Siirry pääsisältöön

paluu ikkunaan

Voishan tässä kirjoittaa jostakin muustakin, mutta tietojenkäsittely, käyttöjärjestelmät ja tietokoneet on viimeisen reilun vuorokauden aikana ajaneet kaiken muun ylitse. Ei niin ettei elämässä olis tapahtunut muuta, on tapahtunut, meillä aina tapahtuu... mutta jos ei oo välineitä millä kirjoittaa valuu tapahtumat ja hetket ohitse tallentamattomina. Tallessa on kymmeniä kuvia puistoista ja aurinkoisista kevätpäivistä, sellaisista joina elohopea nousee reilusti päälle viidentoista ja elämä on vaan keväisen ihanaa. Ohitse valuu K:n kirjajonot meidän portaissa ja niitten tuomat muistot M:n tekemistä jonoista. On kevään ekat drinksut pihalla, pyöräretki ja se hetki kun O pyörän satulassa pissaa housuun kykenemättä kertomaan miksi se ei pyytänyt pysäyttämään.

pyöräretkellä


Kirjoitan kuitenkin tietokoneista, käyttiksistä ja kuvankäsittelystä. Uusi näppis, vieras hiiri...

Perjantai-iltapäiväksi mulla oli suunnitelma. Me oltiin menossa puistoon. Reppukin oli pakattuna eväillä... Jumppa, puistoon, koulubussi, välipala puistossa, kotiin. Mun piti nukkua päiväunet ja sit meidän piti M:n kanssa pelata lautapelejä. Toisin kävi. Kesken mun jumpan puhelimeen pärähtää Fredden sähköposti; ”Oon myynyt sun koneen! Nähdään kohta, haetaan M ja käydään ostamassa sulle omena.” Jannut kapinoi. Me lähdetään puistoon melkein kesken mun jumpan, leikitään kunnes M:n bussi tulee ja hypätään Fredden kyytiin. M murjottaa. Sen sisäinen suunnitelma oli ollut toisenlainen.

Me syödään ravintolassa luomuburgerit ja käydään ostamassa omena. Me ajetaan kotiin, ja mä luovutan vartin jälkeen. Painelen yläkertaan, katson tabletilta Greyn Anatomiaa, juttelen hetken M:n kanssa ja nukahdan.


Aamulla taistelen uuden omppuni kanssa tovin jos toisenkin. Neljässä tunnissa en ole vielä kyennyt saamaan vesileimoja valokuviin. Kaipaan takaisin vanhaan, siihen mitä osasin. Omena palaa kauppaan. Kävelen ostoskeskuksen leveän käytävän toiselle puolen ja ostan ikkunakaupasta itselleni parannetun version vanhasta ikkunastani. Kotiin lähtee Surface Pro 3 turkoosilla näppiksellä, sen entisen Pro2:en tilalle. Olen onnellinen. Investoin ja ostan itselleni vihdoinkin Adoben Photoshopin. Tunnin jälkeen ostan itselleni netistä Photoshopkurssin. Sen kurssin jälkeen mulla on varmaan taas valokuviakin...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää