Siirry pääsisältöön

viimeinen maanantai

Istuin eilen illalla T:n kanssa viereisessä pubissa, sen kummemmin suunnittelematta käytiin ihan perinteisesti yhdellä. Mä kävelin pubiin ja T heitti mut kotiin, äkkiäkös tosta nyt puolitoistakilsaa kaljalle hilppasee... Teki hyvää, puhua menneitä ja tulevia, kesän kuulumisia ja syksyn suunnitelmia. Ihanaa aina saada istua ihan rauhassa ystävän kanssa.

Vähän aiemmin oltiin M:n, K:n ja Koiran kanssa traililla metsässä. M juoksi mäkeä alas, kompastui ja kaatui. Ei ehtinyt saada edes käsiä eteen ja K:n katsoessa kauhuissaan vierestä M sylki itkien maata suustaan veren valuessa jostakin, kai siitä heiluvasta hampaasta. Olin yllättynyt kun M halus kuitenkin jatkaa matkaa, syljeskeli loputkin neulaset suustaan, nappas mua kädestä ja näin jatkettiin – koko lenkki. Tänään sillä on naama kirjaimellisesti ruvella ja otsassakin mustelma.






Viimeiset päivät ennen koulujen alkua... viimeinen viikko kesäkoulua. Ensi viikolla alkaa syksyn aikataulut.
  • Huomenna aamulla tutustumaan kouluun, iltapäivällä tutustumaan opettajaan. Siinä välissä M:n toimintaterapian uudelleentestaukset.
  • Keskiviikkona vanhempainilta.
  • Torstaina taas tutustumaan kouluun, luokkaan ja opettajaan.
  • O:n kouluuntutustuminen on vasta ensiviikolla, K:n aikatauluista ei ole hajuakaan.

Reppu on hankittu, lounaslaatikko valmiina, kansio ostettu ja kaikki koulutarvikkeet listalta. Mietin mitä on unohtunut, pitääkö tilata lisää nimikointilappuja vai riittääkö noi mitä jo on... kirjeenvaihto Rva Enkelin kanssa jatkuu.

Terapiat on vaihdettu edes jonkinlaiseen syysaikatauluun, maanantaille, keskiviikolle ja torstaille.


Mä luulen että me ollaan valmiita, tai niin valmiita kuin nyt voi olla. 

Päästän Koiran ulos. Kuulen tömähdyksen metsästä, sen jälkeen rapinaa ja uuden tömähdyksen. Joku heittelee jotakin, pudottaa puista. Yritän kurkkia tekijää, Koirakin yrittää ja lopulta haukahtaa. Seuraavaksi kuulen vihaisen vihellyksen ja sen perään säksätyksen... Metsä/puuorava suuttuu Koiralle ja heittelee sitä vihaisesti viheltäen kävyillä. 

Kuva, Wikipedia


Pyykkivuori odottelee yläkerrassa selvittelijäänsä... on maanantai, yhden uuden ihmisen syntymäpäivä, onnea sinne kauas! Nauttikaa pienestä vaaleansinisestä unelmastanne...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää