Ei mulla mitään asiaa oo, mut sen vaan halusin sanoa että tänään on ollut ihana päivä. Aamun pikkupakkasesta on kivuttu liki viiteentoista asteeseen, aurinko paistaa ja lämmittää paljon enemmän kuin mitä lämpömittarin lukema antaa ymmärtää.
Aamun riemun hetken sain poliisin pysäyttäessä bussikuskin, sen joka kaahaa niin että lapset putoo penkeistä ja ilkeilee asiakkailleen. M on matkustanut tän tätsän kyydissä muutaman kerran ja kertonut että bussin etuosasta kuuluu jatkuva karjahtelu ja äkseeraus, se että liki poikkeuksetta meidän jonosta osa joutuu siirtymään tätsän bussiin kertoo siitä ettei kukaan lapsista edes halua mennä sen bussilla vaan ne kaikki toivoo mahtuvansa M:n bussiin. Maailmassa on siis sittenkin oikeutta, vaikka epäilemättä bussitätsä olis mieluusti jättänyt kohtaamatta poliisisedän kanssa liki kahden sadan oppilaan ja kymmenien vanhempien silmien edessä.
Pojat keskittyi aamun leikkimään uimarantaa, samalla kun mä tein omia hommiani, jumppasin päivän jumpan ja laitoin lounasta. K halus tutusti oman maapähkinävoileipänsä, O tilas munakokkelia, tuoreita mansikoita, lampaanmaitojuustoa ja sellaisen siemenpatukan. Kukin tyylillään. Lounaan jälkeen jannut tyhjensi tiskarin ja puki päälleen sillä välin kun olin suihkussa, palkintona kummallekin kaksi tarraa ja mulle yllätyksenä muutama kymmen post-it lappunen liimattuna sinne ja tänne.
Me ajeltiin yhdessä joenvartta kauniissa laaksossa lankakauppaan, maltoin mieleni ja ostin vaan sen tarvitsemani langan vaikka siellä oli niin kutkuttavia uusia merinovillalankoja, ne oli mulla jo kädessä, mutta laitoin kuitenkin takaisin. En osaa olla neulomatta, en edes haluais osata.
Lankakaupasta koululle ja auringon lämmittäessä me unohduttiin siihen koulunpihalle hetkeksi leikkimään. Samalla tapaa kun O eilen yllättäin todisti osaavansa numerot 1-20 väitettyään mulle silmät kirkkaina ettei se voi laskea koska ei osaa numeroita, samalla tavalla päästin k:sta irti ja se meni itse ne apinapuolaansa päästä päähän ja takaisin. Sit se loisti kuin naantalin aurinko ja meni vielä uudestaan samalla kun mä kuvasin.
Kotimatkalla poikettiin kirjastossa hakemassa "vähän" täydennystä ja palauttamassa luetut. Ennen kuin ehdittiin kotiin, se oli jo lukenut niistä kaksi ja yhden koulunkirjastosta poimimansa.
Maljakossa kukkii narsissit ja ruoka kypsyy itsekseen uunissa. Elämä on - ihanaa.
Aamun riemun hetken sain poliisin pysäyttäessä bussikuskin, sen joka kaahaa niin että lapset putoo penkeistä ja ilkeilee asiakkailleen. M on matkustanut tän tätsän kyydissä muutaman kerran ja kertonut että bussin etuosasta kuuluu jatkuva karjahtelu ja äkseeraus, se että liki poikkeuksetta meidän jonosta osa joutuu siirtymään tätsän bussiin kertoo siitä ettei kukaan lapsista edes halua mennä sen bussilla vaan ne kaikki toivoo mahtuvansa M:n bussiin. Maailmassa on siis sittenkin oikeutta, vaikka epäilemättä bussitätsä olis mieluusti jättänyt kohtaamatta poliisisedän kanssa liki kahden sadan oppilaan ja kymmenien vanhempien silmien edessä.
 |
| kertaus on opintojen äiti... kertauksena sama kuva uudestaan |
Pojat keskittyi aamun leikkimään uimarantaa, samalla kun mä tein omia hommiani, jumppasin päivän jumpan ja laitoin lounasta. K halus tutusti oman maapähkinävoileipänsä, O tilas munakokkelia, tuoreita mansikoita, lampaanmaitojuustoa ja sellaisen siemenpatukan. Kukin tyylillään. Lounaan jälkeen jannut tyhjensi tiskarin ja puki päälleen sillä välin kun olin suihkussa, palkintona kummallekin kaksi tarraa ja mulle yllätyksenä muutama kymmen post-it lappunen liimattuna sinne ja tänne.
Me ajeltiin yhdessä joenvartta kauniissa laaksossa lankakauppaan, maltoin mieleni ja ostin vaan sen tarvitsemani langan vaikka siellä oli niin kutkuttavia uusia merinovillalankoja, ne oli mulla jo kädessä, mutta laitoin kuitenkin takaisin. En osaa olla neulomatta, en edes haluais osata.
Lankakaupasta koululle ja auringon lämmittäessä me unohduttiin siihen koulunpihalle hetkeksi leikkimään. Samalla tapaa kun O eilen yllättäin todisti osaavansa numerot 1-20 väitettyään mulle silmät kirkkaina ettei se voi laskea koska ei osaa numeroita, samalla tavalla päästin k:sta irti ja se meni itse ne apinapuolaansa päästä päähän ja takaisin. Sit se loisti kuin naantalin aurinko ja meni vielä uudestaan samalla kun mä kuvasin.
Kotimatkalla poikettiin kirjastossa hakemassa "vähän" täydennystä ja palauttamassa luetut. Ennen kuin ehdittiin kotiin, se oli jo lukenut niistä kaksi ja yhden koulunkirjastosta poimimansa.
Maljakossa kukkii narsissit ja ruoka kypsyy itsekseen uunissa. Elämä on - ihanaa.
Mä niin tykkään tämmösistä arkipostauksista! Aurinkoinen arki on parasta. Ihanaa, että elämä hymyilee. P.S. Haastoin sut muuten uusimmassa postauksessani!
VastaaPoista