O:lla oli aamulla
kouluretki ruokakauppaan. Joo, sillä oli sama retki viimevuonna, mut se halus
mennä uudestaan. Viimeks mukaan lähti M, tänään K skippas koulunsa ja tuli
mukaan ruokaretkelle. Kiertokävely ruokakaupan kulisseissa oli yhtä onnistunut
kuin edelliselläkin kerralla ja parasta oli kuulemma päästä sisään jääkaappiin
ja pakastimeen. Tämä olis siis kolmen mun autossa matkustaneen pikkupojan äänestystulos.
|
ekaks käytiin läpi säännöt |
|
espressobaarissa |
|
isossa keittiössä |
|
maitokaapissa |
|
pakastimessa on kylmä |
|
jäisiä mustikoita |
|
ja sit kassalle... |
|
loppusumma |
Mun oma ajatus
oli jäädä jannujen kanssa ruokakauppaan samalla aikaiselle lounaalle, mut
jannut äänesti mut kumoon. Ne halus palata koululle syömään sateenkaarta. Näin
tehtiin ja lastasin kolme poikaa takapenkille ja ajelin O:n koululle. Oli ihan
mielenkiintoistakin olla mukana O:n koulussa parin tunnin ajan, seurata
välituntia ja ruokaan liittyvää opetustuokiota. Sit syötiin se sateenkaari;
mansikoita, mandariinia, ananasta, kiiviä, mustikoita ja violettejä
viinirypäleitä. Lisukkeena oli kaikille banaani ja mandariini.
Kotosalla me
leivottiin iltapäivän välipalaksi pullaa. Taikinan tein tutusti mantelimaitoon,
mutta vaihdoin puolet jauhoista täysjyvävehnään ja leivontarasvaksi ruokaöljyn.
Hyvin pelitti pulla näinkin. Väliin tuli omppusosetta ja kanelia.
Illalla me
harjoiteltiin keiton syömistä. Lopputulos oli vaihteleva. Meidän lapset ei syö
keittoa. Kaikkien kolmen reaktio oli sama kun ne näki kulhonsa; ”Ei kai tää oo
keittoa?!!! Mä en syö keittoa!” – Jos nyt kuitenkin kokeilisitte. Siinä on
kanaa, parsakaalia, pastaa ja liemi. Syötte edes kaiken muun kuin liemen. Vartin
kohdalla otin käyttöön ajastimen. Kymmenen minuuttia aikaa syödä, sit loppuu
aika ja mä korjaan lautaset pois. Lopputulemana K jätti kokeilematta. O sai
mukellettua puolet. M tyhjensi lautasensa ja jätti puolet liemestä. Jokainen
näistä kolmesta syö kyllä kanaa, pastaa ja parsakaalia. Liemi ei edes sisältänyt
mitään epäilyttävää. Se oli kirkas kanaliemi. Jonakin kauniina päivänä mun
lapset oppii syömään keittoa – ehkä, ei.
|
E-P-Ä-I-L-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!! |
Häädän laumani
yläkertaan ja avaan pullon omenaolutta. Fredde on jumissa liikenteessä ja tulee
varmaan toivottavasti tän vuorokauden puolella. On olemassa ruuhkia ja ruuhkia. Meidän mittapuulla Suomessa ei kukaan oo koskaan ruuhkaa nähnytkään. Ruuhka on silloin kun liikenne seisoo - ei matele vaan seisoo - kymmenien kilometrien matkalla. Ruuhkassa parinkymmenen minuutin matkaan voi hyvinkin mennä useampi tunti. Ruuhkan voi osin paikallistaa kellosta ja kalenterista, useimmiten asiaan liittyy kuitenkin aimoannos mystiikkaa. Vähän ruuhkaa on useimmiten neljän ja seiskan välissä maanantaista torstaihin, aamuisin samoina päivinä aamuseiskasta aamukymmeneen. Satunnaisesti ei ole ruuhkaa. Aina on paljon liikennettä vrt. suomalainen ruuhka. Vähäinen liikenne ajoittuu aikaväliin aamukahdesta aamuneljään. Keskimäärin pitää tietää mistä kannattaa ajaa ja koska. Jos sattuu oikea ruuhka, sekään ei auta. Liikenne seisoo kaikkialla, myös sillä sivukujalla mistä yleensä voi oikaista.
|
omena-ale |
Kommentit
Lähetä kommentti