Siirry pääsisältöön

TBD

Siihen kuuluisaan koulunalkuun on tänä aamuna jäljellä yksitoista tai ehkä kaksitoista päivää. On siis päätetty että M aloittaa koulunsa muitten kanssa, superpehmeällä laskulla. On myös oletettavaa että M on iltapäiväryhmässä. Kerrataan asia... aikaa on alle kaksi viikkoa, tämä päivä mukaanlukien yhteensä kuusi arkipäivää ja edelleenkään meillä ei ole täyttä varmuutta siitä onko M aamu- vai iltapäiväryhmässä ja koulunaloituspäivästä meillä ei ole edes arvausta. Koulu alkaa joko tiistaina tai keskiviikkona.

TBD - to be determined - EOS - ei osaa sanoa
Käyn meilivaihtoa Rva Enkelin kanssa päivittäin. Mä mietin et sillä menee hermot muhun kun mä yritän siltä saada vastauksia näihin kysymyksiin joiden vastaukset ei ole sen päätäntävallassa ja se pyytää multa anteeksi ettei tiedä yhtään mitään. Se sanoo että jopa koulukuljetukset – jotka nyt yleensä herää näihin systeemeihin viimeisenä – on jo ruvenneet kyselemään että moneltako M pitää hakea ja koska.

Mulle tää on ollut huikea kärsivällisyys-stressaamattomuusharjoitus, yrittää vaan odottaa ja luottaa että kyllä me lopulta tiedetään koska meidän pitää olla, monelta ja missä. Tämä vaivalla lavastettu luottamus on myös pitänyt siirtää tohon tyttöön, joka ei edelleenkään halua edes leikkiä koulun pihalla. Koulutarvikeostoksille sain sen sentään houkuteltua – netissä.

M:n koulutarvike ostoslista
Terapioita on siis siirrelty itään ja länteen, vatkattu kaikki aikataulut sekaisin ja nyt istutaan kädet kyynärpäitämyöten ristissä ja toivotaan että kaikki nää oletustenvarassa tehdyt systeemit toimii myös reaaliajassa ja arjessa. Terapiat pojille on maanantai-iltapäivisin, M:n terapian keskiviikkoisin ja torstaisin.

O:n koulusta tuli eilen kirje. Koulu alkaa tiistaina, ja eka varsinainen koulupäivä on torstai. Mukana oli koko syyskuun teema/lukujärjestys ja kaikki tarvittavatilpehööri. Ihanan helppoo...

K:n systeemeitä en ole ede miettinyt.


Kai tää tästä.


L tilas lapsille koulu/talvikengät

Kommentit

  1. Tosi stressaavaa tuollainen epävarmuus kun pitäisi vielä kaikki terapiatkin sopia aamu- vai iltapäiviksi!?

    Kivat kengät muuten!

    En jaksaisi yhtään herätä tähän kouluasiaan. Vasta tultiin reissulta eikä mieli oikein ole kunnolla siirtynyt tälle maailmanpuoliskolle. Nytkin pitäisi oikeastaan laittautua O:n yläaste-orientaatioon eikä hengailla netissä :)

    Kauhistuttaa että pikkupojat aloittavat koulun jo kahden vuoden päästä, eikä meillä ole silloin vaihtoehtoja vaan koko osavaltio käy nykyään full-day kinderiä. Klo 8-14:30 tuntuu TOSI pitkältä päivältä pelkkää koulua niin pienille. Varsinkin näille jotka ovat duracell-pupuja koko päivän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas toivon että siinä vaiheessa kun pojat aloittaa koulun käy kaikki kokopäivä Kinderiä. Tää siis siltä pohjalta et M on kuitenkin käynyt jo pari vuotta täyspäiväistä koulua ja se on ollut hyvä ratkaisu.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...