Siirry pääsisältöön

vaikea lokeroida

Ensinnäkin mun mielestä – siis MUN mielestä – on vähintäänkin kornia että joku edes kuvittelee kenenkään aloittavan lapsellaan minkäänlaista lääkitystä ilman pitkäaikaista harkintaa ja pohdintaa. Kyllä kai jokainen tietää että kaikilla lääkkeillä on myös sivuvaikutuksensa, ja ettei lääkityksen tulisi olla ensimmäinen vaihtoehto yhtään minkään asian hoitamiseen. Lääkityksellä on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Lääkitystä aloittaessa tulee myös punnita lääkityksen mahdolliset hyödyt ja haitat, ja hyötyjen ylittäessä ne mahdolliset haittavaikutukset on lääkitys syytä aloittaa. Näin mun mielestä.

Yhtälailla on aika kärjistettyä vastakkainasettelua laittaa vastapuolelle lääkepullo, ja toiselle puolen sitten se rakastava vanhempi joka puuhaa lastensa kanssa, auttaa näitä kotitehtävissä ja retkeilee metsässä. Joudun toteamaan, että myös meillä leikitään, retkeillään metsässä, tehdään yhdessä läksyt, syödään iltapalaa ja luetaan iltasatu. Jokainen meidän lapsista on ollut toimintaterapiassa, kaksi kolmesta sosiaalisten taitojen ryhmässä ja yksi on käynyt jo vuosia psykologilla ja kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Ei lääkepullo ole vanhemman korvike, ainakaan meillä.

Jannut metsäretkellä eilen - MUN kanssa

Mitä lapsen kognitiiviseen kehitykseen tulee on meidän kolmesta lapsesta valitettavasti vain yksi jonka kognitiivista tasoa ei ole testattu. Musta kun olis parempi olla tietämättä miten älykkäitä tai älyttömiä noi on, ja parasta heille itselleen olis varmaan ollut jos olisivat saaneet olla sellaisia keskivertaisia. Itse uskon – siis minä uskon - että ikätason suhteen liian korkea kognitiivinen taso, ja poikkeava älykkyysosamäärä ovat omiaan aiheuttamaan lisähaasteita, eivätkä suinkaan ole mikään avain onneen. Saatan olla väärässäkin, mutta itse ajattelen näin. M on kuusi. Se on pituudeltaan noin kahdeksan ja kognitiivisilta taidoiltaan lähempänä kymmentä. K on neljä. Kognitiiviselta tasoltaan se on jossakin aivan muualla. Meidän lasten haasteet eivät ole akateemisessa osaamisessa, vaan impulssien hallinnassa, sosiaalisissa taidoissa ja kyvyssä sopeutua ryhmään.

M tekee läksyjä yhdessä MUN kanssa

Mitä tulee luomun ja länsimaisen lääketieteen sekoitukseen, se sopii hyvin meille. En sano että se on oikein tai väärin, mutta se sopii meille. Jollekin toiselle perheelle oikea ratkaisu on pitäytyä kokonaan siellä luonnonmukaisessa ja luomussa, toiset taas viisveisaavat luomusta ja ottavat aina lääkekaapista purkin käteensä. Me ollaan jossakin siellä välimaastossa. Joku saattais sanoa että poimitaan rusinoita molemmista pullista, olkoon sitten niin. Omassa ystäväpiirissäni on aika tavallista tehdä juuri näin. Kasvattaa takapihalla omat tomaatit, hoitaa perusflunssaa aromaterapialla ja homeopatialla, mutta (edit. 29.9. 17:12) se korvatulehdus  ne bakteeri-infektiot sitten ehkä kuitenkin antibiooteilla. Omassa ystäväpiirissäni lapset rokotetaan, ja lapsen ahdistusta tai vaikeita keskittymisvaikeuksia hoidetaan myös lääkityksellä. Lääkityksen tukena käytetään sitten luonnonmukaisempia keinoja, ja terapiaa. Tämä sopii meille. Tästä tulikin mieleen, että pitäis varata aika flunssarokotuksiin tolle kolmikolle. Lapset rokotetaan kausiflunssaa vastaan, minä saan oman rokotukseni töissä, L ei halua tätä rokotetta, se on L:n valinta.

Elämä on harvoin mustavalkoista, ainakaan meillä. Elämään mahtuu kaikki harmaan sävyt ja väritkin vielä lisäksi. 

Meillä on autotallissa kaksi autoa. Toinen on sähköauton ja hybridin yhdistelmä, joka vie meidän ajossa reilut 3 litraa/100km – ”vihreä” ekoauto -  ja toinen iso auto bensamoottorilla, jonka kulutus on 18 litraa/100km – niin kaukana vihreästä ja ekosta kun on vaan mahdollista päästä, tai lukee senkin kyljessä ecoboost. Ei siinäkään ole mitään logiikkaa, mutta sekin sopii meille. Äkkipäätään ajatellen meillä pitäis ehkä enneminkin olla kaksi vihreetä autoa tai kaksi ei vihreetä, mutta sattuu nyt olemaan kumpaakin sorttia. Töihin ajan yleensä sähköllä, lapset taas kulkee bensalla. Lomamatkat taittuu myös meidän bensasyöpöllä, onhan se tilavampi ja mukavampi pitkällä matkalla, huolimatta siitä ettei se toinenkaan niin pieni ole (Ford Fusion eli Mondeo).

puistossa

Sunnuntaisin me käydään lasten kanssa kirkossa. Tuen erilaisia hyväntekeväisyyskohteita, ja annan osan palkastani sairaalan säätiölle jotta sillä rahalla voidaan maksaa terveydenhuoltoa niille joilla ei ole siihen varaa. Teen työtä jota moni ei haluaisi tehdä, autan sairaita, tyhjennän pissapottia ja pyyhin takapuolia. Saan siitä surkeeta palkkaa, ja rakastan työtäni. Musta on aivan mahtavaa antaa itsestäni jonkun toisen hyväksi. Jokunen kolleega on jo päätellytkin etten mä tätä rahasta tee, en teekään. Samalla rakastan ylellisyyttä, kauniita vaatteita, hyviä viinejä, käsilaukkuja, kenkiä ja kalliita autoja. Uskovainen materialisti. Lasten vaatetuksen saisi käytettynä tai kaupastakin murto-osalla siitä hinnasta minkä siihen käytän. Olisin voinut ostaa M:lle parilla kympillä sateen kestävän talvitakin, ostin NorthFacen takin joka maksoi liki $200. Samalla reissulla ostin itselleni villapaidan josta maksoin melkein $300. Onko järkee? Ei, mutta sopii mulle ja meidän perheelle. Tunnenko siitä huonoa omaatuntoa? En.

En esittele tilastotietoja. Kirjoitan omasta näkökulmastani, omasta elämästäni, siitä miten mä - siis mä - asioista ajattelen. Kaikkien muitten ei tarvitse ajatella samoin, onneksi eivät ajattelekaan. Se tekee maailmasta mielenkiintoisen.

Olen ristiriitainen. Sen myönnän. Vaikea lokeroida mihinkään. Ristiriitainen. Rasittava. Ärsyttävä. Itsekäskin. Sopii mulle.

illalla sohvalla telkun edessä Koira kainalossa



Kommentit

  1. Peukku ihanan rauhallisesta suhtautumisesta viime postauksen hyökkääviin anoihin. Taas provosoit ajattelemaan ;)

    VastaaPoista
  2. Aiemmin jonkun muun blogitekstin yhteydessähän kommentoit, että uskot lääketieteeseen tässä asiassa (ahdistuksen hoito) enemmän, joten et ollut valmis kokeilemaan homeopatiaa siihen. Sulla on kenties joku muu syy käyttää luomua kuin välittömät terveysvaikutukset, koska homeopatiaa käyttävät suosivat nimenomaan ensimmäisenä sitä korvatulehdusten hoidossa. Antibiooteista kun tutkitusti ei ole mainittavaa hyötyä, enemmän haittaa. Tutkimuksia löytyy, en ehdi etsiä linkkejä tähän, kun se ei ole pääpointtini tässä kommentissa. Toi flunssarokotekin, tarkotat varmaan influenssarokotetta, flunssaan ei oo rokotetta, on vähän hassu juttu, koska sehän toimii vaan yhteen virustyyppiin ja sit sen flunssan voi kyl saada ihan yhtä helposti. Rokotteesta sen sijaan taas saa elimistöönsä sellaiset myrkyt, jotka vaikuttaa vuosia.

    Noissa jatkuvasti syötävissä lääkkeissä on suurin ongelma maksan todellinen rasitus ja sitä kautta vakavat vaikutukset koko elimistöön. Vielä voimakkaampina nämä näkyvät lapsilla, joilla lääkitys on aloitettu nuorena. Siksi suosittelen kokeilemaan shiatsua. Siinä voidaan samalla puhdistaa maksaa, vaikka lapsi yhä soisi lääkkeitä. Lapset hyötyvät paljon lyhyemmistäkin shiatsuhoidoista ja varmaan teidän katraan kaikille lapsille toimisi varsin mainiosti. Mulla on hyviä kokemuksia sekä autistien että ylivilkkaiden hoidosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos öljyvinkistä, otetaan mieluusti vastaan!

      Korvatulehdus oli itseasiassa aika surkea esimerkki, ottaen huomioon että valtaosa korvatulehduksista hoituu tosiaan ilman antibiootteja, ja että meidän kolmella lapsella on kuudessa vuodessa, tai yhteensä neljässätoista lapsi vuodessa (4+4+6) ollut muistaakseni yhteensä kolme korvatulehdusta.

      Nuhakuumetta influenssarokote ei tosiaan estä, mutta kyllä se kausirokote suojaa meitä useammalta kuin yhdeltä virustyypiltä varsin mukavasti. Nuhakuume ja influenssa kun on kaksi täysin erillistä asiaa. Nuhakuumeita tulee ja menee, influenssan on meillä sairastanut vain L.

      Maksaa ja munuaisia rasittavat lääkkeitten lisäksi aika moni muukin asia, mutta lääkehoidossa pitää aina ottaa huomioon myös maksan ja munuaisten terveys ja kuormitus. Tässä palataan taas siihen että ennen lääkityksen määräämistä ja aloittamista on syytä punnita lääkityksestä saatava mahdollinen hyöty niitä haittoja vastaan.

      Poista
  3. Maksaa hoitaa muuten hyvin Young Livingin Release-öljy. Onko tuttu? Vapauttaa myös negatiivisia tunneasioita ja on siks erityisen toimiva kaikille.

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä postaus! Valitettavan helppo on aina tuomita muita tietämättä oikeestaan mitään heidän elämästään:D

    VastaaPoista
  5. Koska sun lasten, esim M:n kognitiiviset kyvyt ovat niin korkealla, niin vaikka keskittyminen takkuaisikin, niin kyllähän se silloinkin pärjää vielä ihan hyvin koulutehtävissä...esim jos hyvällä keskittymiskyvyllä tulisi kymppi, niin sit se vois saada kasin tai ysin kokeesta, koska keskittyminen takkuaa.

    Mieluummin terve lapsi sisäelimiltään ja saa sitten kaseja kuin lapsi , joka rankoilla lääkeaineilla saadaan trimmattua kympin tasolle ja sitten maksa, munuaiset ja sydän rasittuu ja kuormittuu koko ajan ja ties mitä seuraa. Näistä kovista lääkkeistä tulee muutoksia myös aivokemiaan ja synapseihin ym ja muutokset eivät tutkijoitten mukaan ole tosiaankaan positiivisia ja palautuvia.

    Mun mielestä lasta ei kannata trimmata huippusuorittajaksi kokonaisterveyden riskillä. Mulla on yksi tutkimusten mukaan huippuälykäs lapsi, joka saa välillä kymppejä, mut välillä ihan vaan kaseja, koska sen keskittymiskyky saattaa herpaantua kesken päässälaskukokeen ja site se saakin tulokseksi siitä osiosta 1/6, vaikka älyn puolesta se osais kaiken.

    Mun valinta on kokonaisterveydeltään tosi terve lapsi, joka maksa ja munuaiset , sydän jne ei rasitu, koska en altista sitä amfetamiinin kaltaiselle lasta psykotrimmaavalle huumeeksi laskettavaksi aineelle, jotta se suorittais elämänsä paremmin, Sen elimistö saa elää puhdasta elämää ilman karkeaa moukarointia, jota neurostimulantit edustavat...Ne polttaisivat lapsen kynttilää kummastakin päästä. Aivot ja koko elimistö ovat niin herkkä kokonaisuus, että neurostimulanttien käyttö lapseen on kuin televisiota yritettäisiin korjata lekalla tai vasaralla...aivan liian karkeaa ja rikkovaa.

    Mun toinen, vanhin lapsi on kans älykäs keskittymishäiriöinen ja lisäksi autismin piirteinen. Aikansa sähelsi, oli kuuloyliherkkä, tuntoyliherkkä, liian äänekäs, liian kaikkea. Niin vain vähitellen oppi, elimistö rauhoittui , sopeutui kuten usein ajan kanssa käy, kun saa tukea ja hyvää lääkkeetöntä hoitoa. Nyt on hyvin terve ja keskittyminen on riittävän hyvää. Nuorempana ei suoritunut aivan tasonsa mukaisesti, nyt on jo oppinut keinot pärjätä keskittymishäiriönsä kanssa ja tuloksetkin ovat jo sen mukaiset. Näitä tuloksia saadaan ihan ilman neurostimulanttejakin, Tietysti kärsivällisyyttä se vaatii ja sitä, ettei ole liian kunnianhimoinen lastensa suoritusten suhteen.

    Rakensit olkiukkoa bloggaukseesi. Ei aiemman bloggauksen se yksi kommentoija kritisoinut selvästikään sitä, ettet olisi touhunnut lasten kanssa etkä vienyt toimintaterapioihin kuten hänkin kertoi tehneensä. Ollaanhan me kaikki halukkaat täällä blogissasi saatu lukea miten paljon kaikkea hyvää ja rakentavaa teet lastesi kanssa ja miten olet vienyt heitä terapioihin ynnä muualle. Tuo kyseinen komentoija kritisoi tuon rankan psykostimulantin käyttöä. Itsekään en sellaista valinnut enkä ikinä valitsisi lapsilleni.

    Me vanhemmat ollaan siinäkin niin erilaisia, miten paljon me odotetaan lasten suorituskyvyltä ja pärjäämiseltä. Osa meistä voi olla suorittajia ja täydellisyyden tavoittelijoita ja haluaa lapsensakin saavan kaiken irti esim lahjakkuuskapasiteetistaan. Onko se aina järkevää. M:hän pärjäsi koulussa ja kotona ja toisten lasten kanssa aivan kivasti jo ennen tuota psykostimulanttia, ei täydellisesti, mutta ihan hyvän kuuloisesti ainakin näin toisen erityislasten vanhemman silmin. Okei, matikkaan ei ollut aina helppoa keskittyä. Aistiyliherkkyyksiä on. Kaikenlaista on ollut. Onko se niin vaarallista? Onko se niin kauheaa, että lapsi pitää altistaa moiselle myrkylle, joka lasketaan huumeeksi ja jota harvempi ihminen edes sietää kuin amfetamiinia.

    R. M.

    VastaaPoista
  6. Neurostimulantit eivät edes oikeasti paranna mitään, Ne kyllä muuntavat aivojen toimintaa ja kemiaa ja koko elimistön monia toimintoja. Heti kun aineen lopettaa, samat ongelmat pompahtavat taas esiin tai vieläkin pahemmin. Mutta koko käytön ajan neurostimulantit rasittavat lapsen elimistöä, sydäntä, maksaa, munuaisia, aineenvaihduntaa...Koko ajan nuo huumeenkaltaiset aineet vaikuttavat myös lapsen aivokemiaan tavalla, jonka pitkäaikaisvaikutuksista ei ole mitään takuuta.

    Ja huom, jos pamauttaa neurostimulantin mainoskuvaa muistuttavan pläjäyksen blogiinsa ja hehkuttaa sen upeutta kritiikittömästi, suorastaan kerjää kritisoivia kommentteja. Et ehkä tiedä, miten paljon täällä Euroopassa moni kammoksuu sitä, kuinka paljon USA:ssa syötetään lapsille neurostimulantteja ja muita psyykeen vaikuttavia lääkeaineita. Täällä on joku vuosi sitten ollut paljon julkista keskustelua ja myös tosiaan uutisointia siitäkin, miten YK:n terveysjärjestö on huolestunut tästä kehityksenkulusta ja pyrkii vaikuttamaan, että lasten ylilääkintä maailmassa loppuisi. (kuten aiemminkin joku on maininnut)

    Pieni vinkki: Jos ei halua kriittisiä kannanottoja blogiinsa, ei ainakaan ensimmäisenä kannata mainostaa näyttävästi lasten psyykeen vaikuttavia lääkeaineita. Sitä saa, mitä tilaa. Ja jos yksikin keskittymishäiriöisen äiti, joka lukee tätä blogia ja joka pohtii neurostimulanttien aloittamista lapseensa sun hehkutuksen inspiroimana, jättääkin sen reseptin ottamatta kommentoijien kriittisten kannanottojen herättelemänä, olen iloinen. Ehkä sä Yksis olet linjas valinnut, mutta ehkä ei kaikki erityislasten vanhemmat, jotka tätäkin blogia lukee. Voin suorastaan pahoin joka kerran, kun luen tai nään jonkun mainostavan näitä lasten neurostimulantteja. Olen nähnyt elävässä elämässä ja lukenut ihan liikaa surullisia tosikertomuksia näitten aineitten käyttäjistä ja näitten lasten myöhemmistä ongelmista.

    R.M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä vastauksestasi ja omasta mielipiteestäsi. neurostimulantit eivät toisaan paranna yhtään mitään ja lähinnä helpottavat lapsen oloa lääkkeen vaikutuksen ajan.

      Olet oikeutettu omaan mielipiteeseesi ja ratkaisuusi, siinä missä meidän perhe omaamme. On hienoa että oma lähestymistapasi on tuottanut teillä tulosta, uskon että meidän lähestymistapamme on meille se oikea.

      Poista
  7. "Impulssien hallinnassa, sosiaalisissa taidoissa ja kyvyssä sopeutua ryhmään", on siis lapsillasi ongelmia. Arvaapa vaan kuinka monella lapsella ja aikuisella näissä taidoissa on ongelmia ja haasteita. Kaikki me ollaan jossain kohti jollain jatkumolla ja lähes jokainen on joissain osa-alueissa alle keskiarvon, usein paljonkin. Pitääkö ne kaikki erilaisuudet, haasteet ja vaikeudet yrittää hoitaa joillain psyykeen vaikuttavilla huumeilla pois?

    Mun lapset aloitti leikin pienempänä sanomalla, et ne rikkoo toisen lumilinnan tai sit ne vaan rikko sen. ne nujus ja tappeli paljon keskenää. Ne oli usein ihan mahottomia...eikä vaan mun mielestä.
    Ja tutkittiin ja löytyi meilläkin diagnooseja. Hyvin samantapaista eloa munkin lapsilla oli kuin sun lasten toiminta sun kertoman mukaan on ollut.

    Mutta voihan haasteiden kanssa elääkin ja asiantilat voivat muuttua ilman neurostimulanttejakin, ilman huumeita, lääkkeitä, kaikkia "pikaratkaisuja",

    Nykyvuosina mun lapset saa stipendejä luokkahenkeä parantavan käytöksen takia, ne on saaneet stipendejä myös koulumenestyksen takia jne. Vaikka ei edes tarttis. Mulle on tärkeintä niitten hyvinvointi. Ne on onnellisia lapsia ja monet kehuu niitten käytöstä mulle. Vilkkaita ovat vieläkin, mutta oikein kivasti ovat rauhoittuneet vaikeimmista ajoista. Ei ois silloin arvannut, kun riehuivat ja töksäyttelivät miten sattuu. Ihminen ihmislapsi eritoten omaa valtavat voimavarat kehittyä luonnollisesti hyvään suuntaan, jos annetaan mahdollisuus. ihmisaivojen luonnollisia mahdollisuuksia ei kuuluisi minusta tukahduttaa ja turruttaa huumeiden eikä huumeita vastaavien lääkkeiden avulla. Kyllä ihmislapsen sosiaalisetkin taidot kasvavat iän myötä ihan ilman lääkkeitäkin ja impulsiivisyyttäkin voi oppia hillitsemään ihan luontaisin keinoin.

    R.M.

    VastaaPoista
  8. Kun homeopatian perustaja Hahnemann, keksi homeopatian toimintaperiaatteet, hän oli lääkäri, joka oli huomannut ns koululääketieteen haitat , sivuvaikutukset ja usein myös tehottomuuden moniin sairauksiin. Homeopatian perusajatuksena on nimenomaan käyttää homeopatiaa tasapainottamaan ihmisen kokonaistilaa ja -terveyttä. Homeopatian mukaan kemialliset lääkeaineet usein vain poistavat oireita, mutta saattavat samalla heikentää ihmisen kokonaiselinvoimaa ja terveyttä.

    Homeopatia kehitettiin nimenomaan ratkaisuksi isoihin linjoihin. nostamaan ja tasapainottamaan elinvoimaa ja parantamaan vakaviakin sairaudentiloja. Homeopatia antaa elimistölle sykäyksen parantaa itse itseään. Se toimii energeettisellä, elinvoiman tasolla.

    Voimakkaiden lääkeaineiden käyttö voi toki tukahduttaa pois oireita, mutta samalla sairaus/elimistön epätasapainotila siirtyy vain syvemmälle, vakavammalle tasolle pinnan alla ja vaikutukset näkyvät usein vasta myöhemmin.

    klassinen, yhden vaikuttavan aineen homeopatia on kykenevä parantamaan hyvinkin vakavia sairauksia. Esim Saksassa ole paljon lääketieteen tohtoreita, jotka ovat myös klassisia homeopaatteja.He pitävät homeopatiaa usein paljon parempana hoitotapana moniin vakaviinkin sairauksiin kuin koululääketieteen lääkkeitä. Näin olen itsekin huomannut asian olevan paranettuani lukuisia tulehdussairauksia, autismin kirjojon häiriötiloja, masennuksia, ahdistuneisuutta jne homeopatialla. Hoitamistani korvatulehdustapauksista tähän asti jokainen parani homeopatialla.

    Homeopatian periaatteiden mukaan tavallisia flunssia yms ei edes yleensä tarvitse hoitaa homeopaattisesti. Jos tila äityy kovin pahaksi, niin sitten, mutta ei muuten. Kuumeenalennuslääkkeitä yms ei myöskään todellakaan kannata käyttää. Elimistö voittaa tavallisimmat virustaudit muutenkin. Sen sijaan ihmisten rakennehoito on erittäin tärkeää eli ihmisen kokonaistilan vahvistaminen homeopatialla.

    On sääli, jos homeopatiaa tajutaan käyttää vain pikkujuttuihin, jotka paranisivat helposti jopa ihan itsestään. Homeopatian tärkeinpiä kohdealueita ovat juuri isot terveysongelmat esim autismi, maksa-ja munuaisviat, reuma, astma, sydänviat jne. Toki joissain tilanteissa voidaan joutua käyttämään antibiootteja, esim äkillinen paha verenmyrkytys tms, mutta hyvin usein erilaiset tulehdussairaudetkin paranevat homeopatialla.

    Erityisesti , kun kyseessä on autismia ja ADHD:tä käsittelevä blogi, haluaisin suositella näihinkin tiloihin klassista homeopatiaa. Tulokset ovat olleet usein erinomaisia.

    T: Ammattilainen

    VastaaPoista
  9. Ei nyt sekoiteta puuroja ja vellejä. Suurin osa ihmisistä kyllä tajuaa, että elämässä ja ihmisissä on eri puolia. Sehän on toki kiinostavaa, että olet uskovainen ja tuet hyväntekeväisyyttäkin, mutta samalla kerrot huomanneesi olevan ylellisiä juttuja rakastava materialisti. Niin, loppujen lopuksi on tavallista, että meissä ihmisissä on monia puolia, jotka tavallaan tuntuvat hieman ristiriitaisilta. Oikeastaan se on ihan tavallista.

    En oikein usko, että tuollainen normimonimuotoisuus on se , mikä tässä on ihmisiä niin harmittanut tai kuohuttanut. Nuo lasten aivoihin vaikuttavat neurostimulantit sen sijaan ovat monille kuin punainen vaate. Eritoten se, miten innolla ja kovin myönteisesti niistä kirjoittelit ja jopa purnukkaa esittelit.

    Liekö kyseessä vähän kulttuurikysymyskin. Eri maissa lääkkeiden käyttöön suhtaudutaan eri lailla samoin normista poikkeavaan käytökseen.

    Suomessakin on erityslapsiperheitä ja aika paljonkin. Itsekin tunnen monia perheitä, joissa on lapsia, joilla on ollut tai on hyvin samankaltaisia haasteita ja diagnooseja kuin teillä. Yleensä kuitenkin ADHD:tä, ADD.tä, Aspergerin syndroomaa, impulsiivisuusongelmaa yms pidetään aika tavallisina, arkisina juttuina, joihin on sitten toimintaterapiaa, sensorisen integraation terapiaa, psykologikäyntejä, eritysilastentarhan opettajan konsultointeja yms, muttei yleensä tosiaankaan mitään stimulanttihoitoja. Ainakin minun tuttavapiirissäni näihin lääkehoitoihin eivät ole nämä erityislapsiperheet lähteneet.

    Aspergereitten ym sosiaalisissa tilanteissa kömpelöiden ihmisten on varmaan Suomessa helpompi olla erityisesti erottumatta muusta porukasta esim Yhdysvaltoihin verrattuna. Täällähän ulospäinsuuntautuneisuutta ja yleistä reippautta, sanavalmiutta ja itsensä esille tuontia ei niin tärkeänä pidetä kuin jenkeissä. Suomessa on perinteisesti ollut aika iso osa ihmisiä vähän hiljaisempia, jurompia tai töksäyttelevämpiä. Siihen on totuttu ja niinpä Aspergeriuttakaan ei niin helposti mielletä asiaksi, joka pitää hoitaa vaikka sitten lääkkein, jos muu ei auta. Täällä ei niin haittaa, jos joku ei osaa small talkia. Ei moni muukaan osaa.

    Täällä ei ole myöskään niin suurta pakkopärjäämisen ja kilpailun kulttuuria. Täällä myös yhteiskunta tukee ja auttaa enemmän niitä, joilla on ongelmia. Terapiatkin ovat ilmaisia yleensä, ainakin lapsille.

    Täällä jotenkin saa olla aika erikoinenkin ilman , että leimautuu joksinkin oudoksi friikiksi tai rupusakkiin kuuluvaksi. Meidän kulttuurissamme ei niin pikaisesti ajatella, että kaikki pitäisi siloitella pikkusieväksi ja kaikkien pitäisi tulla niin sosiaalisiksi. Professori Keltinkangaskin on kirjoitellut siitä, miten joissain kulttuureissa jopa ujouttakin pidetään kuin sairautena, joka pitäisi hoitaa. Hän toivoo, ettei se leviä Suomeen.

    Juu, täällä ne erityislapset, aspergerit ja ADHD:t saa usein kasvaa hiukka erikoisina rauhassa aikuisiksi, jotka ovat sittemmin vähitellen oppineet elämään ominen erikoisuuksineen...ilman , että ovat oppineet pitämään itseään sairaina, jotka pitää hoitaa neurostimulantein. Taitaa siis olla kyse myös kulttuurieroista ja juuri tuo kaiken silottelu ja lääkitsemisinto rankoin ainein meitä monia suomalaisia Yhdysvaltain kulttuurissa ärsyttää.

    Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kyseessä on osin myös kulttuurierot. Erityislapsi perheitä on Suomessa, täällä ja kaikkialla maailmassa.

      Kiitoksia mieleipiteestäsi ja pitkästä vastauksestasi.

      Poista
  10. Helpompihan SUN on elää lasten kanssa, joitten aivot ja käytös on huumausaineeksi luokitellulla aineella taltutettu SULLE mielyttävämpään ja helpommin sulateltavaan moodiin. Tuollaisen vaarallisen lääkeaineen käyttäminen lapsiinsa, jotka eivät edes ole mitenkään vaarallisen sairaita tai vammaisia, on tosiaan aika itsekästä. Moni muu itsekkyyden laji on kuitenkin huomattavasti vähemmän haitallista kuin tuon tyylinen. Tämä on TÄN lukijan mielipide.

    MM

    VastaaPoista
  11. Tämä lasten stimulanttilääkitys näyttää olevan hyvin tunteita herättävä aihepiiri. Varmasti Yksis yrität tehdä parhaita ratkaisuja lastesikin kannalta. Minustakin nuo neurostimulantit ovat virheratkaisu, mutta uskon, että sinulla on tietenkin hyvä tarkoitus takana. Toivon kuitenkin, että noitten aineitten käyttöaika lastesi kohdalla jää lyhyeksi ja löydätte muita ratkaisuja ja ettei noista aineista ehdi tulla mitään pysyvää haittaa lapsillesi.

    On hienoa, että harrastat ja teet kaikkea paljon lastesi kanssa! Tsemppiä ja mukavaa syksyn jatkoa!

    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Toivon että jossakin vaiheessa meilläkin voidaan luopua neurostimulanteista, aika näyttää eikä oikoteitä onneen ole.

      Hyvää syksyn jatkoa sinnekin!

      Poista
  12. Ohhoh, onpa täällä aggressiivisia kirjoituksia! Ihailen sua Yksis, että pystyt suhtautumaan noin rauhallisesti!

    Onko kukaan kirjoittelijoista ajatellut, että lääkitys parantaa lapsen oloa? Tunnen monia adhd-lasten perheitä, joissa lapsella on lääkitys käytössä. KAIKKI ovat sanoneet, että ovat miettineet lääkityksen aloittamista todella tarkkaan ja ajatelleet nimenomaan lapsen etua eivätkä sitä, että itse sitten pääsisivät helpolla. Monet lapset ovat kertoneet, että lääkityksen ansiosta jatkuva kaaos päässä on vihdoin helpottanut.

    Jostain kumman syystä nämä luomuihmiset ja kaiken maailman homeopatian kannattajat ovat usein kumman aggressiivisia. Ja mielipiteet perustuu aika usein pelkkään mutuun.

    Tsemppiä sulle Yksis! En epäile hetkeäkään ettetkö olisi valmis tekemään kaikkeasi lastesi eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :) En olisi itse osannut muotoilla asiaa paremmin.

      Poista
    2. Anonyymille: esim tuon aiemmin kirjoittaneen homeopatian ammattilaisen kommentti tuskin perustuu mihinkään mutuun. Homeopaatit ovat usein myös lääketieteen tohtoreita ja sen lisäksi homeopaatteja. Muun kuin lääkäritaustan omaavat homeopaatit taas joutuvat suorittamaan paljon koululääketieteen ja farmasiankin alan opintoja osana koulutustaan. Ammattihomeopaatit, jos ketkä myös näkevät työssään homeopatian tehon monissa vakavissa sairauksissa.

      Mitä taas homeopatian käyttäjiin ja kannattajiin tulee, niin monet ovat hyvin valveutuneita ja paljon opiskelleita ihmisiä. Itsekin olen yliopistossa opiskellut ja terveydenhoitoon ja luonnonlääkintään olen perhetynyt lukemalla satoja jopa tuhansia sivuja alan kirjallisuutta ja tutkimuksia. Lääkärissä käydessä minua luullaankin usein ammattilaiseksi, mutta oikaisen vain olevani tarkkaan perhtynyt alaan muuten.

      Ja itseasiassa esim ne , jotka ovat vaikkapa rokotekriittisiä ja eivät halua antaa lapsilleen ainakaan kaikkia rokotteita, ovat tutkimusten mukaan yleensä sitä koulutetuinta kansanosaa, joka on tottunut ottamaan asioista nimenomaan itsekin selvää eivätkä vain ota kaikkea rutiininomaisesti tyrkytettyä pureskelematta vastaan. Monet homeopatian käyttäjät ovat todellakin ainakin Suomessa ja Englannissa myös neurostimulantti- ja rokotekriittisiä ja hyvä niin. Syynä on kuitenkin asiaan perehtyneisyys eikä mutu-asenne.

      Yliopistomamma, joka ottaa asioista selvää

      Poista
    3. Ymmärrän vielä jollakin tasolla keskustelun neurostimulanttien käytöstä huolimatta siitä että itse olen niiden käytön kannalla. Lasten rokottamatta jättämistä en sijaan kykene ymmärtämään yhtään millään tasolla itsekin asioihin perehtyneenä ja terveydenhuoltoalan ammattilaisena. Siinä ei nyt vaan ole mitään järkeä - mitenkään. Sori vaan.

      Poista
    4. http://tahdonasiat.blogspot.com/2012/10/piikkipaiva-ja-piikillisia-mielipiteita.html

      Poista
  13. Mullakin ystävän lapsi aloitti juuri lääkityksen. TODELLa pitkän harkinnan jälkeen. Lapsi itse osaa jo sanoa, että hänellä on parempi olo lääkkeen kanssa kuin ilman. Välillä lääkettä ei silti suostu ottamaan, mutta jo illalla on valmis myöntämään, että olisi kannattanut.

    Musta on hauskaa, että sussa on tuo "hihhulipuoli" ja sitten "elitistipuoli". Musta molemmat puolet yksinään on aika rasittavia, mutta yhdistelmänä hauskat!

    Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
  14. Voi jestas tota edellisen postauksen kommentointisaastaa. Siis vakkarilukijana joka on välillä ihan eri mieltä sun kanssa (esim. homeopatiaan ei riitä mun ymmärrys luonnontieteellisen koulutuksen saaneena, mutta se on musta kategoriaa, jos uskoo niin se auttaa) ja välillä ihmettelen syvästi (mutta luen silti aina, enkä kommentoi jos ei ole mitään konstruktiivista sanottavaa :)) ihmettelen kuinka kukaan kehtaa tommoista kirjoittaa toiselle ihmiselle (tsemppiä ja ihailen sun rauhallisuutta noihin kommentteihin vastaamisessa!).

    Itsellä ei pahemmin ole tietämystä psyyken lääkkeistä (mitä nyt prozac on omakohtaisesti koettu, oli iso henk.kohtaisen elämän kriisi, joka jäi päälle, Suomessa kun ei helpolla pääse asioita ammattiauttajan kanssa purkamaan, mutta lääkettä saa, hyvä niin, koska puoli vuotta onnellisuuslääkettä ja sain elämän palaset kuosiin ja hyvä niin), mutta eiköhän teidän kokemukset aika hyvin kerro, että kyllä lääkkeillä hyviäkin vaikutuksia on. Harvassa ovat sivuvaikutuksettomat lääkkeet, mutta kysymys onkin hyöty vs. riskit analyysistä. Ero myrkyn ja lääkkeen välillä voi olla vain annostuksessa, mutta ei se tee kaikista lääkkeistä myrkkyä ja pulassa olisi tämä ihmiskunta ilman lääkkeitä ja rokotuksia.

    Niin ja kiva postaus ja analyysi. Ei asiat ole aina niin suoraviivaisia ja mustavalkoisia :)

    VastaaPoista
  15. Aika alentuvaa ja röyhkeää meininkiä nimitellä toisten kommetteja saastaksi arvoisa anonyymi kommentoija! Ja totta kai on kysymys hyöty vs.riskit analyysista. Ihmiset ja tutkijat vaan sattuvat olemaan hyvin erimielisiä siitä, onko esim neurostimulanteista enemmän haittoja ja riskejä kuin todellisia ,varsinkaan pitemmän aikajänteen hyötyjä.

    T: Toinen luonnontieteilijä

    VastaaPoista
  16. Ja sit ne kullannuput päättää alkaa pistämään itteään suoneen ties millä paskalla vaikka äidit ja isit on tehnyt kaikkensa etteivät ole saaneet muuta kun luonnonmukaisia, hyviä ja turvallisia hoitoja...

    Anteeks, olipa ilkeesti sanottu. Mutta kun ikinä ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu.

    Eiköhän jokainen punnitse vaihtoehtoja itse ennen päätöksiä. Enkä ymmärrä miten jotkut ottavat elämäntyökseen moittia ja arvostella tuntemattomia... Hän joka on seurannut blogia, tietää kyllä missä mennään. Muiden on mun mielestä vähän turha marista.

    Kaikkea hyvää Yksis, jutskataan enemän toisaalla.

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että oikein elämäntyökseen... Eiköhän liene ennemminkin niin, että monet lukijat , jotka ovat erityisen kiinteästi seuranneet tätä blogia, saattavat ajatella hyvinkin empaattisesti M-tytöstä ja K-pojasta ja haluavat näille kaikkea parasta. Ja juurikin siksi he varmasti haluavat varoittaa neurostimulanteista ja kannustaa miettimään vielä muitakin mahdollisia tapoja käsitellä ja lähestyä lasten haasteita.

      Minusta monista kommenteista paistaa aito huoli ja välittäminen!

      terveisin Eräs koko Yksiksen perheelle hyvää toivova, mutta neurostimulantteihin hyvin kriittisesti suhtautuva äiti-ihminen

      Poista
    2. " The Times kutsuu Ritalinia ´lasten kokaiiniksi (´the kiddie coke´) ja leikkikentän uudeksi vaaraksi (´the peril in the playground´)."

      "ADHD on yleisin lastenpsykiatrinen ongelma, johon käytetään lääkehoitoa. Se ei ole niin lainkaan tehokasta eikä turvallista kuin lääketeollisuus ja lääkärit antavat ymmärtää. Kaikki ADHD-lääkkeet kiihottavat sydäntä ja verisuonia, mikä voi johtaa sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen ja jopa kuolemaan."

      Ritalin- ja Concerta -nimiset lääkkeet näyttävät auttavan aluksi, mutta ne menettävät tehonsa täysin kolmessa vuodessa, osoittaa laaja amerikkalainen seurantatutkimus nimeltään Multimodal Treatment Study of Children with ADHD (MTA). Sitä johti ADHD:hen erikoistunut maailmankuulu psykiatrian professori William Pelham (Buffalon yliopisto)."

      Kesäkuussa 2005 Yhdysvaltain lääkevirasto FDA raportoi saaneensa runsaasti uusia sivuvaikutusilmoituksia, joiden perusteella laitos esittää varoituksia myyntipakkauksiin. Heinäkuussa raportoitiin, että Ritalin ja muut stimulanttilääkkeet saattavat lisätä syöpätautien riskiä myöhemmin elämässä. Ritalin aiheuttaa aivojen geeneissä samankaltaisia muutoksia kuin kokaiini ja amfetamiini."

      " ADHD:n lääkehoito on paradoksaalista: Lääkitys stimuloi aivoja, mutta kuitenkin se rauhoittaa ylivilkkaita ja levottomia potilaista. Samalla lääkitys vaimentaa kaikkea spontaania käyttäytymistä.

      Lyhytaikaisesti lääkitys rauhoittaa käytöstä ja lisää itsehillintää, mutta pitkäaikaisissa seurannoissa lääkityksestä ei ole havaittu olevan hyötyä tutkittaessa seuraavia seikkoja: Koulun suorittaminen loppuun, työllistyminen, alkoholin ja huumeiden käyttö, tai joutuminen poliisin pidättämiseksi."

      "Lääkkeen haittavaikutuksista varoitetaan JAMAssa eli Amerikan lääkärilehdessä. "Ritalin ei korjaa aivojen biokemian epätasapainoa – Ritalin aiheuttaa niitä", sanoo tunnettu amerikkalainen psykiatri Peter R. Breggin."

      "Rotilla tehdyn tutkimuksen mukaan Ritalinin käyttö kuitenkin voi aiheuttaa aivoissa sen kaltaisia muutoksia, että ne voivat altistaa myöhemmin elämässä kokaiinin käytölle (Schenk ja Izenwasser 2002)."

      Rotilla tehdyn tutkimuksen mukaan Ritalinin käyttö kuitenkin voi aiheuttaa aivoissa sen kaltaisia muutoksia, että ne voivat altistaa myöhemmin elämässä kokaiinin käytölle (Schenk ja Izenwasser 2002).

      En ihmettele lainkaan, että nämä neurostimulanttilääkkeet aidosti huolestuttavat valveutuneita blogin lukijoita!

      Pohtija

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi