tiistai 24. maaliskuuta 2015

ruokajuttuja ja vähän liikennettä

O:lla oli aamulla kouluretki ruokakauppaan. Joo, sillä oli sama retki viimevuonna, mut se halus mennä uudestaan. Viimeks mukaan lähti M, tänään K skippas koulunsa ja tuli mukaan ruokaretkelle. Kiertokävely ruokakaupan kulisseissa oli yhtä onnistunut kuin edelliselläkin kerralla ja parasta oli kuulemma päästä sisään jääkaappiin ja pakastimeen. Tämä olis siis kolmen mun autossa matkustaneen pikkupojan äänestystulos.

ekaks käytiin läpi säännöt

espressobaarissa

isossa keittiössä

maitokaapissa

pakastimessa on kylmä

jäisiä mustikoita



ja sit kassalle...



loppusumma


Mun oma ajatus oli jäädä jannujen kanssa ruokakauppaan samalla aikaiselle lounaalle, mut jannut äänesti mut kumoon. Ne halus palata koululle syömään sateenkaarta. Näin tehtiin ja lastasin kolme poikaa takapenkille ja ajelin O:n koululle. Oli ihan mielenkiintoistakin olla mukana O:n koulussa parin tunnin ajan, seurata välituntia ja ruokaan liittyvää opetustuokiota. Sit syötiin se sateenkaari; mansikoita, mandariinia, ananasta, kiiviä, mustikoita ja violettejä viinirypäleitä. Lisukkeena oli kaikille banaani ja mandariini.



Kotosalla me leivottiin iltapäivän välipalaksi pullaa. Taikinan tein tutusti mantelimaitoon, mutta vaihdoin puolet jauhoista täysjyvävehnään ja leivontarasvaksi ruokaöljyn. Hyvin pelitti pulla näinkin. Väliin tuli omppusosetta ja kanelia.



Illalla me harjoiteltiin keiton syömistä. Lopputulos oli vaihteleva. Meidän lapset ei syö keittoa. Kaikkien kolmen reaktio oli sama kun ne näki kulhonsa; ”Ei kai tää oo keittoa?!!! Mä en syö keittoa!” – Jos nyt kuitenkin kokeilisitte. Siinä on kanaa, parsakaalia, pastaa ja liemi. Syötte edes kaiken muun kuin liemen. Vartin kohdalla otin käyttöön ajastimen. Kymmenen minuuttia aikaa syödä, sit loppuu aika ja mä korjaan lautaset pois. Lopputulemana K jätti kokeilematta. O sai mukellettua puolet. M tyhjensi lautasensa ja jätti puolet liemestä. Jokainen näistä kolmesta syö kyllä kanaa, pastaa ja parsakaalia. Liemi ei edes sisältänyt mitään epäilyttävää. Se oli kirkas kanaliemi. Jonakin kauniina päivänä mun lapset oppii syömään keittoa – ehkä, ei.

E-P-Ä-I-L-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!!

Häädän laumani yläkertaan ja avaan pullon omenaolutta. Fredde on jumissa liikenteessä ja tulee varmaan toivottavasti tän vuorokauden puolella. On olemassa ruuhkia ja ruuhkia. Meidän mittapuulla Suomessa ei kukaan oo koskaan ruuhkaa nähnytkään. Ruuhka on silloin kun liikenne seisoo - ei matele vaan seisoo - kymmenien kilometrien matkalla. Ruuhkassa parinkymmenen minuutin matkaan voi hyvinkin mennä useampi tunti. Ruuhkan voi osin paikallistaa kellosta ja kalenterista, useimmiten asiaan liittyy kuitenkin aimoannos mystiikkaa. Vähän ruuhkaa on useimmiten neljän ja seiskan välissä maanantaista torstaihin, aamuisin samoina päivinä aamuseiskasta aamukymmeneen. Satunnaisesti ei ole ruuhkaa. Aina on paljon liikennettä vrt. suomalainen ruuhka. Vähäinen liikenne ajoittuu aikaväliin aamukahdesta aamuneljään. Keskimäärin pitää tietää mistä kannattaa ajaa ja koska. Jos sattuu oikea ruuhka, sekään ei auta. Liikenne seisoo kaikkialla, myös sillä sivukujalla mistä yleensä voi oikaista. 



omena-ale

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.