tänään kohtasin monta

Istuin tänään kahden äidin kanssa aamukahvilla tossa kulmalla. Juteltiin niitä ja näitä, kotiasioita, lastenasioita, haaveita työelämästä. Kimillä on kolme ADD-lasta. Se puuskahti et olis ihanaa löytää vaikka joku blogi mistä sais vertaistukea. Kaikki mitä on tarjolla on kuulemma perheistä joista sillä kirjoittavalla äidillä tai isällä on itselläänkin ADD. Niillä se ADD vanhempi on isä, perheen neljäs lapsi. Kahden keskivertoa rauhallisemman tavislapsen äiti Yin katsoi meitä kahta huulipyöreenä kun me kerrottiin parhaat palat viimneisten päivien seikkailuista, ja totes että kotimatkalla se kiittää taas kerran taivaanisää siitä että on saanut just sellaiset, mukavan rauhalliset ja kohtuullisen täyspäiset lapsen. Yin itse on englantilainen, rauhallisuuden ja hillityn olemuksen perikuva.

Hain O:n koulusta ja juttelin jannua odotellessani Heatherin, Michelen ja Kellin kanssa. Heather kysyi neuvoa lastenhoitokulujen verovähennyksistä. Michele veroneuvojana opasti sitä miten se tehdään. Noin muuten me puhuttiin Kellin tuttavan lapsesta ja siitä miten vanhemmat kieltäytyy näkemästä lapsen avuntarvetta. Niin, ja Michelen tytär oli sitä mieltä että sen mutsi on kironnut sen ikuisesti lyhytkasvuiseksi. Äitinsä kun oli sille sanonut ettei se saa enää kasvaa vanhemmaksi.

Alkuiltapäivästä lounastin kahden suomalaisen ystävän kanssa. Pojat paineli totutusti Kummitäti T:n yläkertaan leikkimään ja me naiset syötiin lounasta ja juteltiin muunmuassa viime viikonlopun Sibeliuskonsertista, uusista suomiperheistä - joista mä olen autuaan tietämätön ja joita kuulemma tällä hetkellä tunkee tänne ovista ja ikkunoista Microsoftin Nokiakaupan kantamoisena. Silloin reilut kymmenen vuotta sitten tänne virtasi edellisen kerran suomalaisia perheitä. Sit Nokia muutti kaikki Atlantaan tai Dallasiin ja kaikki lähti. Moneen vuoteen ei tullut ketään, lukuunnottamatta satunnaisia tapauksia.

Seuraava etappi oli iltapäivän bussipysäkki juorut. Puhuttiin vanhempainyhdistyksen varainkeruusysteemeistä, kevään pesisaikatauluista ja valmentajista. Vanhempainyhdistyksen varapuheenjohtaja sanoi että vanhempainyhdistys tulee korvistakin. Yhdessä mietittiin mikä on Zing-Ring ja samalla vähän ojennettiin kukkapenkeissä juoksevia poikia. Kathy tilitti miehensä Exceltaulukkoa johon kirjataan jokainen kulutettu sentti, ja kuinka aina miehen menot on hänen kulujaan tärkeämpiä. Nauroin että meillä on ihan samanmoinen ja kun Fredde istuu kotiintultuaan alas on eka kysymys aina se sama: ”Mitä oot tänään ostanut?” Just tänään. Siis tänään, tänään ostin seitsemällätoistataalalla neljäkymmentä narsissia, kävin kampaajalla ja maksoin hiustenleikkuusta neljäkymppiä tippeineen, ja maksoin kahdenkympin velan Kummitäti T:lle.  Meillä tulee harvemmin pyyhkeitä mun ostoksista, lähinnä se kysyy koska se haluaa kirjata ne sinne Exceliinsä.

Viimeinen pysäkki oli silmälääkärissä. Käytiin kiristyttämässä M:n silmälasit ja samalla vaihdoin kuulumiset naapurin Amyn ja silmälääkäri Vanessan kanssa. Naapurin Amy on silmälääkärin respa. Marc kiristi M:n rillit, Amy oli saanut kipsin pois kädestä ja Vanessan tyttärellä on kohta synttärit. Lauantaina Amy ja Ian tulee meille kylään.

Tänään kohtasin yhdeksäntoista ihmistä. Tai siis kohtasin toki useammankin, mutta yhdeksäntoista sellaista ihmistä joitten kanssa vaihdan säännöllisesti ihan oikeita ajatuksia. Enemmän kuin sen; Mitä kuuluu? - Kiitos hyvää.  Joukossa oli naapureita, muita äitejä - sellaisia jotka ovat jo paljon enemmän kuin vain tuttavia, ystäviä monen vuoden ajalta, elämässä mukana kulkevia - tärkeitä - ihmisiä. Kukin tavallaan, omalla paikallaan. Niitä joitten takia ajan koululle vähän ennen kuin tarttis, tai jään seisomaan bussipysäkille muustakin syystä kuin siitä että lauma saa juosta ja leikkiä. Näitten ihmisten kanssa kohtaan yhdessä elämä ilot ja surut. 

Sibeliuskonsertista lauantaina tarttui mukaan tämä kirja.

 

Autossa meillä ei soi Sibbe. Siellä soi K:n uusi lempibiisi. Se laulaa sydämensä kyllyydestä ja mä hymyilen hiljaa itsekseni...