Siirry pääsisältöön

viimeinen maanantai

Istuin eilen illalla T:n kanssa viereisessä pubissa, sen kummemmin suunnittelematta käytiin ihan perinteisesti yhdellä. Mä kävelin pubiin ja T heitti mut kotiin, äkkiäkös tosta nyt puolitoistakilsaa kaljalle hilppasee... Teki hyvää, puhua menneitä ja tulevia, kesän kuulumisia ja syksyn suunnitelmia. Ihanaa aina saada istua ihan rauhassa ystävän kanssa.

Vähän aiemmin oltiin M:n, K:n ja Koiran kanssa traililla metsässä. M juoksi mäkeä alas, kompastui ja kaatui. Ei ehtinyt saada edes käsiä eteen ja K:n katsoessa kauhuissaan vierestä M sylki itkien maata suustaan veren valuessa jostakin, kai siitä heiluvasta hampaasta. Olin yllättynyt kun M halus kuitenkin jatkaa matkaa, syljeskeli loputkin neulaset suustaan, nappas mua kädestä ja näin jatkettiin – koko lenkki. Tänään sillä on naama kirjaimellisesti ruvella ja otsassakin mustelma.






Viimeiset päivät ennen koulujen alkua... viimeinen viikko kesäkoulua. Ensi viikolla alkaa syksyn aikataulut.
  • Huomenna aamulla tutustumaan kouluun, iltapäivällä tutustumaan opettajaan. Siinä välissä M:n toimintaterapian uudelleentestaukset.
  • Keskiviikkona vanhempainilta.
  • Torstaina taas tutustumaan kouluun, luokkaan ja opettajaan.
  • O:n kouluuntutustuminen on vasta ensiviikolla, K:n aikatauluista ei ole hajuakaan.

Reppu on hankittu, lounaslaatikko valmiina, kansio ostettu ja kaikki koulutarvikkeet listalta. Mietin mitä on unohtunut, pitääkö tilata lisää nimikointilappuja vai riittääkö noi mitä jo on... kirjeenvaihto Rva Enkelin kanssa jatkuu.

Terapiat on vaihdettu edes jonkinlaiseen syysaikatauluun, maanantaille, keskiviikolle ja torstaille.


Mä luulen että me ollaan valmiita, tai niin valmiita kuin nyt voi olla. 

Päästän Koiran ulos. Kuulen tömähdyksen metsästä, sen jälkeen rapinaa ja uuden tömähdyksen. Joku heittelee jotakin, pudottaa puista. Yritän kurkkia tekijää, Koirakin yrittää ja lopulta haukahtaa. Seuraavaksi kuulen vihaisen vihellyksen ja sen perään säksätyksen... Metsä/puuorava suuttuu Koiralle ja heittelee sitä vihaisesti viheltäen kävyillä. 

Kuva, Wikipedia


Pyykkivuori odottelee yläkerrassa selvittelijäänsä... on maanantai, yhden uuden ihmisen syntymäpäivä, onnea sinne kauas! Nauttikaa pienestä vaaleansinisestä unelmastanne...



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää