Siirry pääsisältöön

oikein hyvä lauantai

Tänään on taas pikapostauspäivä... aamusta myöhäiseen iltaan ollaan menty liki tauotta. Lääkitys aloitettiin eilen ja sen vaikutuksen näkymiseen menee joitakin päiviä. Henkinen askel on valtaisa, vaikka eihän tämä lääkärin sanoin ole mikään elinikäinen tuomio - katsotaan asiaa kuukausi kerrallaan. Silti se tuntuu isolta asialta... Eilisen iltapäivän synttäreillä oli myös M:n ope Ms Tiffany, ja juteltiin tilanteesta ja sain vahvistuksen Neuron ja CB:n näkemyksille. Vähintäänkin viivästytetään M:n koulunaloitusta parilla viikolla ja lääkitykselle on tosiaan ihan hyvä syy.

Aamulla nukuttiin M:n kanssa pitkään L:n huolehtiessa pojista. M:lla oli Neurolla testausaika yhdeltätoista ja sen jälkeen vähän jäähdyteltiin tilannetta puistossa. Oven läpi kuulin kuinka viisveeltä kysyttiin mikä on mikroskooppi ja miten se toimii... tavoitteena kai seurata ahdistuksen tasoa mahdottoman edessä.

aamulla hypittiin yhdellä jalalla


Ostin itselleni alesta uuden ”teltan” – kuvia myöhemmin. Lasten kanssa räjäytettiin pankki Gapin myymälässä. Ostettiin pojille koko syksyn ja talven vaatteet, ja M:llekin valtaosa kouluvaatteista. Oltiin kassalla ostosten kanssa kun myyjä kertoi et jos avataan heidän luottokortti saadaan -40% kaikista päivän ostoksista... kierrettiin vielä vähän lisää ja avattiin se kortti, maksettiin $390,  $620 arvoisista vaatteista.

pojille

M:lle



Lapset pääsi ekaa kertaa elämässään Mäkkäriin ja sai kokea Happy Mealin autuuden. Mä söi QP aterian ekaa kertaan yli kymmeneen vuoteen. Rasvan tuntuessa kitalaessa vielä tuntien jälkeen totesin ettei ihan heti tartte mennä uudestaan.





Illalla meillä oli naapurinpoika babysittaamassa kun käytiin L:n kanssa kahdestaan kävellen Pubissa kahdella ja lautasellisella juustoja...





Hyvä lauantai! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...