yösyöttö

Eilen meillä oli jo paljon hiljaisempi tyttö. Kyllä se urheasti sen muropatukkansa söi, mutta jo kaukaa näki että se meni sisulla ja päättäväisyydellä. M ei valita, mitä kipeempi se on, sitä hiljaiempi siitä tulee ja eilen mulla istui koko päivän sylissä pieni, hiljainen keijukainen. Me katsottiin Autot ja me katsottiin Monsters Inc ja me katsottiin... mä nuokuin ja torkuin sohvalla prinsessa kainaloisessa. Välillä mittasin kuumetta ja esittelin kipukarttaa, vastaus oli aina sama – oranssi.

tumma oranssi

kipeä ja väsynyt

Ekan yön hoidin itse, me telttailtiin M:n kanssa ja herätyskello herätti kolmen tunnin välein antamaan lisää kipulääkettä. Ilma oli nahkea ja ulkona ukkosti. Koira haukkui tukahdutettua haukkuaan mun peiton alla jokaisella jyrinällä ja välillä O näki painajaisia, herätti K:n ja sit ne yhdessä pelkäs hämähäkkejä. Torkahtelin lyhyitä pätkiä ja palasin mielessäni ajassa viitisenvuotta taaksepäin, siihen aikaan kun meillä vielä asui yösyöttö. M söi vuorokauden ympäri - kahden tunnin välein - mikään ei auttanut pidentämään syöttöväliä ja seitsemän kuukauden kohdalla mä olin hermoraunio enkä osannut enää nukkua ollenkaan. Pojat taas oli hyvin nukkuvia pullolapsia ja vastuukin oli jaettu. Muistan kyllä sen öisen sähläyksen pullojen kanssa, mutta en yhtään niin ahdistavaa tunnelmaa kuin M:n ajalta. 

aamiainen

Tokaan leikkauksenjälkeiseen yöhön otettiin käyttöön jaettu vastuu... L hoiti klo 23. ja 02. ja mä hoidin 05. ja 08. lääkkeet. Kello on yhdeksän, L nukkuu edelleen. Otan uunista tuoreen leivän.