Siirry pääsisältöön

sääret sokerissa

Niin, se sokeri. Siis se karvasokeri. Lupasin kertoa miten Parissan kanssa kävi, lähtikö karvat, päädyinkö karvanpoistajalle vai otiko höylän kouraan.

Ihan alkuun sanon ettei säärikarvat sovi mulle. Ehkä se on ne kymmenet karvattomat vuodet, mä kun oon höylännyt uskollisesti kesät talvet. Se kun tuuli kepeästi liehuttaa pyöräillessä säärikarvoja ei tuntunut hyvältä, eikä tunne siitä että kaikki tuijottaa mun sääriä poistunut. Kukaan ei tuijottanut ja silti mennessäni hakemaan O:n koulusta shortseissa muistin sanoa jokaiselle vastaantulijalle että joo, ”waxing on vielä tekemättä” ettei kukaan vaan vahingossakaan kuvittele etten mä ole huomannut mun karvaisia sääriä. Kyllä olin ja halusin niistä eroon.



Eka yritys viikko takaperin meni niin sanotusti reisille. Lämmitin – liikaa – levitin – liikaa – läiskäsin poistopaperin päälle ja repäisin. Paperiin jäi runsaasti sokeria, mutta ei yhtään karvaa. Fredde puuttui mun touhuun ja kertoi nähneesä telkkarissa miten se pitää tehdä. Minä levitän liian kuumaa sokeria niin ohuelti kuin pystyn ja Fredde hieroo raivokkaasti paperin mun sääreen. Sit se repäisee vähintäänkin yhtä raivokkaasti. Paperiin jää kolme yksinäistä karvaa. Fredde kysyy et miks mä en mee karvanpoistoon niin kuin kaikki muutkin? Vastaan että haluan olla taloudellinen ja opetella tekemään tän itse. Fredde bingaa ja ilmoittaa mulle että kulman salonkin poistaa multa niin sääri-, kainalo- kuin tarvittaessa intiimialueenkin karvat satasella. Se neuvoo mua varaamaan ajan. En varaa. Odotan viikon ja siedän karvaisia jalkojani shortseissa.



Perjantaina yritin uudestaan. Pesin sääret huolella saippualla ja vedellä. Lämmitin sokeria vähän vähemmän. Levitän sitä niin ohuelti kuin kykenen ja survon paperin sääreen niin tiiviisti kuin vaan kykenen. K huutaa mut pyyhkimään ja juoksen vessaan se paperilappu sääreen liimattuna. Kiroilen hiljaa mennessäni et nyt tää menee taas ihan pieleen – väärin. Ei mennyt pieleen, oli hyvä antaa sokerin liimautua paperiin hetken, repäisen ja lappunen on täynnä karvoja. Seuraavan lapun repäisen liian aikaisin. Kolmas onnistuu taas paremmin. Neljännellä kerralla repäistessä säärestä valuu myös verta, kiroan marevanin ja pyyhin talouspaperilla verta samalla kun levitän lisää sokeria. Aina välillä käyn pesemässä sääret uudestaan vedellä ja saippualla ja lämmitän sokeria taas hetken. Ne mitä en saa nyhdettyä irti sokerilla nypin pinseteillä. Jos mustelmia ei huomioida, olen tyytyväinen lopputulokseen. Viimeiseksi levitän jalkoihin paketin mukana tullutta öljyä.








Erityisen nopeeta tää ei ollut ja veikkaan että tähän episodiin käytettyssä ajassa höyläisin sääreni suihkussa viikkoja, ellei jopa kuukausia. Toisaalta tässäkin varmaan kehittyy ja väittäähän ne että karvoja kasvaa jatkossa vähemmän ja ne on pehmeämpiä koska niissä ei ole sitä höylän jättämää terävää kärkeä. Toistaiseksi ei myöskään ole yhtään sisäänkasvanutta karvaa tai punoittavaa karvatuppea. Olin ajatellut että se sattuisi enemmän. Ei se oikeastaan sattunut. Olin myös ajatellut että ne karvat lähtee silleen hienosti, niin kuin tv-sarjoissa. Ei lähtenyt vaan olihan se melkoista hieromista. Liekö ongelma ollut aloittelijan kehnossa tekniikassa.

Kokeilin ainetta myös kainaloihin. Ei onnistunut. Lappuseen jäi muutama hassu karva ja tahmeat kainalot. Ajattelin varata ajan kulman salonkiin ja antaa niitten nyhtää irti mun kainalokarvat. Myös intiimialueet taidan jättää ammattilaisten hommaksi.


Taidan kuitenkin kokeilla sokeria sääriin myös toiste. 





Kommentit

  1. Kannattaa laittaa talkkia ennen kuin levittää karvojenpoistoaineen iholle. Sokeroinnissa ei käytetä liuskoja, vahan kanssa käytetään liuskoja. Sokerointiaineen voi tehdä myös itse. Sokeroinnissa siis karvat poistetaan repäisemällä muovailuvahamainen sokerointiaine irti säärestä, vahaamisessa repäistään liuska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä pakkauksessa väitettiin että tää oli sokeria ja sen kanssa käytettiin liuskoja. Täytynee yrittää etsiä toisenlaista... Noviisina en osannut edes ajatella että niitä saattais olla useampaa sorttia :)

      http://parissa.com/catalog/product/chamomile-body-sugar

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...