Siirry pääsisältöön

koulupaineita

Maanantaiaamu aukeaa ennen seitsemää ja mä rämmin poikain kanssa alakertaan. Ne haluaa pelata pelejä ja mä huokaan - salaa ja syvään. Haen autotallista sen rakkaan "Candylandin" ja sit me pelataan. Näitten kahden kanssa pelin pelaaminen on vähän kuin yrittäis opettaa tolle meidän kesämarsulle ja oravalle lautapeliä. Käytännössä siis pelaat itse kolmea paikkaa ja selität samalla kovasti mitä teet yrittäen estää oravaa viemastä pelinappuloita ja innokkaasti kehoittaen sitä marsua tarttumaan omaan nappulaansa ja siirtämään sen siihen mihin käsketään. Kognitiivisesti K on valmis tähän peliin, mutta sen keskittymiskyvyllä sitä pelataan korkeintaan kaksiminuuttia. O taas haparoi niin värien kuin käsitteidenkin kanssa ja yrittää vaan kovasti tehdä jotakin. Molemmat haluaa hysteerisesti tietenkin voittaa.

autoista tehty portti by pojat


Lopulta peli on pelattu ja pojat syö aamiaistaan ja mä käyn läpi aamun sähköposteja. Vatsaan M:n terapeutille ja lupaan tuoda pyydetyt ruuat päivän terapiaan, lähetän ystävälle rukouksia tulevaan leikkaukseen ja lupaan tuoda lämpimän aterian muulle perheelle tänään. Sosiaalisten taitojen ryhmänohjaajalle en tiedä mitä vastaisin...  ryhmätoiveet pitäis palauttaa tällä viikolla, mutta meillä on syksyn aikataulut levällään kuin jokiskan eväät.

Enhän mä tiedä onko M aamu- vai iltapäiväryhmässä, olettaen että se nyt edes menee siihen kouluun mihin me ollaan alunperin ajateltu että se menee. Entäs K, me ei tiedetä siitäkään mihin kouluun se menee. Oletettavaa on että se menee erityisluokalle, mutta ei varmaa. Entä jos se menee erityisluokalle, pääseekö se aamy- vai iltapäiväryhmään. Millä hiivatilla mä päätän mitä mä tohon kaavakkeeseen kirjoitan? Neljän jälkeen ja lauantaisin? L saa sit pyöritellä terapioita kun allekirjoittanut istuu koulussa opiskelemassa sairaanhoitoa tai opettaa omia oppilaitaan Suomikoulussa lauantaisin.

Kanapata muhii uunissa jo ennen puolta yhdeksää, M nauttii toista kierrosta nestemäistä aamiaistaan ja mullakin on kädessä päivän toinen kupillinen kahvia...


Terapiat alkaa yhdeltä ja jatkuu viiteen. Jossakin välissä pitäis viedä se luvattu ateria. Jos aamulla käytäis kirjastossa, syötäis eväät puistossa ja vietäis se ruoka sit iltapäivällä poikien kanssa? Vai leikkaanko jannujen tukat ja syödään lounasta kotona, viedään ruoka matkalla Klinikalle ja mennään popikien kanssa kirjastoon? Nää on näitä kotiäidin vaikeita päätöksiä.  


prinsessan uus reppu



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...