Siirry pääsisältöön

nollasta sataan ja takaisin

Eilen ei ehtinyt, oltiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen liikenteessä koko päivä... madallettuun tahtiin ja rauhallisin aktiviteetein, mutta oltiin kuitenkin. M:n ollessa Neurolla me käytiin jannujen kanssa hikoilemassa puistossa. Neuro kommentoi et M on niin yhteistyökykyinen, onhan se ja se on aina ollut osa koko ongelmaa... sama yhteistyökyky näkyi kahta tuntia myöhemmin lastenvaatekaupassa kun myyjä haluaa laittaa M:n rintaan sellaisen napin jossa luki jotakin. M hymyilee kohteliaasti ja antaa tätösen kiinnittää rintanapin kesämekkoon ja sit M kävelee mun luokse itkusilmässä kysymään et onko sen ihan pakko pitää sitä nappia... ei oo. Puolisen tuntia aiemmin mulla oli käsissäni viisvee prinsessa joka itkee ja potkii ja huutaa ja raivoaa kauppakeskuksen lattialla, koska vesipullossa oli ollut appelsiinimehua ja se tuoksui edelleen appelsiinille. Ohikulkevien ihmisten katseet oli sinällään mulle täysin yhdentekeviä, mutta sai mut taas miettimään et meidän normaali ei ehkä ole kaikkien muiden normaali.  M rauhoittui lopulta mun sylissä kun pidin oikein kovaa siitä kiinni ja keinuttelin. Se menee siis nollasta sataan ja takaisin hetkessä. Se on yhteistyökykyinen ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen ja sit se räjähtää.

poikien lounas - yäk! - molemmat kuitenkin söi

M:n lounas oli proteiinijuoma jonka pojat lopulta joi jälkkäriks


K on traumatisoitunut siitä et oon kahtena aamuna peräkkäin käynyt fysioterapiassa ja sit eilen illalla vielä ystävien kanssa ulkona syömässä. Eilen päivällä se jo kyseli et tuunhan mä takaisin. Oon selkeesti liian paljon näitten kanssa ja syksyn kouluputki tullee hyvään saumaan.


Niin et mitä mä halusin sanoa, en mitään... en kerinnyt eilen kirjoittamaan. Illalla oli ihanaa istua naisten kanssa puhumassa jostakin ihan muusta. 

illalla kotiin ajellessa liikennevaloissa mun vieressä oli tällainen ilmestys... avoauton - avonaisen katon - päällä tai sisällä iso kumivene, muutama bensakanisteri ja kylmälaukku ja kai jotain kalastusvälineitä...

Aamulla meillä oli hiljaista ja mua odotti kolme erilaista lasta erilaisissa puuhissaan... kukin oman luonteensa mukaan. Eka kuva kyllä meinas suistaa mut alkukantaiseen raivoon heti aamusta, mutta L onneksi hoiti tän tilanteen mun puolesta. L:n eka ajatus oli et kundi saa istua vaatehuonessa kunnes siivoaa mut oli lopulta auttamassa miestä sen jälkeen kun mä ystävällisesti kerroin lapsen isälle että K:lle ton tilan siivoaminen yksin on yhtä mahollista kuin se et mä juoksisin kylmiltäni maratonin. 

K oli vähän leikkinyt aamulla poikien vaatehuoneessa... kaikki mihin se oli suinkin vaan ylettänyt oli iloisessa sekasotkussa lattialla

M leikki omassahuoneessaan junilla...

...ja O teki alakerrassa palapelejä. Tää jannu on siirtynyt suoraan niistä ekoista palikkapalapeleistä - pallo palloon ja neliö neliöön - vähän isompiin 48 palan palapeleihin. Mihin se enää oikein tarttee sitä toimintaterapiaa?

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää