Tahdon Asiat

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua - ei ole, mutta me ollaan vikaa kertaa leikkimässä puistossa kesälomaperjantaina... seuraavan kerran sit ensi kesänä. Viralliseen syksyyn on vielä aikaa, liki kuukausi kai. Eilen satoi vettä ja tunnelma on tänään syksyinen. Ilmassa tuoksuu kosteus ja pilvisen päivän valo on toisenlainen. Mielessä asuu haikeus menneestä kesästä, se asuu siellä vaikka hyvin tietää että helteet jatkunee vielä viikkoja ja monen mielestä paras kesäkuukausista on syyskuu. Tietää että kesä on ollut huikea kun veden valuessa alas taivaalta O ilmoittaa pelkäävänsä sadetta. Tietää että kesä on ollut aurinkoinen kun lauma ei enää ensimmäiseksi aamulla ilmoita haluavansa ulos. Tietää että kesä on ollut kuuma kun elohopea on kivunnut yli 28C:n  44:nä päivänä ja saman on ennustettu jatkuvan hamaan tulevaisuuteen... juuri nyt, perjantai-iltana kellon lähestyessä seitsemää, ulkona on 26C eikä yhtään tee mieli mennä siitä nautiskelemaan. Tietää että kesä on...

On hetkiä kun tunnen eläväni todellisessa banaanivaltiossa. Tällä viikolla niitä hetkiä on ollut tuskallisen monta... viimeisin tältä aamulta, kun soitan sinne koulukyyteihin, ihan vaan varmistaakseni että kaikki on järjestyksessä tiistaille. Mä palaan siihen, et kaikki kai ainakin periaatteessa toimii silloin kun elämä on tavallista, ongelmat alkaa kun tavallisuuden keskellä on poikkeama... Kyllä ne siis tiesi että M pitää hakea ja paluattaa takaisin. Asiaa oltiin jo järjestämässäkin, ja kellonajatkin niillä oli kohdallaan, ne vaan oli unohtaneet kertoa mulle kaksi asiaa; 1: ekalla viikolla ei ole koulukyytiä kouluun – no koska sitä nyt ei vaan vielä ole ja 2: kotikyyti on ostopalvelu joltakin muulta firmalta. Ei siinä mitään, kyllähän mä ajelen. Jäin vaan miettimään et miten tää olis mennyt jos mä olisin se työssäkäyvä äiti, jonka viisvee olis vaikka naapurissa hoidossa kunnes koulubussi tulee hakemaan ja sit sitä bussia ei tulekaan? Ilmoitetaanko siinä vaiheessa kouluun et mun ...

Sori! Teknisiä ongelmia... modeemi hajos – taas! Me kulutetaan näemmä keskimäärin yksi modeemi kuukaudessa. Onneksi ne sisältyy hintaan, siis internetpalveluntarjoajan puolesta - se onkin ainoa hyväpuoli siinä puulaakissa... No onhan se se siirtonopeuskin ihan jees, 38 megaa sekunnissa - ainakin periaatteessa. Tää viikko on ollut totaalisen kaoottinen ja tässä vaiheessa oikealla kädellä ei enää ole aavistustakaan siitä mitä vasen tekee... Koulussa on nyt tutustuttu koko rahalla ja erilaisin kokoonpanoin. Eilen aloin jo olemaan sitä mieltä että M:n uusi ope pitää mua neuroottisena idioottina ja vastaavasti mä olin melko vakuuttunut siitä ettei sillä ole aavistustakaan, oikeastaan yhtään mistään. tän päivän koulukierrokselta Mä oon täyttänyt lukemattomia kaavakkeita tässä kaavakkeitten luvatussa maassa... Olen vastannut kysymyksiin perheen harrastuksista, traditioista, lempiruuista, kielestä, kulttuurista ja alakulttuureista. Olen luetellut kaikki juhlat joita meillä vie...

On sellaisia aamuja joina tietää jo heti alusta alkaen että päivästä tulee raskas. Vire on heti jotenkin epävireinen ja ilmassa on jatkuvaa tappelua, kiukuttelua, ahdistusta ja jännitystä... Tänään oli sellainen päivä.  Aamiainen ei maistu, veli tai sisko tekee sitä tai tätä tai tota ja ainakaan ei sais olla niin tai näin. Telkkarista tulee väärä ohjelma, tai ainakin yksi kolmesta ei halua katsoa just sitä ohjelmaa ja raivoaa, kiukkuaa, paiskoo ovia... M yrittää taas kerran lähteä liikenteeseen ilman alkkareita, tällä kertaa mä tiedän ettei kysymys ollut siitä et ne olis vaan unohtuneet. Kun huomautan asiasta se kysyy multa et mistä mä tiesin ettei sillä ollut niitä... Kello on vähän yli yhdeksän kun lastaan lauman autoon, tarkistan uudemman kerran että neidillä on myös alushousut. M ei kykene käsittämään miksi alkkareiden puutumista hameen alta ei pidetä sosiaalisesti hyväksyttävänä.  Kouluuntutustuminen oli kaoottista... kauheesti lapsia ja vanhempia ja lapsia kierrättä...

Elämä tuntuu oikeesti toimivan niin että kun yhdestä kohtaa lieka löysenee, se toisaalla kiristyy... Me vanhemmat, ja sen terapeutit - ne kaikki kahdeksan – ollaan vierestä katsottu ja ihmetelty miten meidän tytär on keskellä muutosta. Se on sosiaalinen. Se tervehtii ja hyvästelee. Se pitää puoliaan, kieltäytyy. Se osallistuu ja ehdottaa, on mukana keskusteluissa ja ottaa toiset huomioon. Se puhuu, taukoamatta. Se puhuu kaikkialla ja kaikesta. Autossa se oli L:lle luetellut kaikki osaamansa suomenkieliset sanat; joulupukki, kakka, kesämaissi, moi, kotikauppa, afrikantähti, kippis... sen jälkeen se laskin L:lle espanjaksi kymmeneen ja kävi läpi myös ne kaikki muut espanjansanat jotka kuuluu sen sanavarastoon.  Se on iloinen ja hyväntuulinen. Se on rohkea ja vihdoinkin myös edes vähän innoissaan koulustaan. Kaiken muun lisäksi se syö. Siis se oikeesti syö. Syömisterapiassa se söi parilalla paistetun kinkku-juustoleivän, kotona kierrepastaa ja jauhelihakastiketta, lounaaksi maapä...

Istuin eilen illalla T:n kanssa viereisessä pubissa, sen kummemmin suunnittelematta käytiin ihan perinteisesti yhdellä. Mä kävelin pubiin ja T heitti mut kotiin, äkkiäkös tosta nyt puolitoistakilsaa kaljalle hilppasee... Teki hyvää, puhua menneitä ja tulevia, kesän kuulumisia ja syksyn suunnitelmia. Ihanaa aina saada istua ihan rauhassa ystävän kanssa. Vähän aiemmin oltiin M:n, K:n ja Koiran kanssa traililla metsässä. M juoksi mäkeä alas, kompastui ja kaatui. Ei ehtinyt saada edes käsiä eteen ja K:n katsoessa kauhuissaan vierestä M sylki itkien maata suustaan veren valuessa jostakin, kai siitä heiluvasta hampaasta. Olin yllättynyt kun M halus kuitenkin jatkaa matkaa, syljeskeli loputkin neulaset suustaan, nappas mua kädestä ja näin jatkettiin – koko lenkki. Tänään sillä on naama kirjaimellisesti ruvella ja otsassakin mustelma. Viimeiset päivät ennen koulujen alkua... viimeinen viikko kesäkoulua. Ensi viikolla alkaa syksyn aikataulut. Huomenna aamulla tutustu...

Mielessä taas ihan liian monta asiaa... tarttuako yhteen, kahteen, viiteen vai ihan kaikkeen. Syventyäkö vai raapaista vaan nopeasti pinnalta. Puutarha – kasvimaa – pursuaa tomaatteja ja kurkkua. Pitäis ryhdistäytyä ja leipasta, joo leipasta ei leipoa kun ei se nyt niin iso homma ole, kesäkurpitsakakkuja... veikkaan et niitä tulee kevyesti viisi tai kuusi noista kurpitsoista, riittää pakkaseenkin koulueväiksi. Huomaan ettei meillä oo munia, päädyn pakastamaan kurpitsaraasteen... siitä riittää kahdeksaan leipään.  Aamupäivä meni kirkossa. Sillä aikaa L pesee meidän lattiat. Ekaks vapaaehtoisena pääopena kaksvuotiaitten luokassa – ekan jumalanpalveluksen ajan - ja sit vapaaehtoisena tervehtijänä ja lopulta siellä jumalanpalveluksessa. Kaksveet on kaksveitä, ja just sellaisia kuin kaikki tietää niitten olevan. Mun mielestä lapset on parhaimmillaan kolmenvuoden paremmalla puolella eli ei nyt varsinaisesti mun lempipuuhaa, mutta tulee ja menee selkäytimestä. lattianp...

Heittäydyin hetkeksi yläkerran sohvalle sanottuani K:lle hyvät yöt. Koira kiipes kainaloon ja ajattelin siitä kohta nousta kun O tulee yläkertaan. Kello tais olla seitsemän. Kahdeksan aikaan L tuli kysymään haluanko mennä suoraan nukkumaan ja mä pesin pikaisesti meikit naamalta ja kömmin Koira kainalossa sänkyyn. Vähän jälkeen seitsemän M herätti. L kysyi et nukuttaako vielä? Lupasin nousta ylös... se ei edes havahtunut pudotessaan sängystä Katselin ympärilleni alakerrassa ja päättelin et ne oli illalla käyneet M:n kanssa kaupassa. L oli syönyt sushia ja M teeleipiä. Tarjoilin jälkimmäisiä lapsille aamiaiseksi kaakaon kanssa, laitoin itselleni kahvin ja istuin heräilemään. Me käytiin eilen M:n Psykiatrilla. Puhuttiin lääkityksestä ja se kyseli kuulumisia. Kysyi miltä musta tuntuu kun pitkän vastustuksen jälkeen lääkityksellä on näin huikeita ja selkeitä etuja? Sanoin että mietin miksei aloitettu aiemmin ja se totes että tää oli ihan hyvä hetki aloittaa. Tapaamisessa K ...