ja muutamaa iltaa myöhemmin meidän oma lastenlääkäri soitti kysyäkseen O:n vointia ja antoi samalla samat ohjeet, vuoden verran – ainakin – ulosteen pehmentäjää, kaikki maitoon vivahtavakin pois ruokavaliosta ja vahingon sattuessa välittömästi kolmen päivän kuuri laksatiiveja suolitukoksen välttämiseksi. Ei mitään uutta, ja tässä asiassa kaksi menee siinä missä yksikin. Oikeastaan kaksi on helpompi kuin yksi koska nyt on aina se kohtalotoveri ja tukihenkilö sille jolle se jäätelön, keksin, voileipäkeksin, sipsin, pullan, karkin, suklaan skippaaminen just sillä hetkellä on kynnyskysymys.

Mihin sitä identiteettiä sit tarvitaan ja mistä se syntyy. Pakkausselosteiden lukemisesta. Omien eväitten pakkaamisesta leirille, pyhäkouluun, kouluun, lastenjuhliin, kylään kavereille, ravintolaan. Se syntyy siitä että osa ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä ettei nyt vähän maitoa voi ketään haitata. Voi se. Kesällä voissa paistettu pihvi ajoi M:n laksatiivikuurille. Se syntyy kirkon lasten pastorista joka on sitä mieltä ettei vaivaista maitoallergiaa tarvitse huomioida. Se syntyy siitä turhaumasta kun on huomannut että yllättävän monella ei ole aavistustakaan siitä mitä maito-maitotuote-maitoproteiini tarkoittaa. Eihän niitten tarvitse, oikeesti ei tarvitse, mutta hämmennyn kun joku kysyy et voiko se kuitenkin syödä marjoja? Joo. Mulla on vaan näitä keksejä, niissä ei oo maitoa mut vehnää on kuitenkin. Joo, se voi syödä viljoja. Mut tässä on hei kananmunaa... oikeesti?

Maito-maitotuote-maitoproteiini tulee lehmästä. Lehmä on nautaeläin ja sillä on neljä jalkaa. Se sanoo muu ja niitä näkyy kesäisin pelloilla. Laktoosi-intoleranssi on eri asia kuin maitoallergia. Laktoosi-intolerantti voi syödä maitotuotteita joissa maitosokeri on pilkottu. Maitoallergikko on allerginen maitoproteiinille eli kaseiinille. Viljat on heinäkasveihin kuuluvia siemenkasveja, ja ne kasvaa pellossa. Kana on kanalintujen lahkoon kuuluva kesy lintueläin joka munii kananmunia. Kanalla ja lehmällä ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Hedelmät kasvavat noin keskimäärin puissa ja pensaissa, niillä ei ole mitään muuta tekemistä lehmän kanssa kuin että lehmätkin tykkää syödä niitä.

Olen kyllästynyt menemään ravintolaan missä mun lapset ei voi syödä mitään koska ravintolan henkilökunnalla ei ole aavistustakaan mitä niitten laittamassa ruuassa on. On kourallinen ravintoloita joista löytyy allergiakirja, siis tuoteseloste jokaisesta annoksesta. Kiitos siitä. Onneksi on aasialaiset ravintolat. Onneksi on aasialainen ruokakulttuuri jossa noin lähtökohtaisesti ei käytetä maitotuotteita ja meidänkin perhe voi syödä niissä normaalisti. Lukea ruokalistan ja valita mitä haluaa syödä ilman että pitää kysyä että mitä tässä annoksessa ihan oikeasti on? Onko leivässä maitojauhetta? Onko siinä Maitoproteiinia? Paistateko voissa? Laitatteko hampurilaispihviin korppujauhoja?


Lauantaina me käytiin perheen kanssa syömässä japanilaista. Oli hyvää. Oli helppoa. Tänään stressaan iltapäivän kyläilyä. Sain tekstarin, onko M edelleenkin maidottomalla ruokavaliolla? Joo on se, edelleen – allerginen. Kohteliaasti yritän pyytää jokaisen pakkauksen ja lukea meille tarjoiltavien ruoka-aineitten pakkausselosteet. Mietin pakkaanko varmuudeksi noille kahdelle kuitenkin omat eväät.

kuivaharjoittelua

M piirsi meidän perheen. Mulla on kaksi päätä - toinen ajatuksille.
K piirsi myös meidän perheen ja talon. Huomatkaa L:n kädessä pölynimuri.

O:n versiosta voi vain sanoa että lapset kehittyy eritahtiin.

Yaki Udon

K:n bentobox. Kanaa, parsakaalia, hedelmäsalaattia ja paistettua riisiä.

Kommentit

  1. Joo, kasvissyöjänä toi on niin tuttua. "Voitko syödä riisiä?" "On meillä kalaa." Mistä lähtien kala on ollut kasvis...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on tosiaan jotenkin häkellyttävää. Meillä on yks ystävä joka ilmoittaa olevansa kasvissyöjä, mutta syö kuitenkin kalaa, äyriäisiä ja satunnaisesti myös kanaa... Täh? Ymmärrän vielä sen että on kasvissyöjä ja käyttää munia ja maitotuotteita, ja sitten erikseen on vegaanit, mutta, mutta...

      Poista
    2. Luulen, että tuossa sekaannuksia aiheuttaa usein se, että monet kasvissyöjiksi ilmoittautuvat eivät loppujen lopuksi ole puhtaita kasvissyöjiä. Kerran, kun olin järjestämässä erästä tilaisuutta, varmistin itsensä kasvissyöjäksi ilmoittaneelta, voiko hän syödä leivonnaisia, joissa on käytetty maitoa tai kananmunaa. "Joo, kyllä minä syön myös kalaa ja kanaa" oli vastaus.
      Näin muuten olen kyllä kokenut, että suomalaisissa ravintoloissa saa hyvin tietoa ruuan sisältämistä aineista. Jos tarjoilija ei tiedä, niin hän käy varmistamassa asian keittiöstä. Toki valikoima voi olla aika niukka, jos on paljon rajoitteita.

      Kepa

      Poista
  2. Moi!
    Tiedän niin tunteen! Tuttua juttua �� maidottoman & gluteenittoman ruokavalion noudattavana olen niin kokenut ja kuullut noi jutut - tsemppiä! Tosi hyvin kirjoitettu, on itsellänikin ollut mielessä laittaa samaa tekstiä yhteen jos toiseen suuntaan..../Suski

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän