sellainen päivä kun uuvututtaa

Kävin aamulla ekassa fysioterapiassa. Se kielsi mua nukkumasta kyljellä – kiva – antoi ne jo tutuksi tulleet jumppaliikkeet, hieroi vähän ja ilmoitti jatkavansa huomenna sähköllä ja hieronnalla.

Mä ajoin takas kotiin, purin kauppakassit jääkaappiin ja ruokakomeroon, laitoin itselleni aamiaista, söin ja vetäydyin M:n sänkyyn päiväunille kolmikon katsellessa Toy Story 2:sta. En jumpannut. Johan mä jumppasin siellä terapiassa aamulla. Ulkona sataa, tai ei sada mutta on sateista ja märkää ja mua laiskottaa. Haluisin vaan juoda kahvia ja istua sohvassa neulomassa enkä leikkiä yhtään kenenkään kanssa. Etäisesti harkitsen lastaavani M:n ja O:n rattaisiin, O:n herättyä itkupotkuraivouniltaan ja käveleväni K:n ja Koiran kanssa koirapuistoon... saattaa jäädä harkinnan asteelle.

M on useana yönä saanut kauhukohtauksen. Ollaan L:n kanssa mietitty liittykö se M:n lääkitykseen, lääkityksen määrää kun nostettiin sunnuntaina. Psykiatri on lomalla enkä jaksa häiritä kysyäkseni et johtuuko ne kauhukohtaukset mahdollisesti lääkkeestä vai leikkauksesta vai molemmista. Mun suurin ongelma näitten heräämisten kanssa on se et sit mä rupeen miettimään syksyn koulukuvioita, terapioita, raha-asioita, Suomikoulusyksyä, MOPSia ja kaikkea muuta jota vois olla miettimättä silloin kun pitäis nukkua. 

L:llä on sunnuntaina synttärit. M:lla sekä huomenna että lauantaina neuropsykologi. En ole saanut kerrottua L:lle että koko perhe on kutsuttu sunnuntaina tohon mäen alle farmille synttäreille... lapset tykkäis, L todennäköisesti ei. Se on kuitenkin L:n synttärit. L ei syö sokeria. Se ei oikeesti syö mitään makeeta, ehkä pitäis vääntää sardiini tai makrillikuppikakkusia. Lapset kuitenkin  varmaan haluu ihan oikeen kakun vaikkei isänsä sitä söiskään.

M "syö" lounasta