Siirry pääsisältöön

stressiä ilmassa

Sori! Teknisiä ongelmia... modeemi hajos – taas! Me kulutetaan näemmä keskimäärin yksi modeemi kuukaudessa. Onneksi ne sisältyy hintaan, siis internetpalveluntarjoajan puolesta - se onkin ainoa hyväpuoli siinä puulaakissa... No onhan se se siirtonopeuskin ihan jees, 38 megaa sekunnissa - ainakin periaatteessa.

Tää viikko on ollut totaalisen kaoottinen ja tässä vaiheessa oikealla kädellä ei enää ole aavistustakaan siitä mitä vasen tekee... Koulussa on nyt tutustuttu koko rahalla ja erilaisin kokoonpanoin. Eilen aloin jo olemaan sitä mieltä että M:n uusi ope pitää mua neuroottisena idioottina ja vastaavasti mä olin melko vakuuttunut siitä ettei sillä ole aavistustakaan, oikeastaan yhtään mistään.

tän päivän koulukierrokselta


Mä oon täyttänyt lukemattomia kaavakkeita tässä kaavakkeitten luvatussa maassa... Olen vastannut kysymyksiin perheen harrastuksista, traditioista, lempiruuista, kielestä, kulttuurista ja alakulttuureista. Olen luetellut kaikki juhlat joita meillä vietetään ja kertonut kuinka paljon M saa katsoa telkkaria. Olen kertonut meidän lukutottumuksista, M:sta lapsena ja oppijana.

aarteenmetsästyksessä löydettiin muun muassa...

vessa


Oon istunut vanhempainillassa oppimassa mitä meiltä vanhempina odotetaan ja mitä tapahtuu missäkin tilanteessa. Olen oppinut että soitto sihteeriltä on ok, mutta jos rehtori soittaa ollaan pulassa. Tiedän mitä tapahtuu jos lapsi kolauttaa päänsä välitunnilla tai jos unohdan ilmoittaa poissaolosta.

me oltiin ohitettu tää askarteluosuus siinä vaiheessa kun muut tuli paikalle


Viikonlopun aikana pitäis vielä täyttää kuusi kaavaketta ja kirjoittaa kirje hätätilanteita varten. Huomenna pitää varmistaa koulubussi – kun kukaan ei oikein siitäkään osannut sanoa että tuleeko se vai ei ja koska se tulee ja mihin se menee...  ja selvittää lopulliset aikataulut. Pitäs varmaan laittaa vielä kertaalleen sähköpostia sekä Rva Junalle, että Rva Enkelille.  Oppilaat siis puhuttelee opettajiaan tittelillä ja sukunimellä, viime vuonna se oli vielä titteli ja etunimi – Nti tai Rva...

kesäkoulun päättötyönä ne teki tällaisen kirjan... mä jäin miettimään onko M:n piirustuksissa vielä aikuisenakin sama kaavamaisuus väreissä... "tää naama on oranssi, koska oranssi kynä oli seuraava järjestyksessä"


Tänä aamuna olin saavuttanut sen tilan, jossa olin jo itsekin lähellä hyperventilaatiota kun jokaiseen kysymykseen tuntui olevan se sama vastaus, tai yksi näistä kolmesta vaihtarista – ”Me ei nyt oikein vielä tiedetä kun tää on ihan uusi tilanne...” ”Ei olla vielä ehditty palaveerata opettajien kesken...” ”Olen vasta ekaa-tokaa-kolmatta päivää töissä...” – koska ne on oikein ajatelleet tietää tän kaiken? Koulu kuitenkin alkaa tiistaina, maanantaina on pyhä. Tänään on torstai, mutta ihan turvallisin mielinhän ton kai voi sinne lähettää ja luottaa sen saavan kannustavan ensikosketuksen uuteen kasvatuslaitokseensa.

viikonlopun paperisota

Onneksi Rva Enkelillä oli mulle kuitenkin tänään vastaukset tärkeimpiin ja koulukuljetuksethan selviää huomenna selvittämällä. Puhuttuani Enkelin kanssa rauhotuin jo aika paljon. Päivän hupaisin-yllättävin-hauskin-mukavin oli kuitenkin lukea yhtä – ja sitä ainoaa esitäytettyä - niistä kuudesta uudesta kaavakkeesta ja lukea siitä että meidän K:lle on vähintäänkin varattu koulupaikka erityisopetuksenpuolelta. Siihen prujuun on nimittäin listattu sisarukset jotka käyvät koulua saman koulupiirin alueella – K, Ready Start Preschool. Paikka sillä siis on jo olemassa, testiaika saatiin perjantaille – viikon päästä. Sen koulu alkais seuraavana maanantaina, käytännössä sille pitää kuitenkin testienkin jälkeen vielä laatia erityisopetussuunnitelma ja hyväksyä se ja täyttää ne parikymmentä kaavaketta.

Olen valmistautunut lounasrumbaan, välipaloihin ja tilannut lisää nimikointitarroja. Posti toi lapsukaisten koulukengätkin. Näillä pärjätään kevääseen. 



onko näitä jo Suomessa? Tiskikoneessa pestäviä eväspussukoita omenanlohkoille ja sändäreille? Saa täällä toki kouluruokaakin, mutta ainakin alkuun M saa syödä omia eväitä. 

nimikointitarroja tuli tänään tilattua rekkalastillinen




Voisinpa pikakelata aikaa muutamalla viikolla eteenpäin, siihen että kaikki on aloittanut koulunsa ja selvinnyt siitä hengissä.

lounaalla ranskalaisessa kahvilassa

juhlistamassa tulevaa kounaloitusta


Ulkona on joku monsuuni... vettä tulee niin että kohta hukutaan, on kolmisenkymmentä ceetä lämmintä ja niin kosteeta että maailma homehtuu pystyyn...



Kommentit

  1. Tulihan se postaus...kävin jo monesti kattomassa. On teillä aikamoista säpinää. Hyvin kaikki varmasti sujuu!En ole Suomessa törmännyt moisiin pestäviin eväspussukoihin. Kätevä idea. :)

    Mirka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...