Siirry pääsisältöön

rantasää jatkuu

Ilma on kuuma, päivä vietetty lähinnä rannalla – no palaverissa kirkolla ja klinikalla tietty, ja L:n autokuskina - ja pää kumisee tyhjää. En muista koska oisin viimeksi uinut niin kuin tänä kesänä... Tottuneesti olin aamulla siellä palaverissakin uima-asussa - TAAS. Ensivaikutelma on ikuinen? Uusien ihmisten mielissä mä siis oon joku himouimari.

Jokaisessa mahdollisessa ja puolimahdottomassa välissä mä tuijotan tätä syksyn kalenteripohjaa ja mietin et mitä pitää muuttaa ja vääntää ja kääntää ja et mihin ihmeen väliin mä toivon niitä M:n ja K:n ST-ryhmiä. Toivon et mun arvaukset pitää paikkansa ja M:n kouluvuoro on iltapäivisin ja et K hyväksytään erityisopetukseen ja et se on iltapäiväryhmässä. Iltapäivä on aamupäivää todennäköisempi, koska ip-ryhmä on periaatteessa vähemmän haluttu. Mun kannalta sillä ei oo väliä. Mietin koska koulupiirintyypit palaa lomilta ja koska me saadaan jotakin selvyyttä M:n koulunkäyntiin... Mihin se menee? Koska? Mihin aikaan? Onko kaikki päivät pidennettyjä, vai vaan osa? Koska K:lle saadaan testausaika?



MOPS palavereita pitäis tunkea sinne ja tänne, vajaa kuukausi aikaa alkuun ja kaikki on vielä ihan vaiheessa. Kai me tää vielä jotenkin raavitaan ja kaavitaan kokoon. Pienestä paniikista huolimatta olen innoissani. Meillä on hyvä ryhmä naisia kasaamassa tätä. Paljon tietotaitoa, osaamista ja intoa.

CB – se psykiatri – sanoi että lääkkeen vaikutuksen pitäis ruveta näkymään kohtuullisen nopeesti. Mä väittäisin että tämä päivä on sujunut keskimääräistä paremmin. Meillä on ollut vähemmän renaamista, vähemmän riitaa – ei lainkaan – ja M:n sietokyky muutokselle on ollut parempi. Myös syömisterapia meni tänään hyvin, muuten se tosin ei oo juur mitään syönytkään. En tiedä, ehkä tänään oli vaan tavanomaista parempi päivä kaikilla.


Huominen mennään matalalentoa. L on edelleen autoton – saa autonsa takaisin korjattuna huomenna – ja me lähdetään siis aamusta yhdessä. L töihin, M terapiaan, M terapiasta, lounaalle, M terapiaan, O terapiaan, M terapiasta ja koko ryhmä Lastensairaalaan nielurisalääkäriin ja sieltä hakemaan L ja sit L:n auto ja L kurssille... 


pojat lounaalla


mamman mussukka


kotona lapset valkkaili kuvastosta Halloween-asujaan...
toistaiseksi meille on tulossa lepakko, lohikäärme ja hämähäkkimies

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää