sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

isä menee bussilla töihin

Miesten ja naisten autot. Korjatkaa jos olen väärässä. Korjatkaa jos tää ei enää ole suomalaista nykypäivää. Mun mielikuvan mukaan useimmissa suomalaisilla perheillä on yksi auto. Useammassa ei aina olis mitään järkeäkään, onhan monilla alueilla Suomessa vähintäänkin toimiva joukkoliikenne ja kattava pyörätieverkosto. Mutta sillä perheen autolla ajaa isä. Äiti kulkee työ-päiväkoti-harrastusmatkat a)julkisilla b)pyörällä c)jalan. Jos perheessä on kaksi autoa, ajaa isä sillä hienommalla autolla ja äidillä on kauppakassi, jolla kuljetetaan ruoka-ostokset ja lapset. Onko näin? Olenko oikeassa? Poikkeuksia tähän totuuteen ihan varmasti on, mutta onko keskimäärin kuitenkin näin?

naisten auto
kauppakassi
Netissä törmään jonkun sosiologin tilitykseen siitä ettei suomalaisen miehen ego kestä sitä et ajaisi naisen omistamalla autolla, tai pienemmällä autolla kuin vaimo. Samassa jutussa kerrotaan että isommat auton on miehillä koska miehet on naisia kokeneempia ja taitavampia kuljettajia. Olen hämmentynyt. Meidän osavaltiossa 54% autoilijoista on naisia, miehiä 46%.

Eihän siinä sinänsä mitään väärä ole että isä ajaa isolla autolla ja äiti kulkee lasten kanssa bussilla tai tunkee laumansa pikkuautoon, mutta eikö elämä olis helpompaa jos tää olis toisin?



isän auto


Täällä tää autohomma toimii pääsääntöisesti juuri päinvastoin. Perheissä on useimmiten ainakin kaksi autoa. Isän auto ja perheauto. Jos perheessä on ajokortti-ikäisiä lapsia on perheessä isän auto, perheauto ja lasten auto. Perheauto on suuri ja tilava. Isän auto, voi toki olla hieno ja kalliskin, mutta se on se pienempi perheen autoista. Usein se on kuitenkin huomattavasti edullisempi ja myös vanhempi perheen kahdesta autosta.

äidin auto - Honda Odyssey (8 paikkaa)

äidin auto - Toyota Highlander (7 paikkaa)

Koska emme asu siellä keskimääräisessä amerikassa, vaan täällä puoliluomu-ekokuplassa on myös runsaasti perheitä joissa on vain yksi auto. Edelleen sillä autolla ajaa kuitenkin äiti ja lapset. Isä ajaa töihin polkupyörällä tai asettuu aamulla muitten isien kanssa aamulla jonoon odottamaan työnantajan bussikuljetusta työpaikalle, tai kulkee kunnallisella kimppakyytisysteemillä naapuruston muitten isien kanssa.

isän auto - Nissan Leaf

isän auto - voi olla myös lapsettoman naisen auto

isän auto - Toyota Prius

isän auto - Matildan ja aika monen muunkin isä menee tällä töihin

isän auto - Julian, Luannan ja Evan isä menee tällä yhdessä


Näin myös meillä. Minä ajelen kuorma-autollani ja Fredde suhaa sähköllä. Mun kuorkki on vuorossa kolmas, Freddellä on tässä välissä ollut liuta pienempiä autoja. Mun kuorkki nyt ei varsinaisesti lukeudu tähän naistenautojen kategoriaan, onhan se koko maassa eniten myyty auto, ja pääasiallisesti työkalu. Silti mun auto on iso ja tilava, Fredden se pienempi - kauppakassi. 




23 kommenttia:

  1. Kyllä se taitaa Suomessa olla juuri noin keskimäärin. Me oltiin poikkeus, koska mulla on ollut aina oma auto 18-v alkaen, enkä ole myöskään tyytynyt mihinkään pikku kauppakassiin.
    Nyt USA:ssa asuessa mä ajan sillä maasturilla ja mies sedanilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös aina ollut oma auto. Suomessa sain ekan auton vanhemmilta 18-vuotislahjaksi ja myöhemmin työskentelin autoalalla, joten oma työsuhdeauto oli itsestäänselvyys.

      Poista
  2. Moikka,
    meidän perhe on poikkeava tästä suomalaisesta linjasta. Mieheni menee julkuilla töihin eikä juuri aja autoa. Auto (volvo V60) on minulla ja lapsilla käytössä koko ajan. Mieheni työpaikan läheisyydessä on järkyttävä pula parkkipaikoista, ei olisi edes järkevää mennä omalla autolla. Tämä että miehellä on perheen "ykkösauto" on asia mitä olen ihmetellyt monta kertaa...

    Terkuin S. Espoosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuljin täällä bussilla töihin yhdessä vaiheessa, kosla pysäköinti Seattlen keskustassa on järkyttävän kallista :)

      Poista
  3. Suomessa on erilainen työkulttuuri kuin USA:ssa. Täällä miehetkään eivät läheskään aina työskentele iltamyöhään vaan meno on perhekeskeisempää. Isillä on täällä USA:n meinikiä enemmän aikaa lapsilleen. Niinpä meidän omakotialueella ja mun tuttujen joukossa isät kuskaa lapsia enemmän autolla kuin äidit. Jos perheessä on useampi auto (kuten nykyään monilla on), kuskaaja ottaa yleensä sen isomman auton, kun lähtee kuskaamaan lapsia.

    Meillä isä on kuskannut lapset partioon, judoon, seurakuntatoimintaan, musiikkiharrastuksiin jne ja usein se vuorottelee kuskaamisissa mun keskimmäisen pojan parhaan kaverin isän kanssa. Pojilla on nimittäin samoja harrastuksia. Mun mies mm tätä nykyä jatkokouluttautuu yliopistolla ja naapurin pojan isä on johtotehtävissä. Silti miehet kuskailee enemmän kuin me naiset...näin ainakin tällä meidän suht varakkaalla omakotialuella. Mut tosissaan, koska Suomessa työt eivät imaise yleensä isienkään aikaa niin paljon kuin USA:ssa, niin yleensä mikäli autoja on useampi lasten kuskaaminen hoituu mun näkövinkkelistä yleensä sillä perheen isommalla autolla, usein isä ratissa ja samassa kyydissä voi olla naapureittenkin mukuloita. Kuskaaja voi olla Suomessa yhtä hyvin isä kuin äitikin, mun tuttavapiirissä nyt tosin ainakin sattuu kuskaaja olemaan useimmin isä. Liekö syynä se, että monella mun tutulla mammalla on imetettävä vauva ja moni äiti tykkää siis mieluummin olla vauvelin lähellä, jos mahdollista, ennemmin kuin kuskaamassa isompaa katrastaan. Mut silloinkin, kun meillä ei ole ollut vauvaa, isä on kyllä ollut se lasten harrastuskuski. Ja juu, tällä alueella on paljon isoja perheitä, joissa kuskattavaa riittääkin. Ja tällä alueella useimmissa pihoissa on ainakin kaksi autoa ja joissakin sitten myös ne nuorten aikuisten omat autot päälle.

    Toki on myös asuinalueita, joissa pihalla on vain yksi auto yleensä tai sitten käytetään vain julkista liikennettä. Helsingissä keskustassa asuu paljon perheitä, joilla ei ole autoa ollenkaan. Siellä on tosi kätevää kulkea julkisella liikenteellä ja joskus sitten taksilla.

    Ai niin, osaan harrastuksista lapset kulkee Suomessa kyllä ihan itse joukkoliikenteellä tai pyörillä.

    Mut mulle on vieras toi juttu, että Suomessa perheen isoin ja paras auto ois isän käytössä ja äiti käyttäis ns kauppakassia ja kuskailis itse sitten sillä myös lapsia harrastuksiin. Eihän siinä ois mitään järkeä. Oisko tuollaista ollut joskus 20-15 vuotta sitten. Mulla on sellainen kuva, että meno on muuttunut. Miten lienee muiden suomalaisten näkövinkkelistä.

    - kotiäiti

    VastaaPoista
  4. Meidän perhe täällä Suomessa autoilee sitten kuin jenkit; äidillä on iso ja uusi auto ja iskä ajaa vanhemmalla -05 "kassilla". Julkista ei ole niin että töihin ehtisi 08:00 tai 07:00, eli ilman kahta autoa ei voitaisi asua edes näin "maalla"= HKI ytimeen 55 km. Meille tämä oli itsestäänselvyys alusta asti= olin lasten kanssa hoitovapaalla ja liikuin päivät kolmen lapsen kanssa.

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on vain ja ainoastaan ihanaa ja hienoa jos suomessakin on herätty siihen, että täkeintä on se että se jolla on lapset mukanaan ajelee isommalla ja toivottavasti myös turvallisemmalla autolla.

      Poista
  5. No, voin kertoa vaan omasta perheestäni. Kun lapset olivat pieniä (neljä jotka syntyneet alle kuuden vuoden sisään) meillä oli yksi auto ja sitä käytin minä. Lasten kasvettua ja varallisuuden kartuttua meillä oli kaksi autoa eli kummallakin vanhemmalla omansa. Lasten saatua yksi kerrallaan ajokortin meillä pahimmillaan oli neljä autoa. Nyt meillä on taas yksi, kun kaikki lapset jo aikuistuneet. Ajamme aamuisin samalla kyydillä töihin ja bussilla palaa hän, jolla ei ole autolle suurempaa tarvetta. Mieheni tekee 12-14 h päiviä ja minä normi 7-8 h eli emme lähde töistä yhtäaikaa. Toimii systeeminä mainiosti.

    VastaaPoista
  6. Oispa kiva tietää tilasto. Omassa havaintojoukossa tuntuis olevan kaikkea autottomista perheistä niihin, joissa nimenomaan siihen naisen autoon on panostettu (jos nainen on se, joka kuskaa lapsia, itse asiassa aika paljon on myös niitä, joissa se arjen kuskausten pyörittäjä on mies ja sit aika paljon myös niitä, joissa perheeseen ei kuulu miespuolisia aikuisia :) ). Autojen kokoja ja laatuja en taas osaa vertailla, koska en tiedä niitä mitään.

    Me kyllä ollaan osittain tyypillinen yhden auton perhe, syystä että mä en autokoulusta huolimatta osaa ajaa. Sellainenkin voi add+si hahmotushäiriöineen ja dyspraksioineen olla :) No silleen kai kuitenkin epätyypillinen, että meillä autoa ei käytä arjessa kukaan, vaan kummatkin liikkuu kävellen ja julkisilla, jatkossa ehkä myös pyöräillen (tosin mun pyöräilyä noi mainitut piirteet kyllä rajoittaa sitäkin). Auto käytössä ehkä kerran viikossa tai parissa, kesällä mökki- yms. matkoilla.

    Poistin mun kommentin ja siirsin tänne, kun oli mennyt väärään postaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta, mä en edes huomannut et se meni väärään paikkaan kun puhelimen kautta näitä julkaisin eilen.

      Autoilu ei oo kaikkia varten ja muista on tärkeää ymmärtää omat rajansa myös tässä asiassa. Mulle autolla ajaminen on ihanaa ja tärkeää, ja ihan vaan ilman määränpäätä ajeleminen loistava rentoutumisen muoto ;)

      Poista
  7. Olisi todella kiinnostavaa lukea Suomen tilastoja aiheesta. Tuntumani on, että tyyli on muuttunut sellaiseksi, että se joka kuljettaa lapsia ottaa käyttöönsä yleensä sen turvallisemman ja isomman auton. Kuskaaja on tätä nykyä Suomessa erittäin usein mies, ehkä jopa naisia yleisemmin. Suomen kulttuuri on muuttunut koko ajan lapsi-ja perhekeskeisemmäksi ja nykyään miehetkin kehuskelee ehkä ennemminkin lastensa fiksuilla ja kehittävillä harrastuksilla, koulumenestyksellä sekä yhteisillä perhepuuhilla kuin autonsa merkillä ja hienouksilla.

    Sitä pidetään arvostettavana, että vanhemmat satsaavat lapsiinsa ja yhteiseen aikaan. Sillä ajankäytöllään ja omistautumisellaan lapsiinsa ja parisuhteeseensa osa jo snobbailee. Hehkutuskuvat somessakin ovat tätä nykyä Suomessa ennemminkin perhejutuista kuin materiasta. Kun tietty varallisuustaso on saavutettu, esitelläänkin ylpeänä jo sitä kenellä on tahtoa ja varaa käyttää aikaa perheeseen. Näin ainakin tietyissä piireissä.

    Ja jotkut eivät edes lähde enää Suomessa ollenkaan siihen egon pönkitykseen materialla kuten automerkeillä pröystäilemällä. Osa valitsee jo alunperinkin satsaamisen yhteiseen aikaan ja
    harrastuksiin.Tämä nykysuuntaus miellyttää ainakin itseäni enemmän kuin se vanha egon pönkityssysteemi materian keinoin. Monelle miehellekin Suomessa auto on todellakin nykyään vain kulkuväline ja hyvä niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin olis mielenkiintoistä nähdä virallisia tilastoja autoilusta Suomessa. Osuuko tänne kommentit niistä perheistä joilla lapset kulkee sillä isommalla ja usein myös turvallisemmalla menopelillä, vai onko asetelma oikeasti muuttunut maanlaajuisesti.

      Poista
  8. Mielenkiintoista, että tähän kommentoivat kaikki joiden perheessä asiat ovat erilailla kuin Yksiksen kuvailemassa "keskivertoperheessä". Silloin kun me asuttiin Suomessa niin me molemmat ostettiin itse omat automme. Koska myös minulla "perheenäidillä" oli hyvä palkka, oli minulla varaa ostaa myös parempi auto. Useinhan naiset on huonompipalkkaisissa töissä kuin miehensä ja joutuvat tyytymään pienempään, halvempaan autoon. On myös paljon perheitä ja ihmisiä joita ei autot kiinnosta, joten vaikka olisikin varaa niin tyydytään vähempään. Omassa kaveripiirissä Suomessa se kuljettaa lapset harrastuksiin, joka ehtii. Mä vien mieluummin isompia harrastuksiin, kun kuuntelen vauvan kitinää kotona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on perheessä yhteinen talous ja rahat eikä kummallakaan ei ole tiettyä omaa autoa vaan kulkuvälineet, talo ym ovat yhteisiä ja ostot harkitaan aina yhdessä ja käyttö mietitään ja sovitaan yhdessä. Tuntuupa jännältä ja vieraalta ajatus, että mulla ja siipalla ois ihan "omat" omat autot. Olen niin tottunut siihen, että tavallaan kaikki on yhteistä perheessämme, että ihan hätkähdin, kun tajusin, että toisissa perheissä voi tosiaan olla aika toisenlaiset systeemit. Avartavia nämä nettijutustelut! :)

      No joo, en käytä mieheni hammasharjaa ja ajattelen, että se on sen oma. Jotain meilläkin siis tälläistä. :D

      Poista
    2. Hih, meillä kitisisi vauva, jos äiti ja tissukat lähtisivät tien päälle. Vauveli on syönyt syntymästään asti vain mun rintamaitoa ja aion pysyä sillä linjalla, joten tykkään olla mieluummin kotosalla siitäkin syystä verrattuna kuskaamishommiin. Kaiken huipuksi tämäkin vauvani on jo osoittautunut lehmänmaitoallergiseksi kuten esikoinenkin oli pienenä eli jos syön maitotuotteita pikkuiselle tulee ihan äidinmaidon kauttakin ihottumaa ja pahoja vatsanväänteitä. Tälläiselle erityisherkälle lapselle olisikin vaikeaa löytää sopivia korvikkeita. Esikoisellekaan ei löytynyt mitään, kun varalle olisin vähän isompana etsinyt pilkottuja korvikkeita. Kaikki soijapohjaisetkin olivat tosi sopimattomia.

      Pari kertaa olen lypsänyt varalle, mutta se on niin rasittavaa, että mieluummin jään tisseineni kotosalle ravintoa tarjoamaan ja vauvan kanssa puuhastelemaan. Onneksi vauva ei juuri kitise vaan on varsin aurinkoinen, kun olen nyt saanut oman dieettini hänelle räätälöidyksi ja massu ja iho on pikkuisella saatu kuntoon.

      USA:ssa (täys)imetys ei taida olla kovin yleistä, kun äitiysvapaatkin ovat niin lyhyitä. Suomessahan taas suositellaan virallisestikin lapsentahtista täysimetystä 6kk ja sen jälkeenkin osittaista imetystä ainakin yksivuotiaaksi. Mikäli haluaa lapsentahtisesti (täys)imettää, niin tuo isojen lasten kuskaaminen käy lähes kaikille imettäville äideille aika haastavaksi.

      Tavallaan onneksi en muutenkaan ole koskaan tykännyt ajaa autoa, osansa lienee jonkin asteisella keskittymishäiriölläni. (Täällä lukijoissa meitä taitaa olla tämmöisiä enemmänkin, huomasin.) Osaan keskittyä paremmin lapsiini kuin ajamiseen, joten meillä kaikkien etu on, että mies kuskaa ympäriinsä vaihtelevalla kokoonpanolla.

      Monet naisetkin totta kai tykkää ajella autolla, mutta esim minä en kuulu siihen joukkoon ja olen kiitollinen kuskina toimivasta miehestäni.

      Suomessa on hyvin vaihtelevaa kuka kuskaa ja millaisella autolla, mutta yleensä minusta isoin auto on perheissä käytössä lasten kuljetteluun.

      Poista
    3. Mietin Anna ihan samaa. Onko tämä vaan sattumaa, vai onko asetelma todella oikeasti muuttunut?

      Mitä raha-asioiden hoitoon tulee, olen ymmärtänyt että Suomessa on melko yleistä että perheessä kummallakin palkansaajalla on omat tilit joista sitten maksellaan niitä yhteisiä kuluja ja ylijäävät rahat jäävät omaan käyttöön. On myös perheitä joissa kuluja jyvitetään prosenttiosuuksien mukaan.

      Poista
    4. Mulla Suomesta pois muutosta on vasta 1,5 vuotta, joten en usko että Suomi on siinä ajassa juuri ehtinyt muuttumaan. Tampereella, Kirkkonummella ja Espoossa rivitaloyhtiöissä asuessa tein kyllä useampaankin kertaan sellaisen havainnon, että jos perheessä on yksi auto niin sillä ajaa isä ja äiti menee bussilla/pyörällä. Jos perheessä on kaksi autoa niin se hienompi ja isompi on yleensä isän ja se kauppakassi on sitten äidin auto. Se millä lapset viedään harrastuksiin on toki eriasia.
      Raha-asioissa on varmasti paljon erovaisuuksia. Monessa tuntemassani perheessä palkat tulevat eri tileille ja siitä sitten siirretään rahaa yhteiselle tilille. Näin oli myös meidän perheessä Suomessa asuessa. Nyt kun me asumme USA:ssa ja minä en ole töissä, niin meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat.

      Poista
    5. Niinpä, mutta ei meidän kenenkään yksittäisistä havainnoista voi päätellä kovinkaan paljon. Mun havainnot on lähinnä Helsingistä ja Espoosta, osin myös Kirkkonummelta ja ne puhuu ihan eri kieltä kuin sun havainnot.

      Luultavasti silti meistä kumpikin on havaintonsa tehnyt ihan oikein, mutta niistä vaan ei pitäis heti päätellä kovin paljon, varsinkin kun asiassa on niin monta muuttujaa (asuinpaikka, liikenneyhteydet, perhekoko ja -rakenne, vanhempien työtilanne, autojen määrä...) että tälleen tutkijataustaisena mun mielestä ei näillä tiedoilla pitäis edes yrittää yksinkertaistaa kuviota siihen, että äidit ajaa rupuautoilla ja isät ei.

      Poista
    6. Heh ja mun näkökulmasta (postinumeroalue 002xx Helsinki) perheillä on tyypillisesti nolla autoa, tai jos auto on, niin yksi kpl. Julkiset ja polkupyörä (plus pyörän peräkärry tai kuormapyörä) on noin pääosin se järkevin liikkumismuoto täällä kun "maalaiset" (=kehä 1:n ulkopuolelta tulevat ;)) survoutuvat tänne omilla autoillaan ... Helsingissä kun järkevä pyöräilykausi on viime vuosina ollut tosi pitkä, tänä vuonna tammi-helmikuu mentiin bussilla, sit palattiin fillarikastiin.

      Poista
  9. Jospa se Yksiksen kuvailema suomalainen "keskivertoperhe" ei oikeasti edustakaan Suomen tilanteen todellisuutta. Onhan siitä aika kauankin jo, kun Yksis muutti pois Suomesta. Mulle ei Suomi näyttäydy tuollaisena autoilumaana kuin Yksis kuvailee. Täällä monissa perheissä kuskaillaan lapsia just sillä parhaalla autolla ja kuski voi olla ihan yhtä hyvin mies kuin nainen. Jenkeissä kuskailija lienee useammin nainen, koska miehillä menee usein Jenkeissä tosi pitkään töissä, jos olen oikein ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  10. Jee, vihdoin joku muu, joka ei "osaa" ajaa autoa :)

    Mutta siitä piti vielä jatkaa, kun joku kommentoi, että lapset kulkee itsenäisesti harrastuksiin. Juuri näin. Meillä on harrastukset ainakin jopa ihan valittu siltä pohjalta, että matka niihin onnistuu kävellen, pyörällä tai julkisilla. Vaikka mun lapset ei vielä kulje matkoja yksin (syystä että ovat asuneet suurimman osan elämäänsä kulttuurissa+miljoonakaupungissa, jossa lapset liikkuu yksin vasta lukioikäisinä), haluan silti, että esim. liikuntaharrastukseen ei mennä autolla. Musta sellainen vaan on pöhkö elämäntapa enkä meille halua sellaista. Sit jos jatkavat jotain lajia niin, että se vie mennessään eri puolille, niin ok, mutta kun on kyse alle kouluikäisten tai pikkukoululaisten harrastuksista, niin ei kuljeta autolla muuta kuin poikkeustilanteissa.
    Toki meillä valittu asuinpaikkakin niin, ettei kummankaan tarvitse autoilla arjessa ja kulttuuri- yms. riennot ja omat harrastukset löytyy kävelymatkan päästä tai lyhyen julkisen liikenteen matkan päästä.
    Koko autokysymys on siis mulle oikeestaan täysin absurdi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä on ihan parasta, kun meidän asuinpaikassamme yhdessä Suomen pikkutaajamassa ( 50 kilsaa Helsingistä) lapset voivat pyöräillä tai kävellä partioon, sählyyn, taidekerhoon tms. Se on aivan upeaa. Mitä vähemmän auton käyttöä sen terveellisempää sekä lapsille, aikuisille että luonnollekin! :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.