Siirry pääsisältöön

elokuun eka kuvina




ekaa kertaa ikinä-koskaan-milloinkaan L nousi ennen mua arkena


matkalla alakertaan M:n kanssa

O nukkuu vielä


O liittyy seuraan 
kesävieraan aamiainen


meillä syödään muroja oikeesti ehkä kerran vuodessa!





Koira saa aamiaiseksi jämät




soitin fysioterapiaan ja varailin lääkärin määräyksestä aikoja hierojalle

aamiaisen jatko-osa



L lähtee töihin











yhdistetty aamiainen ja lounas, ja joo... mulla oli karsee nälkä


hän käy itsenäisesti kakalla ja tulee yhtä itsenäisesti alakertaan pyyhittäväksi

tiskikone - round 1




pyykkisavotta alkaa


apulainen

hetkeä myöhemmin mua avustanut K kaatui portaissa ja tarvitsi runsaasti lohtua säikähdykseen

...ja myös tikkarin parantuakseen





lopulta jäljellä oli vain O ja sen tikkari



kesävieraan koti siivotaan

sillä aikaa kesävieras junailee








M ei ymmärtänyt miks joku ostais itselleen niin käytetyt housut et ne on jo heti alussa rikki...


lounas

...ilman reunoja



eka autossa

vika autossa





se eläinten silta josta taannoin kirjoitin













K haastaa riitaa kaksi kertaa itsensä kokoisen jannun kanssa... varmaan on käyttöä niille syksyn ST-ryhmän opeille





















peukun ja tunnelin kohtaaminen oli kivulias






rakas ystävä tulee kylään



Koira on "turvassa" - varmuuden vuoksi





lasten leikkiessä - riehuessa - me valkattiin kouluvaatteita lapsille Kummitäti K:n kanssa




vahdinvaihto... Kummitäti K lähtee ja L tulee





yks pyöräilykypärä jäi



slmätippoja kuiviin silmiin...

...ja olutta kuivalle nielulle




ihan muuten vaan

tätä L tekee ja mä en tajuu mitään... mä haluun vaan hoitaa sairaita


tänne päätyy M:n päivällinen - taas







aika mennä nukkumaan




M shoppailee koulureppua






jämät iltapalaksi

mun ja M:n iltalääkkeet

leipää aamuksi

M yöpaidassaan

M on sängyssä vähän ennen yhdeksää, palaan alakertaan ja aloitan päivällisen valmistamisen meille.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...