Siirry pääsisältöön

tj 20 tai 32 tai jotain

Koulunalkuun - siis siihen viralliseen - on kaksikymmentä päivää, epäviralliseen ja vahvistamattomaan lukemaan kai 32. Me ollaan aikaa sitten lakattu puhumasta asiasta M:lle, pitäs varmaan joo, mut se ahdistaa sitä ja tässä on nyt ollut tää leikkauskin, eikä se muutenkaan syö. Mä oon tänään juhlinut kun se on syönyt puolitoista palasta banaanikakkua, ilman ”kovia” reunoja. Ei se muuta olekaan syönyt, vähän juustonaksuja, ja vettä. Onhan sen kurkku vielä kipeä, tänään erityisen kipeä... aamuneljästä se heittelehti unissaan ja aamulla heräs lopulta kivusta itkien, siitä huolimatta että sai yön aikana kahdesti kipulääkettä. Onneksi sillä on se syömisterapia, silti mua huolettaa ettei me päästä tästä yli eikä ympäri ja kurkku on ”kipee” vielä ensi vuonnakin.

Se koulunalku. Se on päivä päivältä lähempänä. Se on päivä päivältä lähempänä, vaikka M aloittaisikin koulunsa kaksi viikkoa muita myöhemmin. Tänä aamuna kirjauduin ekaa kertaa vanhempainportaaliin ja täytin vapaaehtoistyöhakemuksen. Se pitää olla tehty vaikkei muuta haluis kuin osallistua mahdollisiin retkiin. Vuosi sitten M:n tulevassa – kai – koulussa oli kaksi aloittavaa luokkaa ja kolmesataa lasta. Nyt niitä aloittavia luokkia on viisi. Kun koulurajoja muutettiin, saa koulu koko meidän naapuruston alakouluikäiset oppilaikseen, muutama sata uutta lasta, ja reilusti uusia opettajia. Mulla ei ole aavistustakaan kuka on M:n opettaja, sitä kun ei oltu kesäkuussa edes palkattu. Mulla ei ole aavistustakaan montako oppilasta sen luokalle tulee ja vahvasti epäilen ettei edes koulun henkilökunta tiedä lopullista lukemaa ennen ekan kouluviikon loppua.  Eikä mulla ole harmahinta hajuakaan siitä tietääkö se tuleva ope M:n erityistarpeista tai kiinnostaako ne edes sitä – todennäköisesti ei. Ei ainakaan tässä vaiheessa.

Mä myönnän et osa tästä on sitä vanhemman ahdistusta isosta koulusta ja tulevasta. Suurin osa on kuitenkin ihan validia kauhua. Sitä kauhua kasvattaa epätietoisuus – kaikesta. Mihin? Milloin? Kuka? Miten? Kuinka? Odotan tietoa siitä minkälaiseen lopputulokseen Neuropsykologi pääsi palaverissaan koulupiirin erityisopetuksenjohtajan kanssa.

Onni on M:n lääkitys. Onni on se että meidät ohjattiin CB:n vastaanotolle ja onni on se että se otti meidät vastaan. On iso onni että lääke toimii. Se että M ei enää pelkää ja ahdistu ihan kaikesta, aivan koko ajan. Me ollaan saatu tutustua ihan uuteen M:aan, sellaiseen joka pyörittelee silmiään, ei välttämättä pysy totuudessa ja uhmaa... me yritetään luotsata meidän uutta versiota M:sta hellällä kädellä. Kai se siis  selviää koulunalustakin - tai sit mullakin on edessä ekavuosi alakoulussa - Kindergartenissa.


Hoen itselleni kuin mantraa, asiat järjestyy... se pärjää kyllä... silti toivoisin että olis lokakuun puoliväli ja voisin katsoa taaksepäin ja todeta että tottakai se meni näin. Tottakai asiat järjestyi ja kaikki meni ihan hyvin. 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää