Siirry pääsisältöön

ryöstetty haaste

Kevennetään vähän tunnelmaa välillä. Siis ennen kuin palaan siihen tulevaan koulunalkuun ja muuhun arkiseen... Löysin tän haasteen Veeralta ja päätin napata sen itselleni, ihan vaan siksi et saisin edes itse nauraa itselleni ja sille epäluksukselle ja tavallisuudelle, tekin saatte nauraa ihan rauhassa jos yhtään naurattaa... Teemana oli siis hahmottaa itsensä brändien kauttaja Veeran versio on täynnä sitä ihanaa luksusta mihin tämä haaste oli tarkoitettu. 

Shoes: Dr Martens ja Sanitan puukengät
Sneakers: Vans
Jeans: Eddie Bauer - voi ostaa sovittamatta
T-shirt: Gap
Underwear: Soma Intimates, silleen vähän nypyttyneinä tai rispaantuneina
Bag: Dooney & Bourke – joululahja L:ltä
Wallet: Coach – joululahja L:ltä
Sunglasses: aviators by Ray Ban
Watch: Fossil
Jewelry: Etsy



TV: Samsung
Mobile phone: Lumia 920 - kai
Computer: joku Samsung, ihan hyvä se on ollut
Make-up: Bare Minerals, Bobbi Brown, Trish McEvoy
Face cream: 365 by Whole Foods Market – siis Pirkka
Deodorant: Joku paikallinen Rexona, Dove kai just nyt kun sattui olemaan tarjouksessa
Toothpaste: Colgate Sensitive
Shampoo/Conditioner: Everyday Shea – kätevästi litran pullossa



Soap: naamasaippua on taas se 365 by Whole Foods ja käsi saippua Mrs Meyers



Fragrance: Donna Karan Cashmere Mist
Mineral water: se mikä on tarjouksessa
Wine: Cabernet Sauvignon, yleensä joku halpa
Drink: Mojito
Bread: omasta uunista
Food: aasialainen tai all american
Ice-cream: Tillamook Raspberry White Chocolate Chip
Candy: suklaa
Bed: se mikä silloin oli Costcossa tarjouksessa, olisko Sealy
Sheets: Ikea
Hairdresser: omat sakset omissa käsissä
Evening paper: L kertoo mulle uutiset. Sängyssä saatan kurkata Ilta-Sanomia
Magazine: Kodinkuvalehti

Lisään taas yhden oman, koska koen sen määrittävän mua ihmisenä...

Auto: Ford F-150. Olen kasvanut BMW-Mercedes-Audi tyypistä luksustyökoneisiin





En tiedä saanko haastaa, kun muakaan ei haastettu... ryövätkää siis tekin ja pliis linkatkaa jos niistä tulee edes semisti hauskoja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...