Siirry pääsisältöön

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?

Kun multa kysytään aiotaanko me palata joskus Suomeen, vastaan ei. Ei me aiota. Seuraava kysymys on usein et miks me lähdettiin. Vastaan diplomaattisesti että me ei vaan olla kovin hyviä suomalaisia. Meille tämä sopii paremmin ja täällä on meidän koti. Täällä me asutaan, täällä lapset on syntyneet, täällä on niitten koulut, ystävät ja meidän elämä.

Kysyjä nostaa usein esille Suomen erinomaisuuden. Kyllä täällä maailmalla monen silmissä Suomi on se pieni paratiisi, missä kaikilla on ilmainen terveydenhuolto, ilmainen huipputason koulutus ja kaikista pidetään huolta. Suomi on monen amerikkalaisen silmissä hyvinvointivaltion ihannekuva. Silti me ollaan mieluummin täällä. Ei ilmaston takia. Ei rahasta. Ei pakosta, vaan ihan omasta valinnasta.

Suomalainen lukija tietää ettei suomalainen terveydenhuolto ole oikeasti ilmaista. Lääkärissäkäynnistä maksetaan, sairaalapäivistä maksetaan, lääkkeistä maksetaan. Suomalainen lukija tietää että huipputerveydenhuolto on ruuhkautunut, jonot on pitkiä ja tekijöitä liian vähän. Suomalainen lukija tietää myös että myös Suomessa on hyviä ja huonoja kouluja ja niissä kouluissa parempia ja huonompia opettajia. Suomalainen lukija tietää että suomalainen nuoriso masentuu. Se tietää että koulukiusaaminen on ongelma, samoin kuin syrjäytyminen siinä missä sosiaalietuuksien väärinkäyttökin. Suomalainen lukija tietää että suomalaisista vanhuksista ei ole rahaa huolehtia. Suomalainen lukija tietää että vammaiset joutuvat taistelemaan saadakseen heille kuuluvat edut. Ei ole rahaa. Amerikkalainen ei tiedä. Se kuvittelee että Suomessa on oikeesti vaan onnellisia ihmisiä jotka ei tee töitä ja saa kaiken ilmaiseksi. Amerikkalainen ei tiedä että Suomi on ajautumassa konkurssiin samalla kun suomalainen pitää kynsin ja hampain kiinni oikeuksistaan ja saavutetuista eduistaan.

Suomi tarvitsee kuumeisesti lisää rahaa. Mistä sitä saadaan? Kukaan ei tiedä. Supercell teki voittoa kolme miljoona euroa per työntekijä. Työntekijöitä oli muutama kymmenen ja joku jo ehti älähtämään että moinen menestys syö suomalaisten työpaikkoja eikä ole reilua. Vastaavasti Microsoft teki 17 miljoonaa euroa voittoa työntekijää kohden. Kukaan ei älähdä, työntekijöitäkin on toki se 110000. Pitääkö kaiken kuitenkaan olla aina niin reilua? Mistä saadaan Suomeen lisää rahaa? Kuka keksii jotakin uutta? Kuka ymmärtää että on tullut aika purkaa se suomalaisen hyvinvointivaltion irvikuva, se mikä ei enää toimi, vai onko se koskaan edes toiminut. Joku heilutteli ilmassa mahdollisuutta verottaa Suomesta lähtijää, alkuun kertapömpsäys lähtiessä. Kysymys kuuluu koska joku keksii että meitä maailmalla asujia vois verottaa myös tuloverotuksen puitteissa? Sinä päivänä täytän kaavakkeen, maksan 400 euroa ja palautan passin luopuessani Suomen kansalaisuudestani.


Ratkaisu tuskin löytyy verotuksen kiristämisestä tai uusista veroista. Ratkaisu ei löydy ulkosuomalaisten verottamisesta tai lähtemisen estämisestä. Kyllä ratkaisun täytyy tulla jostakin muualta. 


Kommentit

  1. HyväHyvä, juuri tätä mieltä itsekin olen. Suomeen palatessa elimme kaksi vuotta "odotustilassa" , odotimme poispääsyä sieltä. Kaksi vuotta päivittäin ikävöimme pois. Onneksi päästiin ja toivottavasti tämän jälkeenkin matka jatkuu. Suomen tilanne on käsittämätön. Tässäkin tilanteessa, elätetään jopa sukupolvesta toiseen tyyppejä "tunnen oikeuteni, mutten velvollisuuksiani". Siis näitä ihmisiä on samassa suvussa jo kolmannessa polvessa. Se on erikoista, että meidän joidenkin pitää tuntea vain ne velvollisuudet. Maa on konkurssissa ja vielä ehdotetaan, että verotetaan lisää näitä, jotka muutenkin maksavat tätä leikkiä. Ei ole vielä käynyt ehdokkailla mielessä, että sieltä on vielä melko helppo lähteä. Kuka maksaa tämän kaiken? Itsellä katosi kahdessa vuodessa työstäkin pohja, kun piti työkseen hoitaa näitä "loisia" ilman minkäänlaista hoidollista tarvetta. Katosi empatiakyky ja oma ammatinvalinta mietitytti, ammattietiikka joutui lukuisia kertoja koetukselle. Jouduin miettimään, että teen jokaisen raskaan työvuoroni loppuun, jotta osa palkastani menee näille pummeille aineisiin tai alkoholiin. Toivottavasti tulee uusia kasvoja eduskuntaan ja ongelmiin OIKEASTI herättäisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jottain tarttis tehrä... oikeesti. Rahat on Suomessa loppu eikä järjestelmää ole mahdollista enää ylläpitää. Kun vielä olis tarjota ne ratkaisut ja se viisastenkivi.

      Poista
  2. "Jos Albert Einstein olisi nyt teini-ikäinen, olisiko hän onnellisempi ja tyytyväisempi koululainen oman asuinalueensa lähiökoulussa vai jossain superfiksujen kakaroiden tylypahkassa jossa on sadan tonnin vuosittaiset lukukausimaksut?

    Amerikan kultamaahan rakastunut kolumnisti ei ole maininnut sanaakaan siitä että sen maan koululaitoksesta valmistuneista aikuisista noin 10 prosenttia on functionally illiterate, eli heidän lukutaitonsa ei riitä virallisten lomakkeiden täyttämiseen. Jotain hyvää se suomalainen tasapäistäminen siis voi saada aikaan.

    Pitääkö tasa-arvon ihannetta syyttää siitä että se ns. hyvinvointivaltio on tuottanut röyhkeitä ja vastuuttomia poliitikkoja, ikään kuin niitä ei muutenkin tässä maailmassa olisi. Jokaisessa sukupolvessa nuo ominaisuudet ilmenevät omalla tavallaan, eikä se ole koskaan kaunista katsottavaa. Heikan järkeily ontuu tosi pahasti."

    Hyviä kommentteja tuon aika asenteellisen kirjoituksen alla. Suomessa on puutteensa kuten joka maassa, mutta esim Jenkkilään verrattuna Suomessa voidaan keskimääräisesti paljon paremmin. Suomessa ei ole suhteellisestikaan niin paljon lukukyvyttömiä eikä terveydenhuollon ulkopuolelle jääneitä. Suomessa ei ole kärsimystä ja syrjäytyneitä niin paljon kuten jenkkilässä.

    Ja suomen nuorisoa ja lapsia ei huumata psykostimulantein ym kemiallisin myrkyin läheskään niin laajasti kuin Jenkkilässä. Säälin Amerikan myrkytettyjä lapsiraukkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... voi meidän huumattuja, myrkytettyjä lapsiparkoja.

      Poista
    2. Itse asiassa luulen, että Albert Einstein olisi huomattavasti onnellisempi siellä superfiksujen lasten koulussa - ainakin, jos hänen vanhemmillansa olisi varaa maksaa sen lukukausimaksut. Yksi omista lapsistani (Suomessa) kävi ihan tavallisen lähiala-asteen, meni sitten yläasteelle matematiikkaluokalle, jonne karsittiin pääsykokeilla puolet halukkaista, ja kävi lopuksi ns. eliittilukion. Jokaisen koulun vaihdon yhteydessä hänen onnellisuutensa (ainakin kaikessa, mikä koski koulua ja koulukavereita) kasvoi monta sataa prosenttia.

      Kepa

      Poista
    3. Mun lapset (ja itse minäkin) taas ovat olleet onnellisia luokkiensa priimuksina tavallisissa kouluissa. Yliopistokin oli kiva, vaikka oli ihan tavallinen Helsingin yliopisto. Voihan olla, että joku eliittiyliopisto olisi ollut vielä kiinnostavampi, mutta ihan onnellista aikaa tuo opiskelu on mulla ja lapsilla ollut tavallisissa kouluissa, vaikka tutkimuksissa on paljastunut kognitiivisten testien mukaan meistä monella kuuluminen kahden prossan terävimpään kärkeen.

      Mitenkäs tuo Yksiksen kertoma "olemme alueen kuningaspari, kun asumme seudun parhaalla alueella ja sen isoimmassa talossa." Kyllä se musta aika leuhkimiselta kuulostaa. Itse en kehtaa omaisuudestani ja perheemme tuloista yleensä pitää kovin suurta ääntä, vaikka sitä maallista mammonaa onkin. Enkä ainakaan blogissani enkä varsinkaan köyhempien seurassa. Kukin taaplaa tyylillään ja toisaalta onhan varsin assimaista olla piittaamatta kirjoittamattomista etiketeistä ja kertoa suoraan ja reteesti asioita, joita moni ei kehtaisi. Kyllä assit kehtaa ja onhan se jotenkin liikuttavaakin toisaalta. :D

      Poista
    4. "Illan lopputulema oli että koska me asutaan täällä oman alueemme pikkutaloissa on tää ihan selvästi alueen ”trailer park” ja kun meidän talo on kerran pohjapiirustukseltaan suurin, ollaan me alueen kuningas ja kuningatar."

      Suora lainaus viittaamaasi pätkään. Tämä oli naapureiden viinilasin ääressä kehittämä vitsi, kun emme todellakaan asu alueemme isoimmassa, saati arvokkaimmassa talossa.

      Poista
  3. Yksis taas vauhdissa mollaamassa Suomea. Vai on Suomi oikea hyvinvointivaltion irvikuva! Aika paksua tekstiä ihmiseltä, joka asuu maassa, jossa on slummeja, lukutaidottomia aikuisia, ilman terveydenhoitoa jääviä epätoivoisia sairaita, lähes maailman entiten ampuma-aseväkivaltaa, maailman lääkityimmät ja huumatuimmat ADHD-lapset jne

    Suomessa voidaan 6-0 paremmin kuin USA:ssa, jos kokonaisuutta katsotaan. Kukaan ei edes kehtaa väittää, että USA olisi hyvinvointivaltio. Maan tulo-ja varallisuuserot ovat samaa tasoa kuin pahimmissa kehitysmaissa ja olot sen mukaisesti epävakaat ja monin paikoin väkivaltaiset.

    Naurettavaa USAlaisen miehensä tuloilla elelevän kotirouvan morkata Suomea. Jos et ois naimisissa Fredden kanssa tai teille tulis ero, oisit itse ehkä Amerikan hyväntekeväisyysmuijien armeliaisuuden varassa. Ei sun ansaitsemiskyvyillä (lähihoitaja taidat olla koulutukseltasi) sais kunnon sairasvakuutuksia sulle ja sun lapsillesi. Toivottavasti Freddessä vielä kauan henki pihisee tai USA voi näyttää sulle karummat kasvonsa...Aika vastenmielistä muuten tuo sun usein esiintyvä elintasollanne leuhkiminen, varsinkin kun se perheenne ansaitsija on miehesi etkä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tätä vastenmielistä tekstiä onneksi oo pakko lukea. Tiesithän muuten että kateus on suomalaisten kansantauti? Niin, ja jos Fredden henki lakkaa pihisemästä on onneksi olemassa henkivakuutus ;)

      Poista
    2. Minä en ole ainakaan kokenut, että Yksis leuhkisi perheensä elintasolla. Hän vain kertoo elämästään aika yksityiskohtaisesti, jolloin toki rahankäyttökin näkyy siinä. Mutta minusta Yksiksen blogista tekee mielenkiintoisen juuri se, että hän kertoo jokapäiväisestä elämästä niin yksityiskohtaisesti eikä puhu vain jostain kohokohdista, kuten matkoista. Juuri se arkipäivän elämä maailman toisella puolella kiinnostaa minua.
      Mitä Suomen arvosteluun tulee, niin luulen useimpia suomalaisia ärsyttävän se, että monesti Suomea arvostelevat jutut on kirjoitettu tosi kärjistetysti ja yksipuolisesti, niin kuin sekin Hesarin kolumnistin juttu, johon Yksis viittasi. Kaikki suomalaiset nähdään tyhminä lampaina, jotka eivät vain tajua, että muualla elämä on paljon parempaa. Kyllä meistä useimmat tajuavat, että eri maissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Minulle Suomen hyvät puolet painavat enemmän kuin tuntemieni muiden maiden (ml. USAn), mutta ymmärrän täysin, että joku toinen arvostaa asioita toisella tavalla.

      Kepa

      Poista
  4. Kiinnostais lukea sellainen postaus, jossa kuvailisit sellaisen lähihoitajaperheen palkkatasoisen perheen elämää ja elintasoa USA:ssa. Eli kirjoitapa kuvitteellinen kertomus siitä, millaisella alueella asuisi kahden lähihoitajatasoisen palkkatason työssäkäyjän perhe, jossa on kolme (erityis)lasta. Millaiseen terveydenhoitoon tälläisellä perheellä on USA:ssa rahaa, millaiseen asuntoon, millaiseen ruokaan jne? Kiinnostaisi lukea. Perustason suorittavan työn raatajilla (esim jos perheessä on kaksi kaupan kassan, lähihoitajan, siivoojan, koulun keittäjän tms perustason työntekijän palkkaa) on Amerikassa usein varsin alkeelliset elämän olosuhteet ja kovin epävarma mahdollisuus hyvään terveydenhoitoon, jos olen oikein ymmärtänyt ja laskeskellut. Olisi tosiaan kiinnostavaa lukea tälläisen palkkatason omaavan perheen kuvitteellisesta elintasosta ja elämäntyylistä USA:ssa. :)

    Mietiskelijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä taloa meidän talosta vasemmalle - jos katson ulos olohuoneen ikkunasta - on samanlainen pieni talo kuin meillä. Talo on keltainen ja siinä on iso kuisti. Talossa asuu Janet ja Lawrence kahden tyttönsä Yolandan ja Celestinen kanssa. Janet on perhepäivähoitaja ja Lawrence työskentelee lähihoitajana vanhainkodissa.

      Lawrencen työnantaja tarjoaa perheelle loistavat terveydenhuoltopalvelut, kuten terveydenhuoltoalalla on noin yleensä tapana. Janetin työ perhepäivähoitajana taas mahdollistaa sen että Janet on aamuisin paikalla tyttöjen lähtiessä kouluun ja taas iltapäivällä heidän palatessa.

      Janetillä ja Lawrencella on kolme autoa. Yksi Lawrencen työssäkäymiseen, toinen Janetin omiin ajoihin, ja kolmas jolla Janet kuljettaa hänellä hoidossa olevia lapsia tarvittaessa.

      Rahaa tuskin on liikaa, mutta sillä pärjätään. Lomamatkoilla ei juuri käydä, mutta perheellä on riittävästi tuloja omaan taloon, ruokaan ja vaatteisiin. Ruoka ja vaatteet kun ovat täällä edullisia. Janetillä ei ole designer kenkiä tai vaatteita tahi käsilaukkua, mutta Janet on onnellinen. Hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee.

      Kolme taloa meistä vasemmalle, Janetin ja Lawrencen vieressä asuu Jess ja Aaron. Aaron on maanmittari ja Jess tienaa lisäansioita lastenhoitajana. Perheessä on kaksi pientä lasta. Emme on juuri täytänyt kolme, Judah täyttää pian kaksi. Koulutukseltaan Jess on erityisopettaja, mutta perheellä ei ole sen enempää halua kuin mahdollisuuttakaan maksaa lasten päivähoidosta. Aaronin työnantaja tarjoaa perheelle terveysvakuutuksen ja korkeatasoisen terveydenhuollon.

      Saman talorivistön päässä, meidän kadun toisessa päässä, asuu Ian ja Ianin tyttöystävä Amy. Amy on töissä lähisen silmälääkäriaseman vastaanottossa ja tienaa todennäköisesti noin $15/tunti. Ian on rikosetsivä. Ianillä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Ianin perhe saa vakuutuksensa Seattlen kaupungilta, eikä hän maksa loistavasta terveydenhuollostaan yhtään mitään.

      Viereisessä pikkukaupungissa, Duvallissa asuu Candice. Candicen mies on ihan tavallinen rivipoliisi ja tekee poliisina kolmivuorotyötä. Yövuoroja kannattaa tehdä, niistä saa tuplapalkan. Candice on koulutukseltaan lastensairaanhoitaja, mutta Candice jäi kotiin ensimmäisen lapsen synnyttyä. Lapsia perheessä on neljä ja heistä vanhin on seitsemän. Ericin työpaikka, Kirklandin kaupunki tarjoaa perheelle ilmaisen ja laadukkaan terveydenhuollon. Candice tienaa lisäansioita myymällä luonnonkosmetiikkaa.

      Yksikään näistä tarinoista ei ole kuvitteellinen. Kaikki nämä ihmiset ovat meidän naapureitamme ja ystäviämme, niitä tavallisia perustason suorittavantyön raatajia. Heillä jokaisella on oma koti, terveydenhuolto, ruokaa, ja vaatteita.

      Poista
    2. Mä olin vaihtarina perheessä, jossa molemmat vanhemmat (heillä ei ollut muita lapsia) olivat alempaa keskiluokkaa ja tekivät aina välillä kahtakin työtä. Rahaa ei ollut esim. matkusteluun, mutta ihan tyytyväisiä he olivat ja ovat elämäänsä. Itseasiassa omasta mielestä heidän elämä ei niin kauheasti eroa suomalaisen duunariperheen elämästä. Ei monilla suomalaisillakaan ole varaa matkusteluun, ravintolassa syömiseen, saatika kalliisiin vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin.

      Poista
    3. Tokihan USA:ssa on niitä suht pärjääviäkin duunariperheitä, mutta tutkimusten mukaan USA:ssa on laajalti suoranaista köyhyyttä ja ihmisiä ilman kroonisten sairauksien hoitomahdollisuuksia. Suomessa kukaan ei jää niin huonolle huolehtimiselle kuin USA:ssa miljoonat jäävät. Tuntuu siksi oudolta, jos amerikkalaistunut entinen suomalainen haukkuu rankasti Suomen olosuhteita. Pata kattilaa soimaa kummallakin musta kylki, tosin USA.lla on paljon mustempi tilanne kuin Suomella, vaikkei Suomenkaan olot ole täydelliset.

      Poista
    4. Eihän tässä ollakaan huolissaan niistä USA:n tyytyväisistä perheistä, vaan miljoonista tyytymättömistä, köyhissä oloissa ja sairaina kituuttavista jenkkiläisistä. Vastaavaa surkeuden määrä ei Suomesta löydy. Joten kannattaisi ensin päivitellä Amerikan huonoja oloja ennen kuin ryntää päivittelemään Suomen olojen ns. surkeutta.

      Poista
    5. Mutta harva teistä tuntuu olevan huolissaan siitä tosiasiasta ettei Suomella ole tätämenoa enää varaa ylläpitää suomalaisen hyvinvointivaltion mallia. Suomi ei ole tässä tilanteessa yksin. Samassa sopassa kun ovat monet muutkin maat kuten Ranska ja Kanada.

      Poista
  5. Kyse on siitä, että Jenkeissä on enemmän huonosti pärjääviä kuin Suomessa, ihan suhteellisestikin eikä vain määrällisesti. Maassa hyvinvointi keskityy suhteellisen harvoille ja huonosti pärjääminen laajoille joukoille. Kuilu hyvinvoinnissa ja varallisuuden jakautumisessa on valtava.

    "Amerikkalainen unelma on näyttäisi olevan romahtamassa, jos on uskominen The Associated Pressin tutkimusta. Sen mukaan jopa noin 80 prosenttia, eli neljä viidestä yhdysvaltalaisesta kärsii työttömyydestä tai lähentelee köyhyysrajaa. Syiksi alamäkeen listataan globaalimmaksi muuttunut talous, köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syveneminen ja hyvätuloisten tehdastöiden katoaminen.

    Taloudellisesta täyskäännöstä laivalleen suunnitteleva Barack Obama on painottanut viime aikoina, että hänen tärkein tehtävänsä on ”rakentaa uudelleen mahdollisuuksien tikapuut” ja kääntää tuloerojen suunta.

    USA:n köyhyydessä on kyse myös etnisestä taustasta ja tasa-arvosta eri etnisten ryhmien välillä. Obama joutuukin joukkoineen pohtimaan millaisilla työkaluilla maasta saadaan tasa-arvoisempi: keskitytäänkö tasoittamaan eroja tukipolitiikalla, joka kohdistetaan tiettyihin etnisiin ryhmiin vai kehittämään kaikille saman kohtelun takaavaa talouspolitiikkaa?

    Jos eri etniset vähemmistöt ovat olleet tasaisen varmasti heikossa asemassa Yhdysvalloissa, iskee kakka tuulettimeen tällä hetkellä pahiten valkoisten asukkaiden keskuudessa. Suhteellisesta pudotuksesta kertoo muun muassa se, että valkoisissa kotitalouksissa ei olla oltu näin pessimistisiä oman talouden tulevaisuuden suhteen sitten 1980-luvun tai se, että valkoisten yksinhuoltajaäitien määrä on noussut mustien tasolle."

    "Yhdysvaltain köyhyys lukuina

    - 15,1 prosenttia yhdysvaltalaisista oli köyhiä vuonna 2010

    - 22 prosenttia alle 18-vuotiaista on köyhiä.

    - Köyhien lukumäärä on 46,2 miljoonaa.

    - Köyhimmän viidenneksen tulot putosivat 2007-2010 11,3 prosenttia, keskituloisten 6,6 prosenttia ja korkeimman tuloluokan tulot vain 4,5 prosenttia.

    - 49,1 miljoonaa alle 65-vuotiasta on ilman sairasvakuutusta."

    http://www.city.fi/yhteiskunta/80+prosenttia+yhdysvaltalaisista+karsii+tyottomyydesta+tai+pyorii+koyhyysrajalla/7410

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvaltain ongelmia en ole koskaan kieltänyt, toisaalta moni suomalainen tuntuu olevan kykenemätön näkemään sitä tosiasiaa ettei Suomella on vaikeuksia ylläpitää omaa systeemiään. Rahaa pitää saada lisää, mutta mistä?

      Poista
    2. Ei me lukijat varmastikaan olla ihan niin kykenemättömiä kuin sulla on taipumus ajatella. Tuppaa vaan ihmetyttämään, miksi keskityt Suomen ongemien ja epäkohtien päivittelyyn, vaikka olet amerikkalaistunut jo aika päiviä sitten. Ei kai asiat Suomessa ole kovin pahassa jamassa Amerikkaan verrattuna. Ei kai niin pahassa jamassa ainakaan, että Suomen oloissa riittää sulle paljon enemmän päiviteltävää kuin USA:n.

      Poista
  6. Minusta on mielenkiintoista lukea tätä blogia. Asiat, joita kirjoittaja käsittelee omaperäiseen tyyliinsä, ovat monipuolisia ja kuvat tukevat hienosti tarinoita. Kirjoituksista provosoituneiden kommentoijien näkemyksiäkin on kiva lukea. Way to go, Yksis! Anna palaa!

    VastaaPoista
  7. Miksi moni lähtee Suomesta, miksi moni ei lähde Suomesta, eikä missään nimessä haluaisi koskaan lähteäkään, ainakaan lopullisesti? Miksi moni tykkää asua USA:ssa, eikä koskaan haluaisi muualle? Miksi moni ei missään nimessä haluaisi asua USA:ssa?

    Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä, joihin on äärettömästi vastauksia. Me ihmiset olemme yksilöitä ja arvostamme erilaisia asioita. Siinä eräs syy, miksi toisen ihannemaa voi olla toiselle inhokkimaa tai sitten vaan neutraali tapaus. Makuja mahtuu maailmaan ja mielipiteitä. Olemme myös erilaisia luonteiltamme ja tavoitteiltamme. Niin moni asia vaikuttaa siihen millaisessa kotimaassa viihdymme. Ei ole urpo se, joka rakastaa Amerikkaa ja ei kaiketi sekään, jolle Suomi on se kaikkein rakkain ja paras paikka asua.:)

    T: Eräs Suomessa viihtyvä, muuallakin pitkään asunut

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä Yksis puhuu ihan asiaa. Suomi elää yli varojensa, eikä kenenkään persus kestä sellaista loputtomiin. Suomessa on totuttu niin hyvälle, eikä kukaan halua luopua saavutetuista eduista. Kun jostakin karsitaan, niin ihmiset valittavat kuinka aina säästetään lapsiperheiltä, työttömiltä tai muilta ryhmiltä jotka nostavat erinäisiä etuja. Ihmisiltä on kadonnut vastuullisuus omasta elämästä. Kaikki on aina yhteiskunnan vika ja apu pitäisi aina tulla yhteiskunnalta. Suomessa toki hienointa on se, että kukaan ei joudu kadulle ja ainakin melkein kaikki saavat tarvittaessa apua. Jonkinlainen balanssi vaan pitäisi löytyä siihen, mikä on yksilön omavastuu ja missä vaiheessa yhteiskunta tulee hätiin.
    Ei täällä USA:ssa asiat ole niin huonosti, kuin monet tuossa yllä kirjoittavat. Täällä on esimerkiksi hyvin töitä tarjolla ja työttömyysprosentti on tällä hetkellä 5,7% kun Suomessa se on 8,8%. Potkut voi toki saada helpomin kuin Suomessa, mutta uusia paikkoja on hyvin tarjolla. Suomessa meidän molempien aloilla (kaupanala ja IT-ala) on ollut yt-neuvotteluja yksi toisen perään vimeisten vuosien aikana. Jos esimerkiksi mun pitäisi nyt hakea töitä Suomessa, niin paikkoja ei olisi juuri tarjolla koska jokapaikassa on irtisanottu porukkaa.
    Vähävaraisia täällä on ehkä enemmän kuin Suomessa, mutta eivät he surkuttele omaa kohtaloaan niin paljon kuin tähänkin kommentoineet luulevat. Eivät he tiedä, että joku tyyppi Suomessa voi elää koko elämänsä tekemättä töitä tai, että Suomessa sosiaaliviranomaiset maksavat vähävaraisten lapsille huvipuistokäyntejä. Täällä on myös herätty terveydenhuoltojärjestelmän puutteisiin ja Obamacaren myötä vakuutus pitää olla kaikilla ja vakuutusyhtiöiden pitää se myöntää jokaikiselle. Järjestelmä on uusi, joten toki sekin vaatii hiomista.

    Tämä kommenttiketju taas kääntyi siihen, että muiden mielestä Yksis haukkuu Suomea ja puolustaa USA:ta. Pointti kuitenkin lienee ollut se, että Suomi ylläpitää järjestelmää johon sillä ei ole varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ainakin joitain lukijoita näyttää ihmetyttävän erityisesti se, miten suurella innolla te Suomesta Amerikkaan pois muuttaneet haluatte analysoida entisen kotimaanne yhteiskunnallisia ym ongelmia ja miten vähän intoa teillä siihen verrattuna on ruotia uuden kotimaanne ongelmia...vaikka tunnetusti USA:ssa on jopa presidenttinnekin mielestä hälyttävän paljon ongelmia ja juurikin enemmän kärsimystä ja hätää kuin Suomessa.

      Kumpi on pahempi ongelma: Jotkut ovat jossain hyvinvointiyhteiskunnassa sortuneet laiskoiksi siivelläeläjiksi ja käyttävät järjestelmää väärin, mutta toisaalta kukaan ei putoa pahasti turvatun toimeentulon ja terveydenhuollon ulkopuolelle vai se, että jossain maassa osa on kyllä erittäin vauraita ja siivellä eläminen on aika hyvin estetty, mutta varsin suuri osa ihmisistä elää ilman turvattua toimeentuloa ja mahdollisuutta kroonisten sairauksien hoitoon.

      Missään ei ole täydellistä. Kyse on arvostuksesta ja arvovalinnoista. Itseäni harmittaa enemmän laajojen ihmisjoukkojen eläminen kurjuudessa ja vailla hoitomahdollisuuksia kuin se, että osa ihmisistä mahdollisesti saa laiskotella tahalllaan ilman hirmuisia seuraamuksia.

      Kumpi on vakavampaa; inhimillisen kärsimyksen suuri määrä vai se, että osa porukasta elää siivellä ja se on jonkin verran pois ahkerampien taskusta? Mun mielestä on tärkeämpää vähentää kurjuutta ja hätää kokonaisuudessaan kuin ajaa meidän vauraampien etuja siinä mielessä, ettemme vaan tulisi vahingossa menettäneeksi turhaan rahaa jonkun sossupummin eduksi. Okei, jokunen tahallinen sossupommi saa ansiotta hyötyä mun verorahoista, mutta samalla myös köyhät yksinhuoltajaperheet ja sairaat vähävaraiset saavat hoitoa kroonisiinkin vaivoihin yms hyvää. Mieluummin luovun joistain luksustuotteista siitä ilosta, etten näe asunnottomia ja hoidosta ulkopuolelle jääneitä sairaita pilvin pimein maamme kaduilla kerjäämässä ja vaeltelemassa.

      Mertsi

      Poista
    2. Lähtekäämme pitkälle retkelle erämaahan. Meitä on kymmenen (ja koiria), osa terveitä, osa ahkeria, osa fiksuja, osa taviksia, joku laiska, joku sairas tai vammainen, joku tyhmä.

      Käytössä matkalle on mm nuudelia ja jauhoja. Lisäksi on kalastus-ja metsästysvälineitä. Matka on pitkä ja pelkät eväät eivät riitä. Käy myös ilmi, että joku on niin sairas, ettei voi onkia tai metsästää ja joku on niin tyhmä ja taitamaton, ettei osaa eikä edes opi ja joku on vaan laiska. Periaatteessa eväät ja koko porukan kokonaistaitotaso riittää siihen, että tuon pitkän matkan jälkeen jokainen olisi suht hyvin voiva ja hengissä.

      Miten olisi hyvä toimia? Olisiko fiksumpaa, että eväspaketit jaettaisiin alussa tasan niin, että jokaisella olisi kaksi pakettia vai niin, että osalla olisi vaikka 3-4 ja osalla vain puolikkaita paketteja tai vaan murusia?

      No entäs matkan aikana? Käy ilmi, ettei osa pysty sairaudeltaan tai vajaaälyisyydeltään metsästämään tai kalastamaan ja heille tulisi helposti tosi nälkä tai jopa kuolo voisi korjata, jos kukaan pystyvämpi ei auttaisi? Mitä olisi hyvä tehdä? Olisiko kiva, että fisuimmat ja taitavimmat herkuttelisivat luksuspihveillä ja heittäisivät isoja luksusherkkupaloja jopa koirilleen ja pulkistuisivat itse ihan yli tarpeenkin, mutta kyvyttömimmät pikku hiljaa nääntyisivät nälkään tai olisivat taitavampien satunnaisen armeliaisuuden varassa. Vai olisiko hyvä, että kehitettäisiin tietty osuus, jonka pärjäävät antaisivat aina automaattisesti köyhille kuten Raamatussakin oli tietty osuus ensisadosta köyhien käyttöön. Ja nämä kyvyttömämmät joutuisivat tekemään kuitenkin sen, minkä pystyisivät (esim, jos osaisivat perata kalan tms.), jotta saisivat ruokaa.

      Entäs se laiska, joka vain teeskentelisi, ettei pysty mihinkään. Mistä sen erottaisi esim oikeasti sairaasta tai vajaaälyisestä?

      Kumpi olisi parempi: Kaikille jaettaisiin yhteisistä saavutuksista niin paljon, ettei mitään hätää olisi , mutta toisaalta silloin laiskakin pysyisi hengissä ja hyötyisi epäreilusti ja kukaan ei onnistuisi elämään tosi leveästi vai niin, että kukin pitäisi sen, mitä osaisi saavuttaa (ja tekisi vaihtokauppaa toisten kyvykkäiden kanssa) ja antaisi heikompien kituuttaa tai jopa kuolla ja tällöin ei se laiskakaan saisi huijaamalla etua vaan joko ryhdistyisi tai kuolisi pois.

      Itse äänestäisin, että jaetaan, vaikka itse saisin sitten vähemmän ja se tahallaan laiskakin hyötyisi epäreilusti.

      Kun katsotaan valtioita, nähdään mitkä arvot ja mielipiteet ovat vallalla. Joissain maissa maan ihmisten varallisuudesta iso osa menee tosi rikkaitten pysymiseen tosi rikkaina luksustuotteineen ja osalla ei ole rahaa edes lääkärissäkäyntiin ja ruokaan ja osa kuolee tästä syystä nuorina. Mutta joo, eivätpähän ainakaan sosiaalipummit pääse siipeilemään.

      Itse en tarvitse luksustuotteita, vaan mieluummin sitten ne rahat voivat mennä esim vähän isompien verojen kautta köyhempien auttamiseen ja tokihan sitten on hyvä lisäksi muutenkin lahjoitella huonosti toimeentuleville.

      Kyse on yhteiskuntien eroissa paljon siitä, miten halukas kukin kansakunta on ihmisineen jakamaan omastaan tai sitten ei. Miten paljon ihmiset eri maissa ovat halukkaita ajamaan juuri omia etujaan tai sitten huolehtimaan kokonaisuudessaan kurjuuden vähentämisestä.Erityisesti joissain maissa on vallalla arvomaailma, jonka mukaan mieluummin kukin nostaisi aina vaan sitä omaa elintasoaan ja auttaminen jätettäisiin yksilöiden armeliaisuuden ja anteliaisuuden varaan, joka ei kuitenkaan oikein näytä riittävän poistamaan tälläisten isojen varallisuuserojen maiden laajaa kurjuuden määrää.

      Toki minustakin olisi hyvä saada aktivoitua tahallaan laiskottelevia ihmisiä, mutta hinta ei saa olla se, että aidosti sairaat, tyhmät tai vammaiset kärsivät kohtuuttomasti.

      Poista
    3. Yhtä hyvin olisit voinut kysyä, onko ihminen sosialismin vai kapitalismin kannattaja? Varmasti asiaa tarkemmin pohtimatta moni vastaisi tuohon esittämääsi kysymykseen "miten olisi hyvä toimia", että jaetaan kaikki tasan. Jos niin toimittaisiin, niin mikä motivoisi niitä ahkerampia ihmisiä? Ei se niin mene, että joku suostuu tekemään kamalasti töitä ja toinen saa laiskottella ja saa silti saman. Jossakin vaiheessa se kääntyisi itseään vastaan ja ahkerammat eivät enää alistuisi asemaansa. Pystytkö mainitsemaan yhtäkään maata jossa sosialismi/kommunismi olisi toiminut? Loppupeleissä ihmiset ovat ahneita ja oma etu tulee ensimmäisenä, siksi sosialismi ja kommunismi ovat täysin utopistisia järjestelmiä.

      Omat näkemykseni Suomesta eivät ole muuttuneet tänne USA:han muuton jälkeen. Kehun täällä useasti Suomalaista järjestelmää ja tasa-arvoisuutta, mutta jätän kertomatta että Suomi elää yli varojensa. Minusta on hienoa, että Suomessa autetaan niitä heikoimpiakin, mutta jossakin vaiheessa avustaminen on lähtenyt lapasesta. Ihmiset eivät ole itse valmiita maksamaan enää mistään. Valitetaan muutaman kympin poliklinikkamaksuista, jos lääkäriin on pitkä matka niin siihen pitäisi saada kilometrikorvaukset, jos Yksis asuisi Suomessa niin hän saisi monta sataa vammaistukea lasten diagnoosien vuoksi. Valitetaan siitä, että päivähoito on niin kallista ja, että jos äiti ja lapset on flunssassa niin isä ei saa jäädä kotiin työnantajan piikkiin. Silti ihmiset vain valittavat ja Suomi uppoaa yhä syvempään suohon.

      Moni tähän kommentoinut ei varmasti ole asunut USA:ssa ja perustaa tietonsa erinäisistä paikoista lukemaansa. Amerikkalaiset ovat kaikesta huolimatta ylpeitä maastaan. Täällä valtio ei auta samoilla tavoin kuin Suomessa, mutta ihmiset harrastavat todella paljon hyväntekeväisyyttä auttaakseen vähävaraisempia.

      Ihan lopuksi pitää vielä ihmetellä, että mitä h******n väliä sillä on jos Yksis ostaa kalliita vaatteita tai kenkiä, mitä se muilta on pois? Miksi pitää olla niin kateellinen toiselle? Kukaan ei kommentoisi mitään jos Yksis laittaisi kuvan muutamankympin sandaaleista, jotka löysi alelaarista.

      Poista
    4. Anna R ja Yksis: Koko maailma elää yli varojensa ei vain Suomi. Luonnonvarat ovat loppumassa ja ilmasto lämpenee saasteista, liikenteen päästöistä jne

      "Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja jo puolitoista kertaa enemmän kuin mihin olisi varaa, todetaan tuoreessa, maapallon tilaa koskevassa Living Planet Reportissa (LPR), jonka uusin painos julkistettiin keskiviikkona Sveitsissä.

      Ekologisia jalanjälkiä seuraavassa raportin osassa todetaan, että jos ihmiskunta jatkaa luonnonvarojen tuhlaamista nykyvauhdilla, vuoteen 2030 mennessä tarvitsemme kahden maapallon tuotantokyvyn vuotuisten tarpeidemme tyydyttämiseksi. Juuri äsken löytyi avaruudesta eksoplaneetta, jonka olot muistuttavat maapalloa toistaiseksi eniten. Harmi vain, että tuo varapallo on 20 valovuoden päässä.

      Vielä hullummin käy, jos koko maailma omaksuu huippukuluttajien, kuten Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Yhdysvaltojen kulutustottumukset. Niiden mukainen elämän ylläpitäminen vaatisi 4,5 maapalloa.

      Noiden kahden tuhlarimaan lisäksi ekologisen jalanjäljen tuottajista kymmenen pahimman listalle kuuluvat Qatar, Tanska, Belgia, Viro, Kanada, Australia, Kuwait ja Irlanti. Suomenkaan ei kannata röyhistellä rintaansa, sillä sijoitumme jalanjälkilistalla heti tuon kymmenikön perään, sijaluvulle 12."

      "Ekologisen jalanjäljen seurannan verkkoa ylläpitävän Global Footprint Networkin puhemies Mathis Wackernagel lupaa, että niistä maista, jotka pystyvät tänä päivänä tuottamaan korkeimman elämisen laadun vähimmällä ekologisella kulutuksella, tulee resursseja rajoittavan tulevaisuuden maailman johtajia. Sen sijaan kulutusjuhlia viettävät maat vaarantavat myös oman taloutensa.

      Hiilijalanjälki, eli hiilen kulutus asukasta kohden, muodostaa nykyisin jo yli puolet ekologisesta jalanjäljestä, sillä se on kasvanut 11-kertaiseksi viidessä vuosikymmenessä.

      Raportissa on osoitettu, että suuri kulutus ei suoraan heijastu kehityksenä. Tämä on huomattu, kun jalanjälkilistoja on verrattu YK:n niin sanottu inhimillisen kehityksen indeksiin, jossa seurataan elinajan odotuksia, tuloja ja koulutusta. Tämä kehitysindeksi saattaa olla korkea niissäkin maissa, joiden kulutustaso on ”vain” kohtuullinen."

      http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/wwfn-uusin-syntilista-julki-taalla-luonnonvaroja-tuhlataan-eniten/

      Sekä Suomi että USA tuhlaavat liikaa luonnonvaroja. USA on maailman toiseksi pahin tuhlari ja Suomi on tuhlauslistan sijalla 12. Kummankin maan pitäisi oppia hillitsemään kulutustaan kuten niin monen muunkin valtion.

      Poista
    5. Suomessa ei ole sosialistinen tai kommunistinen valtiomuoto ja itsekään en esim äänestä vasemmistoa. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja kaikki, jotka kannattavat melkoisen suurta heikompien tukemisen määrää eivät kuitenkaan kannata kommunismia. Kuten tuossa tarinassakin oli, kyvyttömimmiltäkin kannattaa vaatia jotain leivän eteen. Mutta sitten on niitä niin sairaitakin, jotka eivät oikeasti pysty mihinkään. Heistäkin pitää huolehtia kunnolla.

      USA kuluttaa maapallon luonnonvaroista suhteessa maailman toiseksi eniten, mutta silti maassa on tosi paljon köyhyydessä kituuttavia eli hyvä jakautuu todella epätasaisesti.

      Suurin osa suomalaisista ei kannata kommunismia vaan sitä, että toki ahkeruudestakin pitää saada hyötyä. Mutta Suomessa ollaan keskimäärin valmiimpia jakamaan enemmän omasta hyvästä verojen muodossa muille kuin esim USA:ssa. Meistä monelle riittää vähempikin luksus, jos siitä ilosta maassamme on vähemmän köyhyyttä ja hätää. Ja näin onkin, meillä on ääripäitä vähemmän ja keskivertovarakkaita suhteessa enemmän kuin USA:ssa.

      Mitä noihin kalliisiin luksustuotteisiin tulee, niin jos tarkkoja ollaan, niin kaikki kulutushan on kokonaisluonnonvarojen määrästä pois ja niinpä kenenkään ei ole hyvä innostaa kuluttamaan luksustuotteita vaan ennemminkin kannustaa ekohengessä vähentämään omia hiilijalanjälkiään. USA on maailman johtavia maita kulutuksessa ja se kuluttamisen ja luksuksen ihannoinnin henki on melkoisen tarttuvaa. Eipä siis ihme, jos joku haluaa luksustuotteiden esittelyä hieman kritisoida.

      Suomen ongelmiin ei ole oikea pitkän tähtäimen ratkaisu tehdä lisää turhia tuotteita syytäviä tehtaita tms. Niin Suomen kuin muittenkin maitten tulee ennemminkin tehdä muutosta kulutustottumuksissaan ja alkaa yksinkertaistaa elämäntapaansa. Onnea tulisi etsiä ihmissuhteista, luonnosta, kiinnostavien asioitten opiskelusta jne, eikä kauniitten tavaroitten ja ihanien tuotteiden hankkimisesta.
      Joihinkin aloihin kannattaa satsata, esim terveydenhuoltoon ja lääketieteen tutkimukseen ym, mutta paljon turhaa voidaan karsia ja paljon vähemmällä me ihmiset voimme pärjätä. Näin tekemällä emme kuluta maapalloamme loppuun.

      Poista
  9. Toivoisin Yksiksen laajentavan "yhteiskunta- ja suomikriittistä keskusteluaan peruskoulupohjalta" merkittävämpiin aiheisiin tai jättävän ne kokonaan väliin. Tyyliin miten maailma, USA etunenässä ylläpitää järjestelmää ja kulutuskäyttäytymistä, johon maapallolla ei ole varaa (Anna R. lainatakseni). Muuten mielenkiintoisia juttuja mm. erityislapsiin ja USAan liittyen, mutta välillä oman kulutuksen hehkutus masentaa tässä blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti taidat joutua masentumaan jatkossakin.

      Poista
    2. Jos suomalaisillakin olisi varaa kuluttaa vähän enemmän, niin Suomi ei olisi niin syvässä suossa. Anonyymi on toki oikessa siinä suhteessa, että jossakin vaiheessa kulutuskäyttäymisen pitää varmasti muuttua. Ehkä sitäkin joku porukka jo jossakin miettii, että millä tämä maailma sitten pyörii kun talouden rattaiden pyörimistä pitää hidastaa. Ehkä me palataan johonkin vaihdannaistalouteen :) Tai ehkä tulee maailmanloppu :)

      Poista
    3. Nyt Anonyymi osuit naulan kantaan! Maapallomme kokonaisuudessaan ei kestä tätä kulutushysteriaa. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kohtuudella, kaikille riittäisi tarpeeksi ja kukaan ei näkisi nälkää.

      Jokaisen meistä olisi hyvä kannustaa itseämme ja toisiakin kulutuksen vähentämiseen eikä lietsoa kulutushysteriaa. Valtioissa ja ihmisissäkin on eroja tässä suhteessa. Osa pyrkii kierrättämään, ostamaan kirppiksiltä jne ja vähentämään sähkönkulutusta, vähentämään yksityisautoilua jne. Osa ihmisistä taas intoilee kaikesta uudesta kivasta, mitä voi ostaa, aikoo ostaa tai on ostanut...ja usein aivan turhaketuotteista.

      USA tosiaan on johtava maa kulutushysterian ja materialismin lietsomisessa. Suomessakin olisi tässä asiassa edistymisen varaa niin kuin lähes jokaisessa suhteellisen varakkaassa maassa. Tätä menoa maapallon luonnonvarat loppuvat. Olisi tarpeellista oppia vähentämään kulutusta. Me usein haluamme paljon enemmän kuin oikeasti tarvitsemme ja sitten jotkut ihmiset eivät saa edes sitä välttämättömintä. Maailmanlaajuista muutosta tarvittaisiin.

      Poista
    4. Hei Anna R: Sitähän on jo vuosikymmenet mietitty eri puolilla maailmaa, ettei maapallomme kestä tätä nykyistä kulutusmäärää vaan pitäisi säästää ja muuttaa kulutustottumuksia, jotta maapallomme luonnonvarat eivät loppuisi.

      Suomalaisten ei suinkaan pitäisi alkaa kuluttaa enemmän vaan suomalaisten tulisi vähentää kulutustaan. Suomalaiset ovat jo nyt luonnonvarojen tuhlauslistalla sijalla 12. USA taas on tuhlarisijalla 2 eli USA kuluttaa ihan liikaa maapallon luonnonvaroja. Miksi kulutusta muka pitäisi lisätä?

      Poista
    5. Olen tykännyt lukea sinunkin blogiasi Anna R. Vaikutat sen verran fiksulta naiselta, että on vaikea uskoa, ettet tietäisi, että jo tosi pitkään maailman johtajien ja tutkijoiden palavereissa yksi tärkeimpiä keskustelunaiheita on ollut se miten maailman energianlähteet ja muutkin luonnonvarat ovat loppumassa, ja saastuminen ja ilmaston lämpeneminenkin etenee. Koko tämä ongelmavyyhti johtuu pitkälti siitä, että ihmiskunta on jo pitkään kuluttanut liikaa luonnonvaroja. Tuotetaan liikaa tavaraa, usein ihan turhaakin ja se saastuttaa ja kuluttaa maapalloamme.

      Jo pitkään maailman johtajat ovat pohtineet keinoja vähentää saastumista ja luonnonvarojen tuhlausta. Etsitään myös kuumeisesti uusia energianlähteitä entisten hupenevien uusiutumattomien energianlähteiden tilalle. Kulutuksen rattaiden pyörimistä pitää jo NYT hidastaa ja olisi itseasiassa pitänyt hidastaa jo paljon aiemmin.

      Suomi ei ole mitenkään erityisen syvässä suossa, ei sen syvemmässä kuin koko pallomme. Suomi kyllä kuluttaa jo nyt liikaa ja Yhdysvallat vielä sitäkin enemmän liikaa luonnonvaroja. Suomen kulutusta pitäisi vähentää eikä lisätä ja Yhdysvaltojen kulutusta pitäisi vähentää vielä sitäkin enemmän, koska USA kuluttaa luonnonvaroja per asukas vielä Suomeakin enemmän eli ihan kärkikastissa maailmassa. Kulutus on vain jakautunut USA:ssa paljon epätasaisemmin kuin Suomessa.

      Jo nyt pitää vaikuttaa kulutustottumuksillamme niin, ettei sitä maailmanloppua tule yltiöpäisen tuhlaamisemme takia.

      Poista
    6. Omaa kulutuskäyttäytymistäni en edes yritä puolustella sillä sitä vois epäilemättä siistiä paljonkin, olla kestävämpi, eettisempi ja tiedostavampi. Toisaalta jos jokatapauksessa ostan itselleni sandaalit, eikö kannata ostaa sellaiset joita tulee käyttäneeksi yhden kesän sijasta useamman? Sama pätee vaatteisiin. Maksan pellavapaidasta ehkä joo satoja taaloja, mutta ostan niitä yhden ja käytän sitä vuosia sen sijaan että kävisin joka kevät ostamassa halpakaupan muotiretkuja yhden kauden käyttöön? Lastenvaatteisin panostetaan yhtälailla ja ne kulkevatkin useammalla käyttäjällä. Ensin omat lapset, sitten kummityttö. Sen jälkeen kassi kulkee naapuriin ja lopulta ne lahjoitetaan seurakuntaan. Itse en osata mitään kirppikseltä mutta omat ostokset käytetään joko loppuun tai kierrätetään eteenpäin.

      Noin yleismaailmallisesti aineellista kuluttamista pitäisi ehdottomasti suunnata kestävämpään ja järkevämpään suuntaan. Kuluttaminen on kuitenkin muutakin kuin aineellisten hyödykkeiden hankkimista. Kuluttaminen on myös aineettomien hyödykkeiden, kuten palveluiden ostamista.

      Jos kulutus pysähtyy ajaudumme taantumaan ja lopulta lamaan.

      Poista
    7. Tiedän tottakai, että jo vuosikymmeniä on tiedostettu ettei maapallo kestä tälläistä kuluttamista. Tarkoitin kommentillani, että asiaan ei ole kuitenkaan tartuttu reilulla kädellä. Kulutus on vain kiihtynyt ja jatkaa kiihtymistään. Kulutuksen lisääntyminen on vaikuttanut monien maiden talouskasvuun. Kun mainitsin kulutuksen lisäämisestä Suomessa, perustin kommenttini uusklassiseen taloustieteeseen, jonka mukaan kun kysyntä kasvaa, yritykset palkkaavat lisää työvoimaa ja toisinpäin. Tämä kaikki tietysti vaikuttaa talouden kasvuun.

      Kun tekin monet sanotte, että kulutusta pitää vähentää, niin mitä maailmassa sitten tapahtuu? Kaikki kuitenkin perustuu vahvasti ihmisten erilaisiin tarpeisiin ja niiden tyydyttämiseen. Millä tämä maailma sitten pyörii? Mitä vaihtoehtoja meillä on markkinatalouden tilalle?

      Poista
  10. Vaikuttaa siltä, että taloustieteen teoreetikoista harva ottaa huomioon sen maalaisjärkisen näkemyksen, että maapallon luonnovarat ovat loppumassa ja kulutusta täytyy näin ollen vähentää ja jatkuva talouskasvu ei ole suotavaa tai edes mahdollista.

    "Lama tarkoittaa taloustieteessä tavallista pidempää ja syvempää talouden matalasuhdannetta. Koska lamalle ei ole täsmällistä määritelmää, se on käytännössä nimitys tavallista vakavammalle taantumalle, joka ei kuulu normaaliin suhdannevaihteluun.
    Erään määritelmän mukaan talouden taantumasta voi käyttää lama-nimitystä kun BKT laskee 10% tai kun yhtäjaksoinen taantuma kestää kolme vuotta tai pitempään."

    "Bruttokansantuote (lyhenne BKT tai bkt[1], engl. Gross domestic product, GDP) on kotimaisen tuotannon mitta kansantaloudessa. Koska tuotanto luo talouteen tuotannon arvoa vastaavan tulon, on BKT myös kotimaisen tulonmuodostuksen mitta. Koska se on maan tai alueen tulonmuodostuksen mitta, sitä käytetään usein maan tai alueen taloudellisen suorituskyvyn mittana. BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen käsite, koska se kuvaa hyvin taloudellisen toiminnan laajuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. BKT:n muutoksen avulla voidaan tunnistaa taloudellisen kasvun määrä, taloudellinen taantuma ja taloudellinen lama." (Wikipedia)

    Maapallo ei kestä nykyistä tuotannon ja kulutuksen määrää tai sen luonnonvarat kuluvat loppuun. BKT on kotimaisen tuotannon mitta. Kun BKT laskee 10 prossaa voidaan puhua taloudellisesta taantumasta ja lamasta.

    Pelkistetysti sanottuna maapallon luonnonvarojen säilymisen ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta maailman tuotantoa (varsinkin monien länsimaiden ja erityisesti tietenkin suht tarpeettomien tuotteiden) tulisi vähentää ja näin kulutusta tulisi vähentää. Tilanne olisi taantuma ja lama. Eli pelkistetysti sanottuna lama on hyväksi ihmiskunnan säilymiselle maapallolla, sillä kun tuotanto ja kuluttaminen vähenevät luonnonvaroja alkaa säästyä ja ne eivät kulu loppuun. Suuri osa taloustieteilijöistä ei ajattele lainkaan tai juurikaan tätä suurta kuvaa ja ihmiskunnan tulevaisuutta tältä kantilta.

    Kun tuotantoa ja kulutusta sitten toivon mukaan vähennetään, on tärkeää keskittää resurssit tärkeimpiin asioihin: terveelliseen ja ravinnepitoiseen ruokaan, riittävään mutta kohtuulliseen asuntotilanteeseen, hyvään terveydenhoitoon ym. Maapallo kykenisi myös tuottamaan tarpeeksi siihen, että kukaan ei näkisi nälkää ja eläisi ilman asuntoa, mikäli varannot jaettaisiin tasaisemmin. Toki myös pitää viljellä tarpeeksi ja sopivan ahkerasti ja säilyttää ruokaa huolellisesti. Paljon ruokaa menee huonon käsittelyn vuoksi hukkaan.

    Miten luonnonvaroja voidaan säästää:
    Yksi tapa on vähentää lihan käyttöä ruokana, koska kilon tuottamiseen lihaa kuluu paljon enemmän luonnonvaroja kuin proteiinipitoisten kasvien kilon tuotantoon.
    Kannattaa suosia lähiruokaa, jottei energiaa kulu kuljetuskustannuksiin.
    Tupakkatuotteiden kaltaisten tuotteitten viljelyä tulisi kaikin keinoin vähentää, koska kaikki tälläinen tuhlaa turhaan luonnonvaroja.
    Yksityisautoilua kannattaa vähentää, samoin lentokoneella lentämistä. Joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä kannattaa suosia.
    Iloa elämään voi hankkia kuluttamalla muitakin kuin aineellisia hyödykkeitä kuten Yksis ansiokkaasti mainitsi. Voimme ostaa esim kotihierojan palveluita lähistöltä tai mennä katsomaan (joskus vaatimattomammissa puitteissa valmistettuja) lausunta- näytelmä, musiikki- ym esityksiä.

    Yksis käyttää paljon luomutuotteita ja tämä on siinä mielessäkin hyvä juttu, että näin luonto ei saastu ja kulu ympäristömyrkyistä ja teholannotteista.Sekin on hienoa, ettei osta lähes kertakäyttötuotteita ja muita turhakkeita vaan kestävämpiä tuotteita ja antaa tai myy ne jatkokäyttöön. :) Osa porukasta onnistuu säästämään luontoa siis kierrättämällä, kirppiksillä jne.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  11. Downshiftaaminenkin säästää maapalloa, koska downshiftaajat yleensä kuluttavat vähän... kunhan downshiftaa sitten niin, että tekee jotain sopivasti tuottavaa omaan vaatimattomaan kulutukseensa nähden esim pitämällä pikkuista maapalstaa tai tekemällä kulttuuriesityksiä tms ja oikeasti elättää myös itseään eikä tahallaan elä esim sossun tuloilla, joka kuitenkin kuormittaisi toisia ja yhteiskuntaa turhaan.

    Ei markkinataloutta tarvitse välttämättä lopettaa, jotta maapallo säästyisi. Hyviä vaihtoehtoja markkinataloudelle voi olla äkkisiltään vaikea löytää. Meidän ihmisten pitää joka tapauksessa ainakin opetella vähemmän ahneiksi jo ihan oman ja lastemme edun vuoksikin. Meidän pitää opetella elämään kaikinpuolin ekologisemmin ja koko maailman kokonaisuus ja ihmisten ja luonnon hyvinvointi huomioiden. Ihmiskunta elää koko ajan yli varojensa ja sen on vain muututtava. Joka tapauksessa ylimitoitettu kulutus lopulta muuttuu (koska sen on pakko muuttua, kun luonnonvarat alkavat loppua) ja parempi, että muutos tulee ajoissa edes suhteellisen hallitusti ja järkevästi kuin lopulta katastrofien ja täyden kaaoksen kautta.
    Sekin auttaa jo muutoksessa, jos tämä luonnonvarojen tuhlaamisasia tiedostetaan ja siitä puhutaan ja me jokainen alamme miettiä kulutuskäyttäytymistämme ja teemme siihen muutoksia. Ja sitten voimme äänestää ekologiset asiat päätöksenteossa huomioonottavia ihmisiä päättäviin elimiin. Muutosta parempaan voi syntyä monilla keinoilla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi