maanantai 16. maaliskuuta 2015

stereotypioita

Yhdysvalloilla on monet kasvot. Jälleen kerran joudun toteamaan että maa on jo kokonsakin puolesta valtava. Tähän valtavaan maahan mahtuu valtava olemisen ja elämisen kirjo, eikä ole olemassa sitä yhtä ainoata amerikkalaista tapaa, kulttuuria tai elämää. Minun kokemukseni länsirannikon pohjoisosista eroaa jo Annan kokemuksesta saman rannikon eteläosassa. Melina itärannikolta näkee amerikan omanlaisenaan ja etelässä asuva taas toisenlaisena. Jokaisen meistä kokemus on yhtä aito ja oikea se on vain erilainen. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkialla on hyvää ja huonoa. Olen käynyt monessa osavaltiossa. Olen nähnyt pohjoisen ja etelän, idän ja lännen. Paljon on vielä näkemättäkin. Silti käyminen ei ole sama asia kuin asuminen, käyminen on pienenpieni viipale siitä pienestä totuudesta.

Kirjoitan omasta totuudestani. Mun amerikasta, siitä minkä minä tunnen ja osaan. Täältä missä minä elän. En kirjoita Hesarin amerikasta yhtään sen enempää kuin tilastojen keskiarvoistakaan. Yhtälailla tämäkin on totta, mun totuus. Olisi väärin kirjoittaa mistään muusta. Se on muitten tehtävä, niitten jotka elää sitä toista ja toisenlaista. 

Yhdysvallat herättää myös valtavasti tunteita. Sen näkee jo kommentteja lukemalla. Monen kokemus tästä maasta on kuitenkin vähintään rajoittunut ja rajallinen. Stereotypioitakin on valtavasti, ja niitä tukee melko mukavasti myös suomalainen lehdistö. Täällä on sellaista ja täällä on tällaista. Harvemmin kuitenkaan mitään positiivista.

esiliinana

meitä odotti kolme koulubussia - retki oli ilmainen niin lapsille kuin vanhemmillekin

mä oli ekaa kertaa koulubussissa

K:n ope Ms Shahina ja koulubussin kuljettaja



Amerikkalainen äiti ei imetä


Osa amerikkalaisista äideistä imettää. Osa ei. Toiset imettävät siihen asti kunnes palaavat töihin, monet pumppaavat maitoa talteen työpäivän aikana ja lapsi jatkaa kasvuaan rintamaidolla töihinpaluun jälkeenkin. On myös valtavasti naisia jotka jäävät kotiin. Osa näistä naisista imettää, osa ei. Mun kokemus täällä on äärimmäisen imetysmyönteinen. Jopa sille tasolle että harvaa kehtaa kertoa ettei ole imettänyt lainkaan, ja taaperoimetyskin on melko yleistä. Jossakin toisessa osavaltiossa tilanne on varmasti varsin erinäköinen, mutta näin meillä. Painostus imetykseen on valtava ja sitä tuetaan kaikkialla. Itse lopetin imetyklsen varhain, kun luovuin siitä M:n ollessa vajaan vuoden ikäinen. Yleinen rajapyykki tuntuu olevan se yhden vuoden ikä.

I-5 on moottoritie joka kulkee Kanadan rajalta aina Meksikon rajalle asti





Amerikkalainen isä tekee pitkiä työpäiviä



Osa amerikkalaisista isistä tekee pitkiä työpäiviä. Osa on töissä kahdeksan tuntia päivässä. Tämä riippuu jo aivan valtavasti siitä mitä sattuu tekemään työkseen. Laskin huvikseni Fredden työmäärän. Konsulttina Fredde laskuttaa jokaisesta tehdystä tunnista, siis jokaisesta vastatusta puhelusta, luetusta sähköpostista ja jopa siitä viimeisestä vilkaisusta puhelimen sähköposteihin illalla ennen nukkumaanmenoa. Fredde teki vuonna 2014 keskimäärin 46 tuntia töitä viikossa. Muista että tähän sisältyy se lauantaiaamuna pikaisesti hoidettu sähköposti ja työajan jälkeen poimittu puhelu. Toisaalta poikien kummisetä tekee aina töitä. Se ottaa vuodessa korkeintaan viikon vapaata, senkin pätkissä. Se lähtee aamulla ennen kuutta töihin ja palaa harvemmin kotiin ennen lasten nukkumaanmenoa.

Karkeasti voitaneen todetta että lausahdus että itärannikolla eletään töitä varten ja länsirannikolla taas tehdään töitä elämää varten, siis jotta olis tarpeeksi rahaa kaikkeen mukavaan. Keskellä maata ollaan hyvinkin perhekeskeisiä, ja Atlantaa lukuunottamatta pääsääntöisesti myös etelässä.

Myös työkulttuuri on täällä erilainen. Ainakin länsirannikolla. Ainakin Seattlessa. Omassa ympäristössä kun on valtavasti sellaisia työnantajia, jotka kannustavat työntekijöitään etätyöhön – Microsoft, Google, Amazon ja moni, moni muu. Tämä tarkoittaa sitä että ainakin osa työviikosta työskennellään kotona. Eipä ole täysin tuntematon sekään järjestely että työntekijä joutuu vuokraamaan työpaikaltaan työpisteen mikäli haluaa työskennellä perinteiseen malliin toimistolla. Siis maksamaan rahaa siitä että saa pöydän työpaikaltaan. Kun Microsoft jokunen vuosi takaperin ilmoitti massairtisanomisistaan, seurasi perässä sähköposti työntekijöille. Sen sisältö oli suurin piirtein että älkää hyvät ihmiset tunkeko sen takia toimistoille. Koko kaupunki menee jumiin jos kaikki 60,000 työntekijää on yhtaikaa menossa töihin ja töistä kotiin. Pysykää kotona.

Koulun edessä seisoo koulun päättyessä yhtälailla isiä kuin äitejäkin. On siellä myös ne bussit jotka kuljettavat lapset iltapäivähoitoon, ja varmasti ainakin muutama lastenhoitaja. Ei kuitenkaan ole mitenkään ennenkuulumatonta että isä on lastaan vastassa koulussa. Viimeksi tänään Fredde haki O:n yhdeltä koulusta koska mä olin K:n kanssa kouluretkellä Seattlessa. M:n Fredde hakee koulusta tai koulubussilta ehkä kerran kahdessa viikossa. Harrastuksesta liki poikkeuksetta. Aamuisin Fredde vie lapsia kouluun viikoittain.

Valtaosa junioritason ja harrastustason jalkapallo-, koris- ja pesisvalmennuksesta on isien käsissä. Isät luotsaavat omia lapsiaan ja näitten naapureiota ja koulutovereita urheilunsaloihin. On kohtuutonta väittää ettei amerikkalaisella isällä ole osaa lapsensa elämässä.

Toisaalta. Minä olen kotiäiti. Mulla ei ole yhtään imeväisikäistä lasta, vaan meidän nuorimmat lapset täyttää kesäkuun alussa viisi. Ne käy koulua jo toista vuotta. Suomessa olisin palannut jo aikapäiviä sitten töihin. Täällä moni nainen palaa töihin vasta lasten mennessä yläkouluun tai vasta näitten siirryttyä lukion päätyttyä yliopistomaailmaan. Olisi kai melko kohtuutonta ajatella että Fredde hoitais lasten kaikki menot vielä töittensä lisäksi sillävälin kun mä kahvittelen kavereitten kanssa ja istuskelen kynsihoitolassa. Eikö?

"mitä, mitä!!!! Akvaariossa on sukeltaja!"

nää tyypit asustaa tossa meidän edustalla ja on maailman suurin mustekalalaji









Amerikkalainen ruoka on epäterveellistä ja jenkit läskejä


Totta ja tarua. Jos elääkseen vetää pikaruokaa ja päälle kermavaahtokahvin niin varmasti tulee ruokkineeksi itseään vähintäänkin epäterveellisesti. Ruokakulttuurissa on paitsi sosioekonomisia niin myös melkoisia alueellisia eroja. Karkeasti voi sanoa että rannikoilla tiedostetaan enemmän ja keskellä ja etelässä vähemmän. Kuitenkin vain karkeasti. Maan hoikimmat, terveellisimmin elävät ihmiset löytyvät Coloradosta.

Myös perinneruuat ovat erialueilla melkoisen erilaisia. Etelässä kaikki keitetään rasvakeittimessä, mukaanlukien kiitospäivän kalkkuna, vihannekset, hedelmät, suklaapatukat ja jopa voi. Maanviljelysosavaltioissa syödään maissia kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa muodoissaan, reilusti punaista lihaa ja pekonia. Rannoilla ymmärrettävästi tarjoillaan enemmän mereneläviä kuin muualla.

Presidentin rouvalla on menossa oma henkilökohtainen ”Pohjois-Karjala –projekti” kohteena eteläisten osavaltioiden koululaisten ravitsemus. Siinä missä täällä ei kukaan kohauta kulmiaan täysjyväpizzalle tai pastalle ja pakkoannoksesta parsakaalia, on eteläisissä osavaltioissa suhtauduttu kouluruokauudistukseen melkoisen nyreästi. Onpa sitä vastustettu jopa sillä, ettei kukaan sitä kuitenkaan syö.



mustekalan ruoka-aika

Koulut on surkeita ja opiskelu kallista


Peruskoulutuksessa on siinäkin melkoisia alueellisia eroja. Niin mikro- kuin makrotasoillakin. Jos me haluttais asua Seattlessa, siis ei täällä suburbiassa vaan itse kaupungissa, olis todennäköisesti ainoa järjellinen vaihtoehto laittaa lapsukaiset yksityiskouluun. Kaikkialta löytyy hyviä ja huonoja koulupiirejä, ja niitten hyvien ja huonojen koulupiirien väliset tasoerot voidaan laittaa järjestykseen myös koko maan tasolla. Esimerkkinä Arizonasta hyvästä koulupiiristä toiseen hyvään koulupiiriin, tänne Washingtoniin muuttanut perhe. Sen perheen äiti kun totesin kaikkien perheen neljän lapsen (preschool, alakoulu, yläkoulu, lukio) olevan merkittävästi jäljessä ja joutuvan ponnistelemaan selvitäkseen mukana opetuksessa.

Julkiset koulut ja opetus niissä on ilmaista. Käytännössä kuvetta joutuu kuitenkin kaivamaan luokkaretkiin, vanhempainyhdistyksen touhuihin ja milloin mihinkin.

Jatkokoulutuksesta on usein mielikuva Harvardin tai Stanfordin lukukausimaksuista ja niiden mukana vararikkoon joutuvista perheistä. Tosiasiassa ihan kelpo koulutuksen saa tavallisessa Community Collegessa. Näissä kouluissa tarjoillaan sitä suomalaiseen ammattikorkeaan verrattavissa olevaa koulutusta, ja sieltä valmistuu tradenomeja, insinöörejä, sairaanhoitajia, opettajia, sisustussuunnittelijoita jne. Monelle nämä koulut ovat myös ponnahduslautana siihen varsinaiseen yliopistomaailmaan. Tällä hetkellä tutkinnon suorittamaninen näissä kouluissa maksaa tutkinnosta riippuen muutamasta tonnista, muutamaan kymmeneen tuhanteen. Summan voi rahoittaa valtion takaamalla opintolainalla. On olemassa lakialoite tehdä näistäkin kouluista ilmaisia.

Yliopistokoulutus on järjettömän kallista ja moni vanhempi tekeekin kaikkensa saadakseen kullannupulleen stipendin näihin kouluihin. Stipendejä taas jaetaan niin urheilijoille kuin akateemisesti kunnostautuneillekin nuorille. Myös vähävaraisille on omat stipendikiintiönsä.






Stereotypialistaa voisi jatkaa loputtomiin. Terveydenhuollosta olen kirjooittanut niin moneen kertaan, että jätän sen alueen tällä kertaa väliin. Kuvitus jutulle ei liity tähän kirjoitukseen mitenkään,  vaan kertoo K:n ekasta kouluretkestä Seattlen Akvaarioon.


Mikäli luit koko jutun, ja opit jotakin uutta tästä suuresta maasta, sano ”Hep!”

"siellä akvaariossa oli... ja sä tykkäisit siitä ihan kauheesti!"

13 kommenttia:

  1. En kyllä tajua, jos joku tuollaisia stereotypioita elättelee vielä mielessään. En ole kyllä suomalaisessa mediassa törmännyt vastaaviin yleistyksiin. Ehkä luen valikoivasti...? Voi olla, että tulee ohitettua stereotypioihin perustuvat jutut, kun on elämän aikana ehtinyt olla niin paljon amerikkalaisia kavereita, ettei oikein enää osaa nähdä sitä stereotypioiden värittämää kuvaa.

    Mut toisaalta kaikki sama pätee myös Suomeen. Ei pitäisi tehdä oletuksia mutu-pohjalta, kuten vaikka tää autokysymys. Ehkä se vielä jossain perähikiällä pätee. Vertaako jotain teidän asuinpaikan kokoista ja kaltaista paikkaa vastaavaan suomalaiseen ja tekeekö sen absoluuttisesti vai suhteellisesti? Kantakaupunkiasujan ainakin on vaikea ottaa kantaa siihen, mitä jossain suomalaisessa lähiössä tapahtuu. Yritin kelata läpi kaikki Järvenpää-Riihimäki-Hyvinkää-tyyppisesti asuvat kaverit, toki niillä on enemmän autoja kuin mun lähikavereilla.

    VastaaPoista
  2. en sano "hep", koska tiedostan varsin kipeästi, että kaikki käsitykseni amerikkalaisesta elämänmenosta perustuvat lähinnä chicklitiin ja satunnaisiin telkkarisarjoihin ;) - olen aivan stereotypioiden kyllästämä!

    Sen sijaan totean, että tuosta koulusysteemistä oli vastikään kirjoitus jossain niistä medioista, joita meillä ruokapöydässä kommentoidaan, ja pohdimme yhdessä puolison kanssa koulutuksen yhteisen linjattomuuden hankaluutta. Siipalle oli ylläri, että koulupiiri ja koulut voivat itse keksiä omat opetussuunnitelmansa (mulle ei, koska luen sun blogia!) - ja sitä sitten yhdessä päiviteltiin. Lähinnä siltä kannalta, että osaamisen tason ja myös osaamisen kriteereiden täytyy olla todella kirjavia. Jälkiajatuksena itseäni alkoi pohdituttaa, millä meriiteillä haetaan huippuyliopistoihin, jos lähtötasoisesti opetuksen taso ja vaatimukset ovat tosi kirjavat.

    VastaaPoista
  3. "Täällä USA:ssa totutaan tekemään töitä jo nuoresta. Monet ovat töissä koulun ohella ja jatko-opiskeluitakin rahoitetaan työnteolla. Koulussa läksyjä on enemmän kuin Suomessa. Täällä kasvetaan kovaan työntekoon ja se on luonnollinen osa elämää. Laiskemmat eivät pärjää ja täällä yhteiskuntakaan ei tule niin helposti pelastajaksi. Sen vuoksi monesti sanonkin, että tämä maa sopii sellaiselle puurtajalle joka uskoo olevansa oman onnensa seppä. Jos ei ole valmis tekemään kovaa työtä menestyksen eteen, niin kannattaa pysytellä poissa :) Meidän perheelle USA sopii ja viihdymme täällä erinomaisesti. Täytyy myös muistaa, että täkäläinen työkulttuuri on osa tätä kulttuuria. Eivät ihmiset täällä surkuttele kohtaloaan sen takia, että joku Suomessa saa 5 tai 6 viikkoa vuosilomaa ja vielä lomarahat päälle. Tässä alla linkki mielenkiintoiseen Hesarin artikkeliin, jossa otsikkona "Amerikassa alkoi lyhyt loma: Pitkät vapaat haiskahtavat sosialismilta". Summa summarum - Suomalaisilla ei ole mitään syytä surkutella meidän USA:ssa asuvien kohtaloa, kun ei me sitä itsekään tehdä. "

    Näin USA:ssa asuva ANNA kirjoitti kommenttiosioon tähän blogiin elokuussa 2014.Silloinkin tässä blogissa keskusteltiin jonkin verran USA:n ja Suomen työkulttuurien eroista. Itsellenikin on tullut aika samantyylinen kuva USA:sta kuin Annalla eli että työkulttuuri on siellä erilainen kuin Suomessa ja työ vie tilastollisestikin enemmän aikaa monien ihmisten elämästä keskimäärin kuin Suomessa ja työelämään satsataan usein Suomea enemmän.

    Ainahan kunkin ihmisen tilanne ja todellisuus on yksilöllinen, mutta jotain ne tilastotkin kertovat. Joka tapauksessa joitain suuntaviivoja on usein eri maittein eroista ja henkisestä yleisilmapiiristä vedettävissä.

    Jokaisella ihmisellä on myös taipumus yleistää ja tehdä niitä stereotyyppinäkemyksiä. Yksiskin vedit autoiluaiheisessa bloggauksessasi joitain linjoja ja stereotyyppiajatuksia niin USA:n kuin Suomenkin "keskivertoperheitten" autoilutavoista. Kuten huomasit moni suomalainen ei kuitenkaan tunnistanut sinun näkemystäsi suomalaisesta autoilukulttuurista ainakaan omassa tuttavapiirissään tai asuinalueellaan. Näinhän se menee. Tilastot on tilastoja ja niistä voi jotain päätellä. Mielikuvatkaan eivät aina oikeasti täsmää ja jokaisella on kuitenkin se oma kokemuksensa ja näkökulmansa asioitten tilaan. Niin Suomessa kuin USA.ssakin.

    Itse luen paljon ja tykkään matkustella. Niinpä kulttuurien monimuotoisuus ja variaatiot laidasta laitaan samankin maan sisällä eivät ole ainakaan minulle vieras asia. Mutta kun asioista puhutaan lyhyesti bloggauksissa tai kommenteissa moni pelkistää, tiivistää ja kärjistää. Aina ei ole halua ja aikaa laajoihin esseisiin ja analyyseihin, mikä on ihan ymmärrettävää. :)

    R.K.


    VastaaPoista
  4. Jos emme puhu vain itsestämme ja perheestämme vaan kerromme miten yleensä joku asia meidän mielestämme menee maassamme tai muualla, teemme pakostakin yleistyksiä ja jopa stereotypioitakin.

    Isä menee bussilla töihin-kirjoituksessasi sinäkin Yksis teit stereotypioita Suomen autoilukulttuurista. Mutta liekö tuo mitenkään haitallista. Kommenttiosioon tuli sitten muita näkemyksiä aiheesta. Todellisuutta ei voi kuvailla koskaan täydellisesti. Ihmiset kirjoittavat yleensä aina mielikuvistaan käsin. Harvalla on viralliset tilastot ja tietoteokset nokan edessä ja nekään eivät koskaan kerro koko totuutta. Tavallaan kaikki kerronta on aina likiarvoista, pelkistävää ja usein tosiaan stereotyyppistäkin. Moni kyllä kuitenkin tajuaa sen ja näin ollen ei ota kaikenlaista esim netissä olevaa mielipidekirjoittelua ja kulttuurien yksityistä kuvailua kovin vakavasti ja minään suurina totuuksina. Ja hyvä niin. :)

    VastaaPoista
  5. Eivätköhän kaikki ymmärrä, että yleistykset eivät tietenkään koske jokaista maan kansalaista. Ihmiset tietenkin vain hahmottavat asioita tietyin yleistävin mielikuvin. Ja helpottaahan se asioitten omaksumista ja suhteellistamista.

    Jos joku etiopialainen, maan varakkaaseen vähemmistöön kuuluva, kuvailee blogissaan asuinalueensa oloja: asutaan hienossa kivitalossa, palvelijat tekevät upeita ruoka-annoksia ja lojutaan uima-altaalla, niin muuttuuko ihmisten mielikuva Etiopiasta tämän takia kokonaisuudessaan. No ei tietenkään. Suurin osa näkee mielessään kuivuutta, yksinkertaisia ja niukahkoista aineksista tehtyjä aterioita ja hygieniaongelmia sekä laihoja lapsia. Ihmiset tajuavat kyllä, että kaikilla ei mene siinä maassa huonosti, osalla on vaurasta. Mutta silti päällimmäisenä ihmisten mieleissä on sen valtaväestön melkoisen hankala tilanne Etiopiassa.

    Yhdysvaltojen suhteen on osittain sama juttu. Kyllä monet lukijat tajuavat USA:n monimuotoisuuden, mutta silti ihmisten mielissä on se, että suuri prosenttiosuus yhdysvaltalaisista elää huonolla terveydenhuollolla, epäterveellisesti syöden, omastakin mielestään liian pienellä minimipalkalla ja liian lyhyellä äitiysvapaalla, liian lyhyellä todellisella mahdollisuudella imettää ja hoitaa itse vauvaansa tms.

    Kyllä moni tajuaa, että ne ns stereotypiat eivät tosiaan koske kaikkia, mutta tilastotkin kertovat, että suurta osaa yhdysvaltalaisia ikävät stereotyyppiset ongelmat koskevat ja totta kai se vaikuttaa ihmisten kokonaiskuvaan USA:sta, samoin kuin Etiopian ongelmat vaikuttavat ihmisten kokonaiskuvaan Etiopiasta, vaikka sitten lukisimme etiopialaisen miljonääriäidin blogia. :)

    USA:sta on yleensä ihmisillä sellainen mielikuva, että se on suurten tuloerojen ja luokkaerojen maa, monien vastakohtaisuuksien maa. Tilastotkin puhuvat samaa. Niinpä yleensä jokainen tajuaa, että USA:ssa on hyvin monenlaisia elinolosuhteita ja elämäntarinoita. Sekin kyllä tiedetään, että lait ja olosuhteet vaihtelevat paljon eri osavaltioissa. Silti kokonaisuudessaan voidaan määritellä, että USA eroaa kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan esim pohjoismaisesta kulttuurista ja toimintatavoista monessa suhteessa. Pohjoismaissa on todellakin esim pitemmät äityislomat kuin USA:ssa, opiskelu edullista yliopistoissa jne. USA.ssa kaikille ei ole taattu terveydenhoitoa, jos varallisuus ei riitä jne. Pohjoismaassa sen sijaan kaikki saavat teveydenhuoltoa, jos vaikka krooninen astma vaivaa, oli sitten rahaa tai ei. Onhan niitä erojakin siis ihan yleiselläkin, koko valtion tasolla. Siis eroja, joita voidaan havaita kulttuurissa, yleisessä poliittisessa ilmapiirissä, lainsäädännössä, tulojen ja varallisuuden tilastollisessa jakautumisessa jne. Suomessa ei ole niin suuria vastakohtaisuuksia ja luokkaeroja. Mielestäni ei ole stereotyyppistä ainakaan sanoa, että USA on isojen varallisuus-ja sosiaaliluokkaerojen maa, monien vastakohtien maa. Se, että puhutaan myös yhdysvaltalaisten ongelmista ei ole stereotypiaa.

    Sehän juuri on yksi tunnetuinpia asioita USA:sta, että tuloerot ovat suuret ja köyhiäkin on paljon, vaikka tietyllä osalla on ihan luksuselämää. Näin ollen suurin osa ihmisistä tajuaa, että USA:ssa on hyvin erilaisa asuinaluita ja elintapoja. Mutta ainakaan muunmaalaiset eivät helposi unohda yhdysvaltojen köyhienkään tilannetta ja sitä, että lainsäädäntö ei takaa kovin hyvää turvaverkkoa niille huonommin pärjääville.

    Monet kommentoijat ja lukijat tietävät paljonkin USAsta, mutta eivät kommenteissaan tietenkään kerro kaikista tiedoistaan vaan keskittyvät tiettyihin nälökulmiin.

    Kivaa ja kiinnostavaa lukea sinun näkökulmastasi ja kokemuksistasi USA:sta Yksis!

    VastaaPoista
  6. Karkeat ja liian yleistävät stereotypiat ovat hyödyttömiä, mutta ei pitäisi mennä toiseenkaan äärimmäisyyteen eli siihen, että valtioita ei muka voisi kuvailla ja vertailla kokonaisuuksina... muutenhan esim yliopistollinen kulttuurien tutkimus ja tietyt maantiedon osa-alueet olisivat turhia ja mahdottomia tutkimuksen aiheita.

    Vaikka USA on iso maa, niin kyllä siitä on tietenkin silti löydettävissä kokonaisuutena tiettyjä omia kulttuurisia, lainsäädännöllisiä sekä poliittisia erityispiirteitä esim Pohjoismaihin ja Suomeen verrattuna.

    Wikipediasta:" Vuonna 2005 keskivuosipalkka vaihteli Yhdysvalloissa koulutuksen mukaan niin, että pelkän high schoolin käyneiden keskipalkka oli noin 32 000 dollaria ja tohtorikoulutettujen 79 000 dollaria.[115] Maassa on melko suuret tuloerot. Vuonna 2007 niitä mittaava gini-kerroin oli 45,[1] mikä on maailman 41. suurin, Bulgarian ja Kamerunin välissä.[116] Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti myös alueittain, amerikkalaisen mittapuun mukaan köyhästä Mississippistä rikkaaseen Marylandiin.[117] Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä."

    "Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian Institute of Medicinen mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää."

    USA:sta voidaan esim kokonaisuutena todellakin todeta, että maassa on isot varallisuus-ja toimeentuloerot. Vain lähinnä kehitysmaista löytyy yhtä suuria varallisuuseroja. Terveydenhuoltojärjestelmän kattavuus ja mahdollisuus kouluttautua helposti ja edullisesti pitkälle eli esim yliopiston maisteri- tai tohtoritasolle asti eivät myöskään ole läheskään samalla tasolla kuin esim Pohjoismaissa. Tämähän ei ole stereotyyppistä ajattelua vaan yleisen asiantilan toteamista. Yleisiäkin linjauksia voidaan siis saada selville kokonaista valtioistakin... jos ei muuten , niin ainakin tieteellisesti tutkimalla .

    VastaaPoista
  7. Hep luin ja hep opin. Hauska kuulla alueellisista ruokakulttuurieroista. Jäin miettimään että miten L laskee työaikansa. Pitäis ollajoku kello jonka käynnistää aina ku tekee yhenki työjutun. Tai sit muistaa jokainen puhelu ja sähköposti ja osata arvioida miten kauan niihin meni. t. oman työajankäyttönsä kanssa painiskeleva PS Aika kansainväliseltä näyttää luokkaretkiseurue!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyin Freddeltä et miten se määrittelee ajankäyttönsä. Vastaus oli että kohtuullisuusperiaatteella ja tunneittain, eli ei varsinaisesti kellosta katsomalla; "aika alkaa nyt..." vaan tyylillä yhteen sähköpostiin vastaamiseen menee ajatustyön ja taustatyön kanssa puolisen tuntia jne.

      Kansainvälistä on täällä meidän alueen kouluissa kaikkialla :) M:n sijaisope oli alkuviikosta pitänyt nimenhuudon aamulla niin että kaikki oli vastanneet tervehdykseen oman taustansa mukaan. M oli ylpeä siitä et oli osannut sanoa opettajan tervehdykseen vastaukseksi; "Moi!"

      Poista
  8. No höh, tuntuu että lähes kaikilla kommentoijilla on nyt kummallinen tarve päteä ja esittää että juu juu, kyllä minä jo tiesin kaiken mitä blogissasi kerroit. Ihan varmasti ette tienneet. Kysymyshän oli että opitko jotain uutta tuosta maasta; minä käsitän sen niin että yksikin uusi tiedonjyvänen on minulle uutta tietoa. Joten hep vaan - kirjoitus oli erittäin hyvä, mielenkiintoinen, antoi uutta tietoa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyse ei ole siitä, että ihmiset haluaisivat erityisesti täällä päteä. Moni ei tule esiin edes nimimerkillä saati nimelläänkään esiin ja ei näin voi ainakaan yrittää nostaa omaa henkilökohtaista statustaan. :) Ennemminkin keskustelua heräsi stereotypia-asiasta. Teemmekö me lukijat todellakin laajassa määrin kauheasti stereotypioita Amerikasta? Jospa se sellainen stereotyyppisesti ajatteleva suomalainen blogin lukija onkin itsessään rankka stereotypia?

      Miksei ole mahdollista, että suuri/ suurin osa blogin lukijoista hyvinkin ymmärtää Yhdysvaltojen monimuotoisuuden. Jo peruskoulussa opetettiin, että Yhdysvallat on kulttuurisesti ja olosuhteiltaan hyvin vaihteleva, monien vastakohtaisuuksien ja ääripäidenkin maa. Kyllä moni lukija sen varmaan ymmärtää ja muistaa.

      Ädinkielenopettajani painotti aina, että kun kirjoitatte, älkää aliarvioiko lukijakuntaanne vaan pitäkää sitä vähintään yhtä fiksuna kuin itseänne. :) Aina se ei ole varmastikaan helppoa. :)

      Minulle tuli uusiakin yksityiskohtia tiedoksi Amerikasta eli HEP ja kiinnostavaa oli lukea, mutta en ole niin vakuuttunut siitä, että moni blogin lukija ajattelee kovinkaan stereotyyppisesti Amerikasta. Täällä voi olla paljonkin hyvän yleissivistyksen omaavia lukijoita, jotka ymmärtävät, että USA on monimuotoinen ja vaihteleva maa, vaikkeivät tietenkään maasta läheskään kaikkea tiedä, niin kuin ei kukaan voikaan. Se ettei tiedä kaikkea, ei tarkoita automaattisesti, että ajattelee stereotyyppisesti.

      Millis

      Poista
  9. Tää on hyvä kirjoitus, siis painottaa sitä, kuinka erilaisia alueita Yhdysvalloissa on. Colorado ja Georgia erosi joillain tavoin kuin yö ja päivä, just esimerkiksi ruokakulttuurissa, ja kun lisää vielä soppaan Massachusettsin, niin välillä tuntuu, että olen asunut kolmessa ihan eri valtiossa. Tosi moni suomalainen on nähnyt vain New Yorkin tai San Franciscon ja yllättävän moni niistä on vetänyt tämän perusteella johtopäätöksiä: mullekin tuli joku ihmettelemään että "miten niin Atlantassa ei toimi julkiset kun kyllä New Yorkissakin oli metro"... niin.

    VastaaPoista
  10. "Stereotypia eli yleistys
    • Stereotypialla tarkoitetaan yksinkertaistettua kaavamaista mielikuvaa jostakin ihmisestä, kansasta, kulttuurista, instituutiosta tai tapahtumasta. • Vuorovaikutuksessa stereotypiat voivat vaikuttaa kielteisen hallitsevasti, jolloin muu informaatio suodattuu niiden kautta ja pienen otoksen perusteella. • Stereotypiasta ei seuraa suoraan ennakkoluuloja ja rasismia, mutta useimmiten stereotypia on rasismille välttämätön ehto. "

    Kun mietitään mitä stereotypia tarkoittaa eli esim yksinkertaistettua, kaavamaista kuvaa jostain kansasta, niin sanoisinpa, että monimuotoisina tunnetuista ja paljon eri vastakohtaisuuksia sisältävistä
    kansakunnista ei varmistikaan tehdä niin paljon ja niin karkeita stereotypioita kuin heterogeenisemmistä kansoista.

    Lähes kaikki vähänkin koulua käyneet tietävät, että USA on oikea kansojen ja kulttuurien sulatusuuni, joten luonnollisesti siellä on paljon erilaisia ihmisryhmiä erilaisine perinteineen ja kulttuurillisine tapoineen.Jenkeissä on valkoisia, mustia, latinoita, intialaisia jne. Uskontojenkin kirjo on valtava: on protestantteja, katolilaisia, juutalaisia, muslimeita, hinduja, ateisteja... Tuloerot Jenkeissä ovat sivistysmaista suurimpia ja köyhillä, keskiluokalla ja ökyrikkailla on omat elintapansa monessa suhteessa. Varakkuus ja asuinalue vaikuttavat moniin valintoihin ja mahdollisuuksiin. On niitä, joiden poliittiset arvot ovat oikealla ja niitä, joilla arvot ovat vähemmän oikealla. ja muitakin. On niitä, joille ympäristökysymykset ovat kaikki kaikessa ja niitä, jotka sellaisesta viis veisaa.
    Jos mulla on joku "stereotypia" Amerikasta, niin just se, että se on hyvin vaihteleva kansakunta ja ihmisiä on monessa suhteessa laidasta laitaan. Mutta silti tietty koko maasta voidaan löytää yhteisiä suuntaviivoja. Aina voidaan myös todeta ja saada selville, että Jenkeissä on esim suhteellisen paljon epäterveellisesti syöviä, vaikka tietty prossaosuus syökin varsin terveellisesti. Ja voidaan esim todeta, että Jenkeissä on paljon niitä, jotka käyvät sunnuntaisin jumalanpalveluksissa (paljon enemmän suhteessa kuin esim Suomessa luterilaisista käy) ja kokevat olevansa kristityllä tavalla uskovaisia, vaikka maassa on myös agnostikkoja, nimikristittyjä, muslimeita jne. Voidaan tilastoista todeta, että Jenkeissä on paljon niitä, jotka imettävät lyhemmän aikaa kuin suomalaiset keskimäärin, vaikka maassa on niitäkin, jotka imettävät kaksikin vuotta. Se, että puhutaan siitä, millaista elintapaa maassa on paljon, ei ole stereotypiaa, jos tiedostetaan, että monen muunkinlaista elintapaa maasta löytyy. Voidaan kuitenkin tutkailla millaista elintapaa ja toimintaa on paljon ja millaista vähän jne.

    Uskoisin, että koska esim Suomi, Italia tai Ruotsi ovat heterogeenisempia maita kuin Jenkit, näistä maista tehdään helpommin stereotypioita kuin laajasti vastakohtaisuuksien ja monimuotoisuuden maana tunnetusta Yhdysvalloista. Kummasta on helpompi tehdä kaavamainen, stereotyyppinen kuva: Yhdysvalloista vai Italiasta? Ainakin itselläni on paljon yksioikoisempi kuva Italiasta kuin USA:sta. Kuinkahan moni oikeasti ajattelee kauhean stereotyyppisesti USA:sta. Ei välttämättä niin moni kuin USA:ssa asuvat luulevat. Ehkä se on semmoista herkkänahkaisuutta, monella uuteen maahan muuttaneella, jos luulee, etteivät muut tajua yhtään kuinka monimuotoinen valtio se oma rakas nykyinen kotimaa on. Vaikkei kaikkea USA:sta tiedäkään, niin voin kuvitella, että harva pitää sitä kovin yksioikoisesti vain yhdenlaisten ihmisten ja elinolojen maana. Päinvastoin, monipuolisuus ihmisten elämän olosuhteissa on hämmästyttävän vaihteleva ja se myös tiedostetaan usein. Ja siis HEP.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Piti laittaa homogeenisempia sanan heterogeenisempia tilalle. Sama pää kesät talvet tällä autistilla. :D

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.