Siirry pääsisältöön

ihanan hiljaista

Talossa on hiljaista, K on sairaana. Ei mulla ole aavistustakaan mikä sitä vaivaa, mutta sillä on tukevasti kuumetta ja päänsärkyä. En tiedä johtuuko kuume päänsärystä vai päänsärky kuumeesta. Kuumeen ja päänsäryn sivutuotteena tulee hiljaisuus. Arvostan hiljaisuutta.

Puhuin tänään M:sta lastenlääkärin kanssa. Testituloksissa ei löytynyt yhtään mitään. Kysyin sen lääkityksistä ja siitä voisko ne liittyä tähän. Ei voi. Ei voi mitenkään. Se vielä selvitti ja soitti takaisin. Ei voi.  Se haluaa meidät edelleen sinne lastensairaalan hematologian ylilääkärin puheille. Kysyin miksi? Silläkin uhalla että kyseessä olis vaan M:n aistialiherkkyys ja se että sen kipukynnys on järjenvastaisen korkea. Lastenlääkäri sanoi et kaikki tavanomaiset syyt, kuten leukemia ja se Von Willebrand on rajattu pois. Nyt mietitään vähemmän tavallisia vaihtareita. Soitin lasten veri- ja syöpätautienyksikköön. Ne sanoi ettei ne voi varata vastaanottoaikaa ylilääkääkärille, vaan ylilääkärin oman assarin pitää tehdä se. Oletan että se assari soittaa mulle jossakin välissä.

Kuumeesta ja pääkivusta huolimatta me käytiin elokuvissa. M halus nähdä tuhkimon ja sitä me mentiin katsomaan. Hain M:n jannujen kanssa vähän ennen koulupäivän päättymistä ostettuani liput netistä. Teatteri olin tyhjä, siellä oli meidän lisäksi neljä muuta tyyppiä. Me saatiin mekastaa ja vaihtaa paikkoja ihan rauhassa. O totesi säännöllisen epäsäännöllisesti et tää on aika pitkä elokuva. Selkeästi prinsessasatu oli huomattavan paljon vähemmän sen makuun kuin sitä edeltänyt merirosvoelokuvan mainos. K:n mielestä Tuhkimo oli kaunis. K:n mielestä tytöt on ihania, ne on niin kauniita ettei niistä voi olla tykkäämättä. Se suuttui luokkatoverilleen joka sanoi et tytöt on ällöjä. Eilen se piirsi M:n koulukaverille kuvan, koska Matilda on niin kaunis.





Pitäis laittaa meiliä K:n opettajalle. Siitä että K:lla on kuumetta ja meillä ihanan hiljaista ja rauhaisaa. Aamulla M ilmoitti että se ihan varmasti ymmärtää mitä linnut puhuu, koska se on niin kuin elokuvan Ella.

M ja ihana Matilda

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...