Siirry pääsisältöön

#reilutblogit - elämää ekoperheenä?

Helena, Chez Héléna -blogista haastoi pohtimaan omaa ekologista jalanjälkeä osana #reilutblogit-kamppista. Kiitos Helena, olen otettu... oikeesti. Kampanjan tavoitteena on jakaa tietoa reilusta matkailusta ja herättää lukijat pohtimaan omia valintojaan. Samalla on tarkoitus jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Varsinaisesti en mahdu kategoriaan matkailublogit, eihän me varsinaisesti edes matkusteta. Toisaalta jo asumalla täällä maailman laidalla tulee mahtuneeksi siihen matkailukategoriaan pelkästään sillä että ei asu Suomessa, ja blogin kautta tulee tarjonneeksi kosketuksen toiseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Asun täällä. Tää on mun Stadi. Tää on ollut mun Stadi joulukuusta 2002.



Asun täällä. Meidän talo on täällä. Täältä ajaa stadiin noin 20 minuuttia. 




1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.


En koe itseäni erityisen ekologiseksi ihmiseksi. Meidän ekovalintoja kun ei varsinaisesti johda tarve pienentää omaa ekologista jalanjälkeä, vaan useimmiten halu elää omalta kannalta puhtaammin ja luonnollisemmin. En koe meitä ekologisiksi siksi että lähtökohtana ei ole luonto, vaan se tulee mukana – sivutuotteena. Ostan ekotiskiaineen koska se on meille vähemmän haitallista ja siinä sivutuotteena vähemmän haitallista myös ympäristölle. Valitsen kaupasta luomutuotteita koska niitten ravintoarvo on korkeampi ja samalla tulen tukeneeksi paikallista maanviljelijää ja puhtaampaa, ekologisempaa maanviljelyä. Valtaosa meidän ruuasta on lähiruokaa. Fredde osti meille ekoauton puhtaasta mielenkiinnosta uutta teknologiaa kohtaan.

Me asutaankin ekotalossa. Me kuitenkin asutaan ekotalossa vain siksi että rakennuttaja oli päättänyt rakentaa tähän ekotaloja ja me haluttiin asua täällä. Jos talo olis rakennettu vähemmän ekologisesti, olisin silti halunnut asua juuri tässä talossa, tällä alueella. Ekotalo tuli sivutuotteena, se ei vaikuttanut päätökseen lähteä rakentamaan. Sähköstä on 75% ekosähköä – 65% vesivoimaa, 10% tuulivoimaa, me nyt satutaan asumaan alueella jossa ekosähköllä on jalansijaa. Vain 2% meidän sähköstä tuotetaan kivihiilellä. Sattumaa sekin.

Koko perhe pukeutuu pääasiallisesti luonnonkuituihin. Mun ja lasten vaatteet on usein luomupuuvillaa tai villaa luomusti värjättynä. Ne ei oo sitä siksi että haluaisin erityisesti panostaa ekologiseen puuvillan kasvatukseen tai lampaidenhoitoon, vaan koska ne tuntuu mukavammalta päällä kuin keinokuidut. Kertakäyttömuoti puuttuu vaatekaapeista ja se ehkä on niitä ede puolitiedostettuja ekotekoja. Panostan mieluummin laatuun kuin määrään. Toisaalta ne kerrat kun olen sortunut halpisvaatteisiin on vaatteet jääneet käyttämättä. Jalassa mulla on vegaanitennarit ja lapsilla vegekengät. Ne nyt vaan tuntuu hyvältä, ne olis jalassa vaikka ne olis vähemmän ekoja. 

Ollanko me siis ekoja vai epäekoja. Roskat kierrätetään ja lajitellaan, toisaalta täällä meidän kulmilla ei edes kehtais olla lajittelematta. Syödään luomua, pestään luomupesuaineilla ja matkustetaan autolla ennen lentokonetta. Yksikään näistä päätöksistä ei kuintenkaan ohjaudu ekologisesta – luontoasäästävästä – ajattelumallista vaan omasta halusta ja tarpeesta. Silti me kai omalla tavalla ollaan aika ekoja.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.


Tää haaste lähti liikkeelle Tjäreborgin Instatilille postatusta kuvasta oppaasta huumatun tiikerin kanssa. Tavoitteena oli herättää keskustelua ja ajatuksia kriittisemmästä suhtautumisesta turismiin ja kannustaa parempiin valintoihin. Viimeksi tammikuisella San Diegon matkalla – sinne me kyllä lennettiin – olin täysin ehdoton siitä että SeaWorldiin ei meidän perhe astu jalallaan. SeaWorldin sijasta me käytiin San Diegon Safariparkissa joka oikeasti panostaa turistien sijasta eläinten hyvinvointiin ja uhanalaisten tai jo kokonaan luonnosta hävinneiden eläinlajien palauttamiseen takaisin luontoon. Toisaalta mikä on totuus SeaWorldistä? Voihan siellä safaripuistossakin kuitenkin maksaa ylimääräistä siitä että näkee gepardin juoksemassa. Kuinka eettistä se on?



Useimmiten me lähimatkaillaan eli ekomatkaillaan. Suurin syy lähimatkailuun on se ettei lentäminen tän lauman kanssa ole helppoa. M saa lentokoneessa ahdistuskohtauksen. Toisaalta tämän kokoisessa maassa on helppoa lähimatkailla. Automatkan päässä kun on jo melkein kokonainen maailma. Autoilu on myös lentämistä edullisempaa, hotellit on halpoja, mutta usein vielä kätevämpää on vuokrata oma talo. Kuin huomaamatta ne ovat myös ekovalintoja.

Lasken päiviä meidän seuraavaan rantaretkeen... tänään niitä on 54. 54:n päivän kuluttua haistan taas suolan ilmassa ja kaivan varpaani viileään hiekkaan. Kahdesti vuodessa me ajetaan Oregonin pohjoisrannikolle, Seasiden pikkukaupunkiin. Me vuokrataan pieni talo korttelin päässä rannasta ja maailma pysähtyy hetkeksi. On vain ranta, suolantuoksu, yhdessäolo, pikkukaupunki karuselleineen ja karkkikauppoineen.







Päättäkää siis itse, onko meidän perhe ekoperhe vai ei.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.



Kuka lähtis mukaan? Ketä kiinnostais siinä määrin ettei hyvä ja tärkeä asia menis hukkaan. Olisin haastanut Petran, mutta se haastettiin jo... haastetaan siis; Oisko tulta? - pohtimaan asiaa myös kristillisestä näkökulmasta, Vuottaren Jenni – kerro ekoyrittämisestä! Ja Mami, Ovi auki maailmalle -blogista. Mamin kohdalla mua kiinnostaa se miten kestävän kehityksen valintoja tehdään Vietnamissa, vai onko niitä edes mahdollista tehdä?



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän