Siirry pääsisältöön

oikein hyvä lauantai

Tänään on taas pikapostauspäivä... aamusta myöhäiseen iltaan ollaan menty liki tauotta. Lääkitys aloitettiin eilen ja sen vaikutuksen näkymiseen menee joitakin päiviä. Henkinen askel on valtaisa, vaikka eihän tämä lääkärin sanoin ole mikään elinikäinen tuomio - katsotaan asiaa kuukausi kerrallaan. Silti se tuntuu isolta asialta... Eilisen iltapäivän synttäreillä oli myös M:n ope Ms Tiffany, ja juteltiin tilanteesta ja sain vahvistuksen Neuron ja CB:n näkemyksille. Vähintäänkin viivästytetään M:n koulunaloitusta parilla viikolla ja lääkitykselle on tosiaan ihan hyvä syy.

Aamulla nukuttiin M:n kanssa pitkään L:n huolehtiessa pojista. M:lla oli Neurolla testausaika yhdeltätoista ja sen jälkeen vähän jäähdyteltiin tilannetta puistossa. Oven läpi kuulin kuinka viisveeltä kysyttiin mikä on mikroskooppi ja miten se toimii... tavoitteena kai seurata ahdistuksen tasoa mahdottoman edessä.

aamulla hypittiin yhdellä jalalla


Ostin itselleni alesta uuden ”teltan” – kuvia myöhemmin. Lasten kanssa räjäytettiin pankki Gapin myymälässä. Ostettiin pojille koko syksyn ja talven vaatteet, ja M:llekin valtaosa kouluvaatteista. Oltiin kassalla ostosten kanssa kun myyjä kertoi et jos avataan heidän luottokortti saadaan -40% kaikista päivän ostoksista... kierrettiin vielä vähän lisää ja avattiin se kortti, maksettiin $390,  $620 arvoisista vaatteista.

pojille

M:lle



Lapset pääsi ekaa kertaa elämässään Mäkkäriin ja sai kokea Happy Mealin autuuden. Mä söi QP aterian ekaa kertaan yli kymmeneen vuoteen. Rasvan tuntuessa kitalaessa vielä tuntien jälkeen totesin ettei ihan heti tartte mennä uudestaan.





Illalla meillä oli naapurinpoika babysittaamassa kun käytiin L:n kanssa kahdestaan kävellen Pubissa kahdella ja lautasellisella juustoja...





Hyvä lauantai! 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää