Siirry pääsisältöön

yösyöttö

Eilen meillä oli jo paljon hiljaisempi tyttö. Kyllä se urheasti sen muropatukkansa söi, mutta jo kaukaa näki että se meni sisulla ja päättäväisyydellä. M ei valita, mitä kipeempi se on, sitä hiljaiempi siitä tulee ja eilen mulla istui koko päivän sylissä pieni, hiljainen keijukainen. Me katsottiin Autot ja me katsottiin Monsters Inc ja me katsottiin... mä nuokuin ja torkuin sohvalla prinsessa kainaloisessa. Välillä mittasin kuumetta ja esittelin kipukarttaa, vastaus oli aina sama – oranssi.

tumma oranssi


kipeä ja väsynyt



Ekan yön hoidin itse, me telttailtiin M:n kanssa ja herätyskello herätti kolmen tunnin välein antamaan lisää kipulääkettä. Ilma oli nahkea ja ulkona ukkosti. Koira haukkui tukahdutettua haukkuaan mun peiton alla jokaisella jyrinällä ja välillä O näki painajaisia, herätti K:n ja sit ne yhdessä pelkäs hämähäkkejä. Torkahtelin lyhyitä pätkiä ja palasin mielessäni ajassa viitisenvuotta taaksepäin, siihen aikaan kun meillä vielä asui yösyöttö. M söi vuorokauden ympäri - kahden tunnin välein - mikään ei auttanut pidentämään syöttöväliä ja seitsemän kuukauden kohdalla mä olin hermoraunio enkä osannut enää nukkua ollenkaan. Pojat taas oli hyvin nukkuvia pullolapsia ja vastuukin oli jaettu. Muistan kyllä sen öisen sähläyksen pullojen kanssa, mutta en yhtään niin ahdistavaa tunnelmaa kuin M:n ajalta. 

aamiainen


Tokaan leikkauksenjälkeiseen yöhön otettiin käyttöön jaettu vastuu... L hoiti klo 23. ja 02. ja mä hoidin 05. ja 08. lääkkeet. Kello on yhdeksän, L nukkuu edelleen. Otan uunista tuoreen leivän. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi11. elokuuta 2013 klo 11.34

    Ihana reipas toipilas :) sulla on mahtava asenne elämään ja blogiasi on mukava seurata. Terveisiä Suomesta!

    VastaaPoista
  2. Paula - Gone with the Gastons11. elokuuta 2013 klo 16.05

    Mmmm... onpas herkullisen näköinen leipä! Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää