Siirry pääsisältöön

"syysaamun" kurpitsamieliteko

Kosteassa aamussa tuoksuu syksyltä. Tuoksuu vaikka kotona tuli vilkaistua sääennustetta eikä se kovin syksyiseltä näytä. M menee tänä aamuna sillä mustalla bussilla koska sen kaikki kaverit menee sillä, siinä bussissa on Ally, Kennedy, Declan, Noah, Matilda, Melody... Musta bussi tulee vartin myöhässä ja mä vakuutan M:lle ettei sillä oo mitään väliä, opettaja tietää et bussi on myöhässä. Ope kyllä näkee että puolet luokasta puuttuu ja tulee paikalle yhtäaikaa – myöhässä. M rauhoittuu. Kun M vihdoinkin on kavunnut bussiin uudessa mekossaan, me viiletetään O sen kouluun ja kotimatkalla mä soitan taas kerran sen koulutyypin puhelinnumeroon ja jätän viestin. Jos en muuta mahda, niin ainakin kiusaan sen hengiltä ja osoitan etten ole ajatellut antaa periksi.



Tekee mieli syksyisiä makuja. Tekee mieli kurpitsaleipää. Tekee mieli kanelin tuoksua. Matkalla kotiin me käydään K:n kanssa kaupan kautta. Haetaan kahvimaitoa Taideopen kahviin ja ajetaan kotiin leipomaan. Kotona viritän aromaterapiahöyryttimeen kanelia, appelsiinia ja inkivääriä - ihanaa!

Kurpitsaleipä



7 1/2dl kurpitsasosetta (2 purkillista)
3dl ruokaöljyä
2 1/2dl sokeria
2 1/2dl fariinisokeria
6 kananmunaa

Yhdistä kulhossa. Toisessa kulhossa yhdistä kuivat aineet.


7 1/2dl täysjyvävehnäjauhoja
2dl vehnäjauhoja
1 1/2tl leivinjauhetta
1 1/2tl ruokasoodaa
1 1/2tl suolaa
1 1/2tl neilikkaa
1 1/2tl inkivääriä
1 1/2tl muskottia jauhettuna
1rkl kanelia

Sekoita kuivat aineet kurpitsaseokseen. Jaa taikina kahteen 1,5 litran vuokaan ja paista 175C:ssa noin tunti.







Myöhemmin pysähdyn taas hetken mielijohteesta K:n koululla. Löydän K:n tulevasta luokkahuoneesta koko opetustiimin ja puhun taas kerran aiheesta K:n ryhmä. Erityisopettaja allekirjoittaa mun näkemyksen ja ekaa kertaa musta tuntuu että joku oikeasti kuuntelee. Se sanoo jo aiemmin puoltaneensa pojan sijoitusta aamuryhmään ja lupaa tehdä töitä asian eteen. Se tarkistaa että sillä on oikea puhelinnumero ja lupaa soittaa vielä tänään. Kiitos. Aika näyttää kuinka käy.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reetta9. syyskuuta 2014 klo 23.25

    Kiitti taas ohjeesta, menee kokeiluun! Eilen viimein testasin muffinsseja (en jaksa selata ja kommentoida sinne), tuli superhyviä. Meillä lapset inhoaa kesäkurpitsaa kesäkurpitsana (ainoa kasvis, joka ei houkuta) ja suhtautui pitkin hampain, kun näkivät mikä määrä sitä raastetta upposi taikinaan. Mut niinpäs vaan joutuivat pyörtämään sanansa :) Oon tehnyt joskus ennen kesäkurpitsakakkua, saattoi olla sun ohjeella sekin, ja tiesin et kyllä ne tykkää.
    Nää tällaiset leivät-kakut-muffinssit on tosi hyviä meille, kun lapset tykkää syödä kaikkea kuivaa ja selkeää, eli esim. mitkään täytetyt sämpylät tms. ei oikein mene. Meil on erikseen leipä, kasvikset, juusto, satunnaiset leikkelee t lautasella ja ne syödään siitä yksitellen. Tällaiset on kivaa ja maistuvaa vaihtelua. Kiitos vielä kerran!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää