Siirry pääsisältöön

rantasää jatkuu

Ilma on kuuma, päivä vietetty lähinnä rannalla – no palaverissa kirkolla ja klinikalla tietty, ja L:n autokuskina - ja pää kumisee tyhjää. En muista koska oisin viimeksi uinut niin kuin tänä kesänä... Tottuneesti olin aamulla siellä palaverissakin uima-asussa - TAAS. Ensivaikutelma on ikuinen? Uusien ihmisten mielissä mä siis oon joku himouimari.

Jokaisessa mahdollisessa ja puolimahdottomassa välissä mä tuijotan tätä syksyn kalenteripohjaa ja mietin et mitä pitää muuttaa ja vääntää ja kääntää ja et mihin ihmeen väliin mä toivon niitä M:n ja K:n ST-ryhmiä. Toivon et mun arvaukset pitää paikkansa ja M:n kouluvuoro on iltapäivisin ja et K hyväksytään erityisopetukseen ja et se on iltapäiväryhmässä. Iltapäivä on aamupäivää todennäköisempi, koska ip-ryhmä on periaatteessa vähemmän haluttu. Mun kannalta sillä ei oo väliä. Mietin koska koulupiirintyypit palaa lomilta ja koska me saadaan jotakin selvyyttä M:n koulunkäyntiin... Mihin se menee? Koska? Mihin aikaan? Onko kaikki päivät pidennettyjä, vai vaan osa? Koska K:lle saadaan testausaika?



MOPS palavereita pitäis tunkea sinne ja tänne, vajaa kuukausi aikaa alkuun ja kaikki on vielä ihan vaiheessa. Kai me tää vielä jotenkin raavitaan ja kaavitaan kokoon. Pienestä paniikista huolimatta olen innoissani. Meillä on hyvä ryhmä naisia kasaamassa tätä. Paljon tietotaitoa, osaamista ja intoa.

CB – se psykiatri – sanoi että lääkkeen vaikutuksen pitäis ruveta näkymään kohtuullisen nopeesti. Mä väittäisin että tämä päivä on sujunut keskimääräistä paremmin. Meillä on ollut vähemmän renaamista, vähemmän riitaa – ei lainkaan – ja M:n sietokyky muutokselle on ollut parempi. Myös syömisterapia meni tänään hyvin, muuten se tosin ei oo juur mitään syönytkään. En tiedä, ehkä tänään oli vaan tavanomaista parempi päivä kaikilla.


Huominen mennään matalalentoa. L on edelleen autoton – saa autonsa takaisin korjattuna huomenna – ja me lähdetään siis aamusta yhdessä. L töihin, M terapiaan, M terapiasta, lounaalle, M terapiaan, O terapiaan, M terapiasta ja koko ryhmä Lastensairaalaan nielurisalääkäriin ja sieltä hakemaan L ja sit L:n auto ja L kurssille... 


pojat lounaalla


mamman mussukka


kotona lapset valkkaili kuvastosta Halloween-asujaan...
toistaiseksi meille on tulossa lepakko, lohikäärme ja hämähäkkimies

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...