Siirry pääsisältöön

elokuun eka kuvina




ekaa kertaa ikinä-koskaan-milloinkaan L nousi ennen mua arkena


matkalla alakertaan M:n kanssa

O nukkuu vielä


O liittyy seuraan 
kesävieraan aamiainen


meillä syödään muroja oikeesti ehkä kerran vuodessa!





Koira saa aamiaiseksi jämät




soitin fysioterapiaan ja varailin lääkärin määräyksestä aikoja hierojalle

aamiaisen jatko-osa



L lähtee töihin











yhdistetty aamiainen ja lounas, ja joo... mulla oli karsee nälkä


hän käy itsenäisesti kakalla ja tulee yhtä itsenäisesti alakertaan pyyhittäväksi

tiskikone - round 1




pyykkisavotta alkaa


apulainen

hetkeä myöhemmin mua avustanut K kaatui portaissa ja tarvitsi runsaasti lohtua säikähdykseen

...ja myös tikkarin parantuakseen





lopulta jäljellä oli vain O ja sen tikkari



kesävieraan koti siivotaan

sillä aikaa kesävieras junailee








M ei ymmärtänyt miks joku ostais itselleen niin käytetyt housut et ne on jo heti alussa rikki...


lounas

...ilman reunoja



eka autossa

vika autossa





se eläinten silta josta taannoin kirjoitin













K haastaa riitaa kaksi kertaa itsensä kokoisen jannun kanssa... varmaan on käyttöä niille syksyn ST-ryhmän opeille





















peukun ja tunnelin kohtaaminen oli kivulias






rakas ystävä tulee kylään



Koira on "turvassa" - varmuuden vuoksi





lasten leikkiessä - riehuessa - me valkattiin kouluvaatteita lapsille Kummitäti K:n kanssa




vahdinvaihto... Kummitäti K lähtee ja L tulee





yks pyöräilykypärä jäi



slmätippoja kuiviin silmiin...

...ja olutta kuivalle nielulle




ihan muuten vaan

tätä L tekee ja mä en tajuu mitään... mä haluun vaan hoitaa sairaita


tänne päätyy M:n päivällinen - taas







aika mennä nukkumaan




M shoppailee koulureppua






jämät iltapalaksi

mun ja M:n iltalääkkeet

leipää aamuksi

M yöpaidassaan

M on sängyssä vähän ennen yhdeksää, palaan alakertaan ja aloitan päivällisen valmistamisen meille.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...