Heittäydyin
hetkeksi yläkerran sohvalle sanottuani K:lle hyvät yöt. Koira kiipes kainaloon
ja ajattelin siitä kohta nousta kun O tulee yläkertaan. Kello tais olla seitsemän.
Kahdeksan aikaan L tuli kysymään haluanko mennä suoraan nukkumaan ja mä pesin
pikaisesti meikit naamalta ja kömmin Koira kainalossa sänkyyn. Vähän jälkeen
seitsemän M herätti. L kysyi et nukuttaako vielä? Lupasin nousta ylös...
 |
| se ei edes havahtunut pudotessaan sängystä |
Katselin
ympärilleni alakerrassa ja päättelin et ne oli illalla käyneet M:n kanssa
kaupassa. L oli syönyt sushia ja M teeleipiä. Tarjoilin jälkimmäisiä lapsille
aamiaiseksi kaakaon kanssa, laitoin itselleni kahvin ja istuin heräilemään.
Me käytiin eilen
M:n Psykiatrilla. Puhuttiin lääkityksestä ja se kyseli kuulumisia. Kysyi miltä
musta tuntuu kun pitkän vastustuksen jälkeen lääkityksellä on näin huikeita ja
selkeitä etuja? Sanoin että mietin miksei aloitettu aiemmin ja se totes että
tää oli ihan hyvä hetki aloittaa. Tapaamisessa K hyppi paikallaan ja yritti
sulautua lattiaan. M oli omissa maailmoissan ja yritti kaivautua sohvaan, olin
hiljaa onnellinen siitä että vastassa istui lastenpsykiatri, ei tarvinnut
yrittää ja ne sai olla just sellaisia kuin ovat. Puolen vuoden kohdalla
katsotaan voiko lääkitystä karsia, ehkä voi, ehkä ei. Ennen joulua mennään
kuitenkin käymään.
Seuraavana eilen aamulla oli puisto ja uimaranta ja lounas ja puisto... mä istuin ja neuloin ja vaihdoin
kuulumisia Ystävän kanssa, ja lapset
leikki ja ui ja leikki. Hetken elämä oli ihanan helppoa, seesteistä ja kevyttä –
tavallista, tai tavallista parempaa.
 |
| tässä kuvassa näkyy miten laiha M on, onneksi ruoka on vihdoinkin alkanut maistumaan |
Iltaäivällä
käytiin hakemassa farmilta vihanneksia ja marjoja. Hyvät ystävät kuuluu
ruokarinkiin biodynaamisella farmilla ja me saatiin niitten satsi kun ne on
lomalla... M ja O tykkäs ihan valtavasti. M poimi mulle mansikat ja vadelmat
tuokkosiin, O söi marjoja suoraan puskista. K kiukutteli ja oli kiiresstä
kantapäähän savessa. M ei pelännyt edes mehiläisiä kun kerroin että niillä on
tärkeä työ farmilla.
 |
| nämä poimittiin itse pelloilta |
 |
| viinirypäleet muodosti tunnelin |
 |
| mansikoita |
 |
| tomatilloja |
 |
| vattupuskissa |
Vautsi mikä ihana paikka!
VastaaPoistaTuli tässä mieleen ootteko aatelleet , että voisitteko tekin liittyä tuohon samaan ruokarinkiin?
Mahtavaa, että M:llekin maistui hyvin nuo luonnonmukaiset superravinteikkaat marjat! Jospa hän alkaisi syömään tuollaisia herkkuja oikein urakalla! Ja kun saa oikein havainnoida, miten ruoka siellä tilalla kasvaa, niin sehän juuri helposti innostaa lisää syömisen pariin ja on suorastaan terapeuttista tuo tuollainen yhteys maahan ja kasveihin.
Meilläkin omat lapset olleet aikamoisen kranttuja, mutta omassa puutarhassa kasvaa kymmeniä marjapensaita ja hedelmäpuita ja niitä ne lapsoset sitten tankkaa pitkin loppukesää ja alkusyksyä suoraan omin kätösin poimittuina. myöhemmin sitten pakastetaan oman pihan luomutuotantoa ja hyvin tekee kauppansa smoothieina , tuoremehuina, soseina ja sorbetteina sekä itsetehdyn jäätelön kera. :)
M
Luinpa vielä uudestaan (tosi kiinnostava kirjoitus!) ja jäin miettimään: Vai söikö M sittenkään myös kuten pojat noita marjoja... Jos usein kävisitte, ehkäpä sitten ainakin innostuisi syömään ihan suoraan pensaista ja puskista.
VastaaPoistaHm.. huomaan, että eläydyn aika lailla teidän tilanteeseen ja tulee mietittyä kaikenlaisia ideoita, mikä voisi monipuolistaa ja tehdä terveellisemmiksi M-tytön syömisiä. Toki varmasti itse olette jo vaikka mitä kokeilleet, mutta helposti sitä näin aktiivisena lukijana vaan tulee pohdiskeltua teidän perheen juttuja.
Blogi on tosi hyvä ja mukavaa oli lukea, että teillä oli näin kiva päivä! :)
M
Kiitos :)
PoistaMeillähän on oma kasvimaa ja sitä vielä laajennetaan ensikeväänä. Omasta maasta saadaan tomaatteja, kurkkua, salaattia, porkkanoita, retiisejä, yrttejä ja vähän marjojakin. Ajatuksena on että omasta maasta saadaan pian koko kesän vihannekset.
Mä aina välillä mietin tota ruokarinkiä, mutta se on mun mielestä kohtuuttoman kallis siihen nähden mitä sieltä saa ja taitaa toistaiseksi pysyä satunnaisena elämyksenä.
Mie niin nautin tuosta sinun omasta hetken kestävästä hetkestä neulomukseni kanssa. Juuri niin, pieni pysähtynyt- om ahetki. Sellainen,jossa se oma maailma,arki kaiksesta huolimatta tuntuu enemmänk uin hyvältä.
VastaaPoistaNiitä hetkiä osaa arvostaa,sillä se kertoo kyllä omien voimavarojen palautumisesta ja monin tavoin aika hyvin voivasta mielestä.
Lueskelen taas hieman rivien välistä ja peilaan omaa elämää, toivottavasti et pahastu.
Tuo ruokarinkiasia kuulostaa ihastuttavalta, ja kai tuollaiseen itsekin haluaisi lähteä mukaan- nyt vaan tuntuu oudolta,kun asuu itsekseen. Kun lapset oli himassa, joutui kyllä rahansa laittamaan kaikkialle muualle,eikä missään nimessä olsii ollut varaa edes toteuttaa mitään lähiruoka/luomuajattelutapaa,vaikka kuinka olisi halunnut.
Mansessa upea aurinkoinen sunnuntaiaamu! Iloa ja valoa.