Siirry pääsisältöön

paluu ikkunaan

Voishan tässä kirjoittaa jostakin muustakin, mutta tietojenkäsittely, käyttöjärjestelmät ja tietokoneet on viimeisen reilun vuorokauden aikana ajaneet kaiken muun ylitse. Ei niin ettei elämässä olis tapahtunut muuta, on tapahtunut, meillä aina tapahtuu... mutta jos ei oo välineitä millä kirjoittaa valuu tapahtumat ja hetket ohitse tallentamattomina. Tallessa on kymmeniä kuvia puistoista ja aurinkoisista kevätpäivistä, sellaisista joina elohopea nousee reilusti päälle viidentoista ja elämä on vaan keväisen ihanaa. Ohitse valuu K:n kirjajonot meidän portaissa ja niitten tuomat muistot M:n tekemistä jonoista. On kevään ekat drinksut pihalla, pyöräretki ja se hetki kun O pyörän satulassa pissaa housuun kykenemättä kertomaan miksi se ei pyytänyt pysäyttämään.

pyöräretkellä


Kirjoitan kuitenkin tietokoneista, käyttiksistä ja kuvankäsittelystä. Uusi näppis, vieras hiiri...

Perjantai-iltapäiväksi mulla oli suunnitelma. Me oltiin menossa puistoon. Reppukin oli pakattuna eväillä... Jumppa, puistoon, koulubussi, välipala puistossa, kotiin. Mun piti nukkua päiväunet ja sit meidän piti M:n kanssa pelata lautapelejä. Toisin kävi. Kesken mun jumpan puhelimeen pärähtää Fredden sähköposti; ”Oon myynyt sun koneen! Nähdään kohta, haetaan M ja käydään ostamassa sulle omena.” Jannut kapinoi. Me lähdetään puistoon melkein kesken mun jumpan, leikitään kunnes M:n bussi tulee ja hypätään Fredden kyytiin. M murjottaa. Sen sisäinen suunnitelma oli ollut toisenlainen.

Me syödään ravintolassa luomuburgerit ja käydään ostamassa omena. Me ajetaan kotiin, ja mä luovutan vartin jälkeen. Painelen yläkertaan, katson tabletilta Greyn Anatomiaa, juttelen hetken M:n kanssa ja nukahdan.


Aamulla taistelen uuden omppuni kanssa tovin jos toisenkin. Neljässä tunnissa en ole vielä kyennyt saamaan vesileimoja valokuviin. Kaipaan takaisin vanhaan, siihen mitä osasin. Omena palaa kauppaan. Kävelen ostoskeskuksen leveän käytävän toiselle puolen ja ostan ikkunakaupasta itselleni parannetun version vanhasta ikkunastani. Kotiin lähtee Surface Pro 3 turkoosilla näppiksellä, sen entisen Pro2:en tilalle. Olen onnellinen. Investoin ja ostan itselleni vihdoinkin Adoben Photoshopin. Tunnin jälkeen ostan itselleni netistä Photoshopkurssin. Sen kurssin jälkeen mulla on varmaan taas valokuviakin...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän