keskiviikko 21. elokuuta 2013

akuutti mastiitti

Ei oo syöpä. Ei kai oo mikään muukaan kasvis. Ihan varmasti ei tiedetä mikä se joku-muu-mikä on, mutta tällä tiedolla nappaan ensin pari panacodia ja sen jälkeen löydän itseni suihkusta hieromasta muhkuraista tissiäni. Sattuu, sattuu paljon. Laitan silmät kiinni ja annan kuuman veden valua ja samalla hieron. Hieron hampaat irvessä ja katson kuinka viemäriin valuu veden mukana ensin kirkasta nestettä, sitten kermamaista maitoa ja lopulta vahvan maitokahvin väristä nestettä.

Suihkun jälkeen vedän päälle paksun talvifliseen ja käärin tissit vielä kaulaliinaan. Kaulaliinan alle sujautan mikrossa lämmitetyn geelipakkauksen. Työdiagnoosi on akuutti mastiitti – rintatulehdus. Korneinta tässä on se ettei mulla ole koskaan ollut rintatulehdusta, siis silloin kun sellainen yleensä saadaan – imettäessä. Aamulla pitää soittaa lääkärille. Jos tilanne on edelleen sama saan antibiootit tähän seuraksi. Jos ne ei auta, tutkitaan viikon päästä lisää.



Se ultra. Se oli ihan kauhee. Tai siis se tyyppi siellä oli ihan karmee. Tää paikka on siis rintadiagnostiikan klinikka ja siellä käy käytännössä vain ne naiset joilla tiedetään jo olevan joku ongelma. Rutiiniseulat tehdään muualla. Vois siis kuvitella et nää ihmiset tietäis että tässä kohdassa ilmassa on väistämättä pelkoa, ahdistusta ja huolta.

Ensin se kokos meidät kuin jonkun karjalauman sieltä odotushuoneesta, johdatti pukuhuoneeseen ja heitteli aamutakit jokaiselle kuin armeijassa ja samalla osoitti jokaiselle pukukopin. Vähän myöhemmin se palaa sinne pukuhuoneeseen ja huutaa mun nimen ovelta ja kun nousen ylös se lähtee jo menemään. Kipitän kiltisti sen perässä ja se selittää et sen nimi on Gayle ja se hoitaa mua tänään. Se vie mut toimenpide huoneeseen, osittaa pöytää ja esittäytyy uudestaan, edelleen selin. Sit se kysyy et missä se patti muka on. Sanon et vasemmassa rinnassa ja saan vastaukseksi että joo, joo, mut missä. Kerron ihin sattuu ja se tuijottaa mua ja sanoo et koko tissikö sen pitää ultrata. Hämmennyn ja kysyn et eikö ne saaneet mun lähetettä. Se huokaa syvään ja sanoo et kyl se voi lähtee soittamaan sille lääkärille. Mä sanon et mulla on käsilaukussa raportti eiliseltä ja nousen kaivamaan sitä. Ojennan paperin Gaylelle ja se sanoo ottavansa kopion.

Tutkimus on odotettavasti kivulias, mutta Gayle ei viitsi asiaa kommentoida vaan runnoo menemään. Lopettaa ja kävelee ulos ja sanoo mennessään et olis parempi jos en liikkuis. Makaan siis pöydällä kiltisti odottamassa tuomiota. Ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen Gayle tulee takaisin ja tokaisee ettei lääkäri halua tavata mua... ei siellä mitään oo. Kysyn että mikä se rintakirurgin löytämä kyhmy sit oli ja saan vastaukseksi et kaikillahan nyt on kaikenlaisia kyhmyjä tissit täynnä. Kysyn et miksi se on niin kipee ja hän toteaa että mistäs hän sen tietäis kun ei ole mikään kipuspesialisti ja toteaa et kyllähän tissit voi olla vähän kipeet ennen kuukautisia – mietin että en ole kolmetoista vaan neljäkymmentäyksi, tissit on kerinneet olla kipeitä aika monta kertaa, erilaisista syistä - olisit vaan tyytyväinen kun sait hyviä uutisia. Koko odotuksen ja miettimisen aikaansaama hermostus jännitys yrittää purkeutua itkuna, mutta puren hammasta ja sanon et kiitos vaan ja lähden.


Suljen pukukopinverhon, istun penkille ja itken. Itken jännitystä ja hermostusta ja harmia. Itken tylyä kohtelua ja lopulta hiivin ulos.  





12 kommenttia:

  1. Saanko sanoa täällä,että voi jumalauta juu. Oikeasti. Miulle tuli ihan tuhannen paha mieli ja kiukuttikin tätä lukiessani.
    Rinnat on muuten meille sama,kuin kai kivekset miehille. Aika henkilökohtainen juttu, ja tuollainen käytös on jo törkeää.
    Epäammattimaista j a moukkamaist.
    Ärsyttää.

    JOs ei osaa työskennellä asiakaspalveluammatissa, ja tajua, miten ihmisiä pitää kohdata, niin ehkä oli tyyppi inansa taas väärässä paikassa.

    Rintatulehdus on kuulemma ihan terveisiä helvetistä sanoo siskoni, olla sellainen on ollut .
    Itselleni kipuna piisasi tukkeutuneet maitorauhast Juniorin kanssa, ja pää meinasi räjähtää kivusta.

    Iloitsen uutisista ''ei syöpää'' Sille liputan, isolla.
    Onko sinulla tunne,että luotat tuohon dg.,joka sinulle sanottiin?

    Lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vintti. Tää on mun eka tulehdus ja hullunkurisesti useampi vuosi imetysten jälkeen :D

      Kyllä mä tohon diagnoosiin luotan ja sehän oli lääkärillä sellainen työdiagnoosi. Tänään taas soitellaan lääkärin kanssa ja viikon päästä se halus mut takaisin vastaanotolle joka tapauksessa,

      Poista
  2. Ärkele millanen tyyppi! Ei taida elämä olla kovin aurinkoista kyseisellä henkilöllä. Meille sattui oma Gaylemme silloin kun vauva joutui teholle heti syntymän jälkeen. Toisin kuin sinä, minä en siinä tilanteessa pystynyt pidättelemään itkua vaikka kovasti yritin. Alkoi siinä hoitsulla muuttua ääni kellossa mutta silloin oli jo turhaa alkaa perumaan puheitaan. Nyt olen alkanut uskomaan miestäni joka aina muistuttaa, että täällä ei tarvitse henkilökunnalta sietää shittiä, vaan voi suoraan sanoa, että haluan jonkun muun paikalle tai haluan puhua lääkärin kanssa. Tosin siitä tulee kyllä tosi paha mieli itselle! Ahdistavaa tuollainen!

    Ja kivuliasta on kyllä se rintatulehdus. Nimim. kaksi kertaa kokenut tukkeuman rintatiehyessä (eli ei edes ehtinyt tulehdukseksi asti) ja sekin kipu oli ihan hirveää.

    Mutta mahtava uutinen se, että ei sitä syöpää löytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä ajattelin antaa palautetta, olis pitänyt vaatia toista tyyppiä jo heti eilen.

      Poista
  3. Hyvä uutinen ettei oo syöpä! Jee! Mut mitä hemmettiä? Mikä tyyppi toi oli? Tommosestahan pitää valittaa. =( Ei noin käyttäydytä vaikka mikä olis. Voi apua taas.

    Ja diagnoosi.. Juu, ihan karsee tauti!!! Eikä mulla ees tainu olla kovin pahana viel...
    Nyt toivotaan että paranee nopeasti ja kerralla. Tsemppiä!

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan tosiaan joo palautetta. Tauti on karsee ja tilanne vähintäänkin korni ;)

      Poista
  4. Todella törkeää kohtelua! Olen todella pahoillani puolestasi. Mutta niin onnellinen, että se ei ollut syöpä! Pikaista paranemista! <3

    VastaaPoista
  5. Olipas siinä epäinhimillinen hoitaja. Häpeäksi yleensä aika asiantuntevalle ja osaavalle ammattikunnalle! Toivottavasti voit kuitenkin itse tänään jo paremmin.

    Eikös olekin hassua tämä mielen ja kehon yhteys. Sinulla on niin suuri huoli lapsesi syömättömyydestä, että oma kehosi alkaa tuottaa maitoa (noin kuvainnoillisesti ja vähän oikeestikin)- josko se edes kelpaisi? Jos olisin taikuri tai hyvä haltija, taikoisin sulle apulaisen sinne kotiin. Olisit sen taatusti ansainnut!

    Halaus!
    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt ja olet varmasti oikeassa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus :)

      Poista
  6. Hirmuhoitaja, mutta hyvä lopputulos. Vaikkakin rintatulehdus on kamala tauti. Kaikki sä kyllä saat kestää, en ole ikinä kuullut, et rintatulehdús iskisi ilman imettämistä. Mutta tuo ylhäällä oleva kommentti kyllä piti miettimään, että ehkä sun keho todellakin alkoi tuottanaan "vauvalleen" maitoa.

    Olet ajatuksissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo minäkään kuullut, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.