Siirry pääsisältöön

vastaus Annin kysymykseen

Anni kysyi miksi koulujen pitää olla niin kaukana. Koska vastaus tähän kysymykseen pitkä ja monitahoinen, vastaan siihen ihan omalla kirjoituksellaan.

”Miksi teillä ei oo koulut kävelymatkojen päässä? Yhdysvalloissa ei tietty kävellä/pyöräillä juuri minnekään, kun taas Helsingissä pääsen kaikkialle pyörällä, kun yli 10 kilsaakin taittuu helposti pyöräteitä pitkin, mutta onko koulujen pakko olla kaukana. Onko alue niin harvaan asuttua, että lähikoulu on siksi kaukana?”

Alkuun totean että Yhdysvalloissa on paljon alueita joilla ei kävellä tai pyöräillä mihinkään, mutta poikkeuksiakin löytyy. Etenkin täällä läntisen rannikon pohjoisosissa – Seattle, Portland, San Francisco – on ensinnäkin sangen toimiva ja kattava joukkoliikennejärjestelmä, samoin kuin kattava pyörä/kävelytietieverkosto. Meiltä pääsee bussilla kotinurkalta aina Seattleen saakka, samoin kuin periaatteessa pyörällä tai kävellenkin. Pyöräilijöitä on paljon ja pyörän voi jopa heittää bussin pyörätelineeseen maksutta. Toisin kuin Helsingissä, täällä etäisyydet ovat kuitenkin pitkiä, ja ennen kaikkea korkeuserot suuria. Me satutaan asumaan kukkulalla joka nostaa meidät noin 200 metriin merenpinnasta. Saman kaupungin keskustan korkeus on 36 metriä merenpinnasta ja vastaavasti Seattlen keskustan korkeuserot sieltä vesirajasta aina 160:een metriin.  Metropolialueen korkein kohta on Tiger Moutain Summit 430 metriä merenpinnasta. Vertailukohdaksi tarjottakoon vaikka Helsingin Malminkartanon täyttömäki 90 metrin korkeudella tai Jakomäen kallio 65 metriä merenpinnasta. Ensimmäinen näistä on Helsingin korkein maastokohta. Pyöräileminen Helsingissä on siis tästäkin syystä aika paljon yksinkertaisempaa kuin täällä.

bussipysäkki



Monet työnantajat tarjoavat työsuhde-etuna vuosilipun joukkoliikenteeseen, ja busseihin on aamuisin jopa jonoa. Itse kuljin ennen lasten syntymää töihin bussilla päivittäin, koska se oli edullisin ja nopein tapa päästä töihin Seattlen keskustaan. Seattlen sisällä bussimatkustaminen on ilmaista arkipäivisin. 

Alue ei ole harvaan asuttua, vaan tiheään asuttua pientaloaluetta. Kerrostaloalueita löytyy lähinnä kehyskaupunkien keskustoista ja Seattlesta. Seattlen metropolialue ulottuu Everettin kaupungista aina Olympiaan, ja alueella asuu noin 3,5 miljoonaa ihmistä. Tähän metropolialueeseen mahtuu mukaan myös jonkin verran hajanaisempaa asutusta. Oma työmatka tämän metropolialueen sisällä on 48km suuntaansa, ja ainoa järjellinen tapa kulkea töihin on oma auto, huolimatta siitä että teknisesti olisi mahdollista kulkea myös bussikyydillä.

pyöräteline (Kuva täältä )



Toisaalta näinhän se on kai Suomessakin, kaupunkialueella joukkoliikenne toimii ja on helppoa liikkua kävellen tai pyörällä. Miten on tänäpäivänä, toimiiko joukkoliikenne esimerkiksi Helsingin kehyskuntien välillä? Onko mielekästä kulkea joukkoliikenteen välinein vaikkapa Tuusulasta Lähderantaan, vai tuleeko matkustusajasta kohtuuttoman pitkä?

Mutta ne koulut. Miksi kouluun mennään autolla? Miksi se ei ole ihan vieressä?

Paljon on niin sanottuja kävelykouluja. Meidän lähin koulu on kävelykoulu, ja sinne tulee oppilaat joiden koulumatka on maksimissaan 1,6km. Valitettavasti me ei mahduta sen 1,6 km:n ”renkaan” sisään ja lapset käy siis koulua toisaalla. Meidän kotikouluun on meiltä matkaa melko tarkkaan 5km. Tämänkin koulun alueella ne oppilaat joiden koulumatka on alle maili (1,6km) kävelevät kouluun. Alunperin meillä piti olla oma kävelykoulu. Koulupiiri omistaa tontinkin, mutta rahoitus uuden koulun rakentamiselle puuttuu. Jos koulu olisi rakennettu, olisi M:n koulumatka ollut vajaat 200m.

K taas käy eskaria koulupiirin järjestämässä eskarissa. Koulupiirin eskarit keskittyvät erityisopetukseen ja mukaan ryhmiin otetaan jonkin verran niin sanottuja tukilapsia. Näitä koulupiirin eskareita on meidän koulupiirin alueella kolme. K:n eskari on meille se lähin, ja sinne on matkaa se 7,4km suorinta tietä. Käytännössä aamun ruuhkaliikenteessä se suorin tie ei kuitenkaan ole nopein reitti. K:lla on alle viisivuotiaana erityislapsena lakisääteinen oikeus ovelta ovelle kuljetukseen, mutta käytännössä ison byrokratian suuret rattaat pyörivät hitaasti ja viimehetkessä tehty muutos iltapäiväryhmästä aamuryhmään viivyttää koulukyydin järjestymistä parilla viikolla.

Yhden koulun alue sellaisenaan lienee usein myös laajempi kuin suomalaisella siskollaan. Mun käsityksen mukaan, ja saatan olla autuaasti väärässäkin, on suomalaisen koulun alakoulussa keskimäärin parisataa oppilasta. Meillä taas M:n koulu luetaan pieneksi kouluksi reilulla 500:lla oppilaalla. Siinä läheisessä kävelykoulussa opiskelee vajaat 1000 alakoululaista. Koulupiirin alueella opiskelee yhteensä 26.000 koululaista 51:ssä koulussa.

koulupäivä on päättynyt


Koulukyydeillä on täällä pitkät perinteet, ja koulubusseilla on omalla tavallaan tärkeä rooli lapsen tietynlaisena itsenäistymisriittinä siinä missä suomalaisessa yhteiskunnassa se ehkä on se ilman vanhempia kävelty koulutie. Ensimmäiset koulubussit valmistuivat Indianassa 1880-luvulla, ja viime vuonna Yhdysvalloissa kulki 468.000 koulubussilla päivittäin 28.8 miljoonaa lasta.


Vastaus siihen koulukysymykseen lienee siis ensisijaisesti raha, toiseksi erilainen infrastruktuuri ja kolmanneksi perinteet. 


Kommentit

  1. Kiitti kiinnostavasta kirjoituksesta!

    Asumme Helsingin kehyskunnassa 50 kilsan päässä Helsingin keskustasta. Mieheni opiskelee töitten ohella yliopistossa. Hän menee 8 kilsaa lähimmälle junaasemalle autollaan ja kulkee loppumatkan bussilla. Asumme pikkukylässä/taajamassa omakotitalossa. Aika monet täältä menevät bussilla tai pyörällä tuonne juna-asemalle ja siitä sitten junalla Helsinkiin. Opiskelijat ja eläkeläiset saavat esim junaan kunnon alennuksen.

    Poikani voisi käydä kylämme lukiota (noin kilsan matka), mutta hän matkustaa tasokkaampaan, korkeamman keskiarvorajan lukioon lähikaupunkiin päivittäin noin 7 kilometriä joko pyöräillen tai bussilla. Hän olisi päässyt maan tasokkaimmaksi (usein) rankattuun lukioon Helsinkiinkin, mutta ei kuulema jaksanut matkustaa tuota päivittäistä 50 kilometriä. No, poika sai itse päättää. Onneksi tuo lähikaupungin lukiokin on oikein hyvä. :)
    Täällä meidän alueella on minusta hyvä pyörätieverkosto ja ihan ok joukkoliikennesysteemi helsinkiinkin asti. Tosin tuosta lähikaupungista on toki vielä parempi. Sieltä suurin osa meneekin junalla Helsinkiin uskoisin.

    Terkuin pikkukylän asuja Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radan varren kaupungeista on tosiaan hyvät yhteydet, mutta sitä poikittaista liikennettä ei taida järjestyä silläkään tapaa. Samalla tavalla monet ajaa täällä bussiparkkiin ja lähtee sieltä sit bussilla eteenpäin.

      Poista
  2. Sorry, piti kirjoittamani, että mieheni kulkee siis loppumatkan JUNALLA eikä bussilla. :D

    T: Anna

    VastaaPoista
  3. Pääkaupunkiseudulla (Helsinki-Espoo-Vantaa) tuntuvat ainakin 400-600 oppilaan koulut olevan aivan tavallisia ja 100-200 oppilaan koulut jo harvinaisuus. Raha on suuri syy siihen, miksi koulujen koko kasvaa koko ajan. Pieniä kouluja suljetaan jatkuvasti.

    Suomessa koululaisen oletetaan kävelevän alle 3 km koulumatka. Jos lähikouluun on matkaa enemmän, on oikeutettu ensisijaisesti julkisen liikenteen bussikorttiin, joka on voimassa koulupäivinä tiettyyn kellonaikaan (ei leimaa enää klo 16 jälkeen tms) tai julkisen liikenteen ollessa alueella riittämätön on oikeus koulukyytiin. Koulukyydit ovat poikkeus eivätkä sääntö ja ne toteutetaan yleensä takseilla, joihin mahtuu autosta riippuen noin 4-10 lasta. Maaseudulla koulukyytejä ajavat linja-autot, kun koulumatka on lähes kaikilla liian pitkä kävellä, eikä julkista liikennettä ole. Tuosta 3 km (vai olisko jossain jopa 5 km) koulumatkan rajasta ollaan aika tarkkoja: Välillä kuulee tilanteista, joissa naapurusten välissä on matkaa 50 metriä ja toinen saa koulukyydin ovelta ovelle ja toinen ei, vaikka autossa olisi tilaa.

    Työpaikkaan, jossa aloitin tänä syksynä, olisi ollut 28 km matka sieltä missä asuin. Autolla matka (ilman ruuhkaa) kestäisi ajaa noin 30 min, ruuhka-aikana ehkä 45 min. Julkisilla matka kestäisi noin 1 h 15 min. Päätin muuttaa lähemmäs.

    Julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla on periaatteessa mielestäni hyvä ja kattava (pienemmällä paikkakunnalla asuneena olen tätä mieltä) ja haluan käyttää sitä, enkä siksi omista autoa. Käytännössä liikenne on kuitenkin suunniteltu lähinnä Helsingin keskustan ja muiden alueiden väliseksi. Eli ns. "poikittainen" liikenne (esim. pisteestä x pisteeseen y, jotka molemmat noin 15 km päässä Helsingin keskustasta) on huonoa ja usein pitää kiertää keskustan kautta, mikä pidentää tietysti matka-aikaa naurettavan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi kilometriä kuulostaa mun korviin aika pitkälle matkalle alakoululaisen kävellä ainakin jos ajattelen omaa kouluaistani. Siihen ei auta se että koko matka sujuis kyllä pyörä/kävelytietäpitkin. Jäin siis miettimään kuinka moni vanhempi sielläkin sit kuitenkin päätyy ajamaan itse lapset kouluun.

      Meillä vaihtari ei ole että muutettais lähemmäksi mun työtä. Siinä tapauksessa L:llä olis se sama matka ajettavana ja siinä missä mä ajan ruuhkaliikennettä vastaan ja/tai ruuhka-aikojen ulkopuolella olis L:llä edessä pari tuntia ruuhkassa istumista kumpaankin suuntaan.

      Poista
    2. Ainakin meidän koulussa lähes kaikki lapset joko pyöräilevät tai kävelevät kouluun. rehtori vielä erikseen kannustikin siihen. Kirjoitti viestin, että älkää vaan kuskailko lapsianne kouluun, jotta nämä saisivat raitista ilmaa ja liikuntaa.

      Jotkut kaukana asuvat tulevat sitten koulubussilla tai taksilla kouluun ja jonkun harvan vanhempi tuo autolla. Mutta joo, pääsääntöisesti aina lapset tulee itse kouluun.

      Sitä paitsi kouluja on niin tiheään, että suurimmalle osalle koulu on lähellä. Täällä meidän seudulla on jopa haja-asutusalueella vielä kyläkouluja voimissaan. Sitten he tulevat vasta yläasteelle koulubussilla tai taksilla. En tunne kyllä ketään joka tulisi itse viisi kilometriä kouluun kävellen tai pyörällä alakouluikäisenä. Lienee hyvin harvinaista. Ja tosiaan koulukuljetukset kauempaa sujuvat täällä hyvin ja onneksi täällä ei ole yleisesti ottaen vanhempien kuskailukulttuuria kouluun.

      Milla

      Poista
    3. Meillä kannustetaan koulukyydin käyttämiseen sen kuskailun sijasta, jo ihan senkin takia että koulunpihalla on muuten aamuisin melkoinen kaaos viidensadan auton seikkaillessa siellä tiputtamassa lapsia kouluun.

      Poista
  4. Kiitos kattavasta vastauksesta! Ajattelinkin, että teillä on varmaan oppilasmäärältään isompia kouluja, mutta kuten jo yllä mainittiin, niin täällä 400 oppilaan koulut ovat tavallisia ja 900 oppilastakin on vielä ihan normaalia, kun kouluja yhdistellään ja suljetaan.

    Pyöräily Helsingissä on helppoa erityisesti hyvän pyörätieverkoston vuoksi. Pyöräkaistojakin toki on tehty enemmän viime vuosina, mutta pyöräilijät eivät osaa käyttää niitä (ajavat väärään suuntaan) ja autoilijat eivät väistä pyöräilijöitä niin hyvin kuin kuuluisi. Pyöriä saa kuljettaa junissa ja metroissa maksutta ja niille on uusimmissa junissa riittävästi tilaakin.

    Kehyskuntien asukkaita tosiaan kannustetaan kulkemaan työmatkat auto+juna -yhdistelmällä, joten se varmasti vähentää yksityisautoilua. Juna-asemilla, myös Helsingissä paikallisasemilla, on parkkipaikat junalla jatkaville autoilijoille.

    Poikittaisliikenne pääkaupunkiseudulla on kyllä parantunut huomattavasti 10 vuoden sisällä ja sitä käytetään paljon. Itse asun sellaisessa kohdassa Helsinkiä, että täältä pääsee nopeasti kaikkialle julkisilla kulkuneuvoilla, keskustan lisäksi pääsen helposti Espooseen, Vantaalle ja kaupungin toiselle laidalle.

    VastaaPoista
  5. Siinä kirjoittaja on oikeassa ettei Tuusulasta ole mitään poikittaisliikennettä mihinkään. Helsinkiin pääsee pääväyliä ja junalla, mutta esim Nurmijärvelle tai Espooseen on mentävä keskustan kautta. Olen käynyt Tuusulan pikkukylästä töissä sekä Itäkeskuksessa että Espoossa ja aina oma auto on huomattavasti nopein sekä edullisin kun alennuksia ei ole. Vipsu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi