Siirry pääsisältöön

nollasta sataan ja takaisin

Eilen ei ehtinyt, oltiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen liikenteessä koko päivä... madallettuun tahtiin ja rauhallisin aktiviteetein, mutta oltiin kuitenkin. M:n ollessa Neurolla me käytiin jannujen kanssa hikoilemassa puistossa. Neuro kommentoi et M on niin yhteistyökykyinen, onhan se ja se on aina ollut osa koko ongelmaa... sama yhteistyökyky näkyi kahta tuntia myöhemmin lastenvaatekaupassa kun myyjä haluaa laittaa M:n rintaan sellaisen napin jossa luki jotakin. M hymyilee kohteliaasti ja antaa tätösen kiinnittää rintanapin kesämekkoon ja sit M kävelee mun luokse itkusilmässä kysymään et onko sen ihan pakko pitää sitä nappia... ei oo. Puolisen tuntia aiemmin mulla oli käsissäni viisvee prinsessa joka itkee ja potkii ja huutaa ja raivoaa kauppakeskuksen lattialla, koska vesipullossa oli ollut appelsiinimehua ja se tuoksui edelleen appelsiinille. Ohikulkevien ihmisten katseet oli sinällään mulle täysin yhdentekeviä, mutta sai mut taas miettimään et meidän normaali ei ehkä ole kaikkien muiden normaali.  M rauhoittui lopulta mun sylissä kun pidin oikein kovaa siitä kiinni ja keinuttelin. Se menee siis nollasta sataan ja takaisin hetkessä. Se on yhteistyökykyinen ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen ja sit se räjähtää.

poikien lounas - yäk! - molemmat kuitenkin söi

M:n lounas oli proteiinijuoma jonka pojat lopulta joi jälkkäriks


K on traumatisoitunut siitä et oon kahtena aamuna peräkkäin käynyt fysioterapiassa ja sit eilen illalla vielä ystävien kanssa ulkona syömässä. Eilen päivällä se jo kyseli et tuunhan mä takaisin. Oon selkeesti liian paljon näitten kanssa ja syksyn kouluputki tullee hyvään saumaan.


Niin et mitä mä halusin sanoa, en mitään... en kerinnyt eilen kirjoittamaan. Illalla oli ihanaa istua naisten kanssa puhumassa jostakin ihan muusta. 

illalla kotiin ajellessa liikennevaloissa mun vieressä oli tällainen ilmestys... avoauton - avonaisen katon - päällä tai sisällä iso kumivene, muutama bensakanisteri ja kylmälaukku ja kai jotain kalastusvälineitä...

Aamulla meillä oli hiljaista ja mua odotti kolme erilaista lasta erilaisissa puuhissaan... kukin oman luonteensa mukaan. Eka kuva kyllä meinas suistaa mut alkukantaiseen raivoon heti aamusta, mutta L onneksi hoiti tän tilanteen mun puolesta. L:n eka ajatus oli et kundi saa istua vaatehuonessa kunnes siivoaa mut oli lopulta auttamassa miestä sen jälkeen kun mä ystävällisesti kerroin lapsen isälle että K:lle ton tilan siivoaminen yksin on yhtä mahollista kuin se et mä juoksisin kylmiltäni maratonin. 

K oli vähän leikkinyt aamulla poikien vaatehuoneessa... kaikki mihin se oli suinkin vaan ylettänyt oli iloisessa sekasotkussa lattialla

M leikki omassahuoneessaan junilla...

...ja O teki alakerrassa palapelejä. Tää jannu on siirtynyt suoraan niistä ekoista palikkapalapeleistä - pallo palloon ja neliö neliöön - vähän isompiin 48 palan palapeleihin. Mihin se enää oikein tarttee sitä toimintaterapiaa?

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää