Siirry pääsisältöön

hiiliä ja lottia

En ehdi koneelle. En edes naamikseen. Koko tienoo on tukevasti juovuksissa varhaisesta keväästä. Tänä vuonna se on tullut huumaavan voimakkaana, ei varkain ja hiljaa niin kuin yleensä. Koko maailma on kukassa, pihaa koristaa narsissit, tuomi on kukassa yhdessä kirsikan, omenan ja vaahteran kanssa. Jokaiseen puskaan ja pensaaseen tunkee pieniä lehtiä, ja iltapäivisin koulubusiipysäkin puistossa – meidän kotipuistossa – on leikkijöitä, kiipeilijöitä, futaajia vielä puolisentoista tuntia bussin tulon jälkeen. Äidit kääntää katseensa aurinkoon ja kaivaa laukuistaan välipaloja ja pillimehuja. Sisään mennään vasta kun on aika laittaa ruokaa. Mitäpä siellä sisällä tekiskään. Lapset viihtyy puistossa, meillä naisilla on seuraa toisistamme ja perheenpäät on tukevasti töissä. Vuorotellen jokainen lukee puhelimestaan sen tutun viestin; ”tänään menee myöhään...”

Sisällä K tekee loputtomasti palapelejä. Vielä vuosi sitten, lääkityksen aloittamisen jälkeen me lähdettiin liikkeelle ensipalapeleistä, niistä joissa työnnetään puupalikoita erimuotoisiin kolosiin. Vähitellen se eteni oikeeseen palapeliin ja laajensi maailmaansa itsenäisesti kuudesta palasesta kahteentoista, kahdestatoista kahdeksaantoista, siitä 24:n kautta 36:een ja tänään se kaivoi autotallista 200 palan palapelin. Autoin sitä lajittelemaan palaset ja neuvoin tekemään reunan ensin... Kun K:lla on tylsää se hakee autotallista palapelin.



M:lla on menossa koirakirjavaihe. Mikään ei tällä hetkellä päihitä rotuopasta, ja vaikka koirista asian jos toisen tiedänkin olen myös oppinut paljon uutta M:n perehtyessä koirarotuihin täysin rajoituksetta. Sama se onko opus perhoskoirista vai tanskandoggeista, rotweilereista tai cockerspanielista. Kaikki kelpaa. Omalla tavallaan M valmistautuu Koiran kuolemaan. Se valitsee meille uutta koiraa ja hylkää rodun toisensa jälkeen tietäen että meille tulee kuitenkin tollanen, samanmoinen. Koira on vanha. Se on kuuroutunut puolessa vuodessa kokonaan ja se on melkein sokea. Aikuisen silmällä näen että se vanhenee liian nopeasti. Ohimennessään M kertoo että Lontoossa sataa tänään, en epäile hetkeäkään etteikö siellä oikeasti sataisi. Tulee isäänsä, Fredde tietää kaiken säästä.

O rakentaa legoista hotelleja, ravintoloita, kahviloita ja välillä se kokkaa leikkikeittiössään sisaruksille purtavaa. Mun laittaessa ruokaa se ilmestyy paikalle ja pilkkoo tomaatit ja kattaa pöydän. Nopeemmin menis kun tekis ilman, mutta sillä täytyy olla joku sisäänrakennettu keittiötutka kun se ei koskaan jää paitsi mun ruuanlaitosta. Ehkä siitä oikeesti tulee isona kokki.


Jotta tätä ylenmääräistä seesteisyyttä ja riemua vois vähän tasoittaa, mainittakoon että K päätti kokeilla miten saippuakuplaliuos toimii sohvassa. Vastaus – huonosti. Sit se söi silmän välttäessä kaikkien njälkiruuat ja lipoi riemuissaan huuliaan. Sen jälkeen se veti kilarit koska ei saanut jälkkäriä. M kiukutteli eilen koko illan ja pätki jannuja tuskastuksissaan turpaan koska sen ainoa oikea kaveri ei ollut koulussa. O:lta joku perhana on mennyt poistamaan korvat, ja sen osalta ymmärrän oikein hyvin siskon turhauman. Älköön siis kukaan kuvitelko että meidän elämä olis pelkkiä kirjojalukevia ja palapelejä tekeviä ja itsekseen legoillarakentelevia kullannuppuja, jotka kokoontuu yhdessä alakertaan keittämään ja tyhjentämään mulle tiskikonetta.

pojat sekoittaa sementtiä hiirimiehen kanssa

Iltapäivästä hiirimies ilmestyy ovelle tukkimaan hiirten moottoritien meidän kivijalkaan. Onneksi on hiirimies. Onneksi ne on vaan hiiriä, eikä termiittejä tai puunsyöjämuurahaisia. Kaikkia mainittuja on liikkeellä tähän aikaan vuodesta - laumoittain. Nekin on juovuksissa varhaisesta keväästä ja ne etsii parasta paikkaa niitten bileille. M tuijottaa hiirenloukkua ja kysyy mitä se tekee hiirelle. Kerron että hiiri kuolee. M kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaa. K:lle kerron että hiirewnloukut irroittaa myös lapsilta sormia. K kysyy miksi? Tovin verran multa kysytään sata ja yksi kysymystä hiirenloukuista.


Huomenna on perjantai. Mihin aika katoaa?


pakkohan sitä kivijalkaan vievää luukkua oli tutkia vähän tarkemmin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...