Siirry pääsisältöön

rantasää jatkuu

Ilma on kuuma, päivä vietetty lähinnä rannalla – no palaverissa kirkolla ja klinikalla tietty, ja L:n autokuskina - ja pää kumisee tyhjää. En muista koska oisin viimeksi uinut niin kuin tänä kesänä... Tottuneesti olin aamulla siellä palaverissakin uima-asussa - TAAS. Ensivaikutelma on ikuinen? Uusien ihmisten mielissä mä siis oon joku himouimari.

Jokaisessa mahdollisessa ja puolimahdottomassa välissä mä tuijotan tätä syksyn kalenteripohjaa ja mietin et mitä pitää muuttaa ja vääntää ja kääntää ja et mihin ihmeen väliin mä toivon niitä M:n ja K:n ST-ryhmiä. Toivon et mun arvaukset pitää paikkansa ja M:n kouluvuoro on iltapäivisin ja et K hyväksytään erityisopetukseen ja et se on iltapäiväryhmässä. Iltapäivä on aamupäivää todennäköisempi, koska ip-ryhmä on periaatteessa vähemmän haluttu. Mun kannalta sillä ei oo väliä. Mietin koska koulupiirintyypit palaa lomilta ja koska me saadaan jotakin selvyyttä M:n koulunkäyntiin... Mihin se menee? Koska? Mihin aikaan? Onko kaikki päivät pidennettyjä, vai vaan osa? Koska K:lle saadaan testausaika?



MOPS palavereita pitäis tunkea sinne ja tänne, vajaa kuukausi aikaa alkuun ja kaikki on vielä ihan vaiheessa. Kai me tää vielä jotenkin raavitaan ja kaavitaan kokoon. Pienestä paniikista huolimatta olen innoissani. Meillä on hyvä ryhmä naisia kasaamassa tätä. Paljon tietotaitoa, osaamista ja intoa.

CB – se psykiatri – sanoi että lääkkeen vaikutuksen pitäis ruveta näkymään kohtuullisen nopeesti. Mä väittäisin että tämä päivä on sujunut keskimääräistä paremmin. Meillä on ollut vähemmän renaamista, vähemmän riitaa – ei lainkaan – ja M:n sietokyky muutokselle on ollut parempi. Myös syömisterapia meni tänään hyvin, muuten se tosin ei oo juur mitään syönytkään. En tiedä, ehkä tänään oli vaan tavanomaista parempi päivä kaikilla.


Huominen mennään matalalentoa. L on edelleen autoton – saa autonsa takaisin korjattuna huomenna – ja me lähdetään siis aamusta yhdessä. L töihin, M terapiaan, M terapiasta, lounaalle, M terapiaan, O terapiaan, M terapiasta ja koko ryhmä Lastensairaalaan nielurisalääkäriin ja sieltä hakemaan L ja sit L:n auto ja L kurssille... 


pojat lounaalla


mamman mussukka


kotona lapset valkkaili kuvastosta Halloween-asujaan...
toistaiseksi meille on tulossa lepakko, lohikäärme ja hämähäkkimies

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...